Korona-pandemia laski hiilidioksidipäästöjä, mutta ei vaikuttanut hiilidioksidipitoisuuden määrän muutokseen ilmakehässä

Olen vuonna 2020 tehnyt muutaman kirjoituksen, miten mittausten valossa koronapandemian vuoksi pienentyneet hiilidioksidipäästöt (CO2) ovat mahdollisesti näkyneet Mauna Loan CO2-mittauksissa (kuuluisa Keeling-käyrä!). Selkeä tulos oli, että vuosi 2020 on mennyt kuin täydellisenä kopiona vuoteen 2019 verrattuna, kun oletusarvona on ollut, että ilmakehän vuosittainen CO2-pitoisuus kasvaa 2,5 ppm vuodessa, kuva 1. CO2– emissioiden vaikutus ei näkynyt siis millään tavalla.

Kuva 1. CO2-pitoisuuden trendi 2019 ja 2020. Trooppisen meren lämpötila on viivästetty 12 kuukautta.

En ole aikaisemmin millään tavalla ottanut huomioon meren pintalämpötilan mahdollista vaikutusta CO2-pitoisuuteen vuonna 2020. Tarkastelen asian nyt tarkemmin. Trooppisen meren pintalämpötila korreloi voimakkaasti ilmakehän CO2-pitoisuuteen, siten että siinä on 11-12 kuukauden viive (Humlum, 2013). Tämä viive on mukana kuvassa 2, josta korrelaatio noin 0,8 näkyy silmälläkin.

Kuva 2. Eteläisen valtamerenlämpötilan ja CO2-pitoisuuden trendit. Trooppisen meren lämpötilassa on 12 kuukauden viive.

Analysoin lopuksi NASA:n tutkimusta, jossa on käytetty vertailukuukausina helmikuuta 2020 ja toukokuuta 2020.  Kuvan 1 mukaisesti trooppisen meren lämpötilan nousu 2/2019 – 5/2019 oli 0,0156 °C ja vastaavana ajanjaksona 2020 nousu oli 0,167 °C. Meri oli siis lämmennyt 0,011 °C enemmän vuonna 2020. Olen arvioinut kuvan 2 perusteella, että meren pintalämpötilan muutos 0,1 °C lisää ilmakehän CO2-pitoisuutta n. 0,8 ppm. Näin ollen lämpötilan nousu 0,011 °C voisi aiheuttaa CO2-pitoisuuden nousua 0,08 ppm vuoden 2020 vertailuajankohdan aikana. Sen on niin vähän, että se hädin tuskin näkyisi kuvan 1 CO2-trendissä.

Sinivuori kirjoitti tänään blogin, jossa hän referoi NASA:n sivuilla olevaa tutkimustulosta, että heidän satelliiteista tehtyihin ilmakehän CO2-mittauksiin perustuen CO2-pitoisuus putosi 0,24-0,48 ppm enemmän kuin oli odotettavissa aikaisemman CO2-käyttäytymisen perusteella. NASA käyttää termiä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus eikä puhu sanallakaan antropogeenisesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta, jota ei pystytä mittaamaan satelliiteista. Tälle laskemalle NASA:lla ei ole esittää mitään tieteellisiä tai laskennallisia perusteita. Lukuarvot pölähtävät tekstiin ”out of blue” eli siniseltä taivaalta. NASA käyttää asemaansa härskisti hyväksi ja olettaa, että lukijat luottavat heidän lukujensa ja laskelmiensa olevan tosia ja perusteltuja. Ei niitä voi hyväksyä, koska mitään perusteluja ei edes esitetä.

Jokainen voi omin silmin todeta kuvasta 1, että mitään odottamatonta laskua vuoden 2020 vertailujaksona ei esiinny, vaan CO2-pitoisuus käyttäytyy kuin etukäteen tarkasti ohjelmoituna vuoden 2019 mukaisesti.

 

 

 

 

aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut yhdeksän vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu