Korkman tukemassa hallitusta, EU:ta ja lyömässä populisteja

Takavuosina Sixten Korkman oli vakiovieras Ylen iltauutisissa ja a-studiossa. Hänen viestinsä oli aina lopulta hallitusta tukeva. Aluksi puheessa oli kriittisiä äänenpainoja, mutta lopussa viesti aina liudennettiin niin, että poliittinen eliitti, hallituspuolueet ja EU ovat toimineet oikein. En muista koskaan kuulleeni tai nähneeni mitään, jossa Korkman olisi tukenut poliittisen opposition näkemyksiä. Tämä on kuin suoraan kuuluisasta Dale Carnegien vuonna 1937 ilmestyneestä elämäntaito-oppaasta ”Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa”. Monet ovat sitä mieltä, että sen opit eivät vanhene koskaan.

Tänään Hesarissa (yllätys, yllätys) on Korkmanin kolumni pääkirjoitussivulla. Otsikko on mielestäni oikeaan osuva ”Populismi kielii muutostarpeesta”. Tästä voidaankin hypätä tähän lainaukseen kirjoituksen loppupuolella: ”Liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota tulee puolustaa populistien hyökkäyksiltä”. Vaikka Korkman on tapansa mukaan aluksi tunnistanut ongelman, niin hänellä ei ole ratkaisua ongelman poistamiseen. Päinvastoin. Olemassa olevaa poliittista struktuuria ja käytäntöä ei ole Korkmanin mukaan syytä muuttaa, vaikka ongelmia on havaittu. Näin Korkman aina toimii, ja siksi hän on niin suosittu hahmo vallan kammareissa.

Nostan pari asiaa esiin kirjavasta kirjoituskokonaisuudesta. Korkman viittaa perustuslakivaliokunnan ympärillä käytyyn jupakkaan, ja arvelee, että oliko kyse juridiikan käytöstä poliittisena lyömäaseena. Tästä huolimatta Korkman tapansa mukaan ei näe mitään parannettavaa perustuslakivaliokunnan erittäin epäilyttävässä roolissa perustuslakien valvonnassa. Tehdäänpä ajatuskoe. Mitäs jos Unkarissa olisi sama käytäntö ja yhden puolueen niukka 50 %:n enemmistö hallitsisi niin parlamenttia kuin perustuslakivaliokuntaa. Sehän tarkoittaisi sitä, että tällä yhdellä hieman yli 50 %:n kannatuksella olevalla puolueella olisi mahdollisuus siunata kaikki lakimuutokset perustuslakivaliokunnassa yksinkertaisella äänten enemmistöllä perustuslakien mukaisina.

Korkmanin mukaan on parlamentarismin vastaista vaatia EU:n elvytyspakettia kansanäänestykseen. Hän ei näe mitään ongelmaa siinä, että se on EU-sopimusten vastainen toimenpide. EU pitää kovaa ääntä kuten Korkmankin Puolan ja Unkarin oikeusvaltioperiaatteiden vartioimisesta. EU:lle kaikki on sen sijaan sallittua, koska se on … EU. Eihän siihen muita perusteita löydy.

Matti Viren analysoi eilisessä blogikirjoituksessaan perusteellisesti EU:n elvytyspaketin vaikutusta Suomen vientiin niihin maihin, joita eniten avustetaan. Suurimpiin avunsaajamaihin eli Italia, Espanja, Portugali, Kreikka, Puola ja Romania, Suomen vienti on yhteensä vain 7 prosenttia. Ei tarvita kummoista talouspoliittista kykyä päätellä, että Suomen vienti näihin maihin tuskin värähtää avustuspaketin takia. Korkman ei analysoi elvytyspakettia, koska tulos ei olisi hallituspuolueiden kannalta painokelpoinen.