Koronan vaikutus hiilidioksidipitoisuudessa “väärään” suuntaan – miten se näin menee?

Ilmastoeliitin ja IPCC:n kannattajien yksi mieluisimpia kuvia on ns. Keeling-käyrä, jossa esitetään Mauna Loa:lla suoritettavan hiilidioksidipitoisuuden (CO2) kehittymistä. Tämä käyrä todistaa kiistatta CO2-pitoisuuden kasvua. Tosin kasvu ei ole tasaista, koska siihen sisältyy vuoden sisällä tapahtuva vaihtelu. Se johtuu siitä, että pääosa kasvillisuudesta on pohjoisella pallonpuoliskolla ja kun on talvi, niin kasvillisuuden CO2-käyttö pienenee yhteyttämisen pienemisen takia, joka näkyy CO2-pitoisuuden kasvuna.

Kun korona on aiheuttanut paljon ongelmia ympäri maailman, niin ainakin jotkut ihmiset ovat iloinneet, että teollisuuden ja matkustamisen hiljenemisen myötä ”CO2-saastuttaminen” pienenee ja ilmaston kehitys lähtee paranemaan. CO2 ei ole saaste, vaan kasvillisuudelle välttämätön rakennusosa.

Kuvassa 1 on kopio Scripss-instituutin sivulta, miten CO2-pitoisuus on käyttäynyt toukokuusta 2018 huhtikuun 24. päivään mennessä. Siinä ei ole näkyvissä mitään CO2-pitoisuuden laskua. Kiinan CO2-päästöjen on arvioitu laskeneen vuoden vaihteesta lähtien n. 25 %, joka sinällään merkitsee jo 6 %:n globaalia laskua, ja CO2-päästöt ovat laskeneet muuallakin. Tähän mennessä tällä asialla ei ole ollut mitään vaikutusta CO2-pitoisuuksiin.

Kuva 1. Keeling-käyrä toukokuu 2018 – huhtikuu 2020. Punaiset pisteet edustavat huhtikuun lopun arvoja vuosina 2019 ja 2020.

Joku voi sanoa, että on liian varhaista vetää johtopäätöstä, että CO2-päästöjen pienenemisellä ei olisi mitään vaikutusta. On totta, että tässä täytyy odotella vielä vuoden päivät, että asiasta voidaan olla varmoja. Mutta toistaiseksi ei ole mitään muutosta havaittavissa.

Kuva 2. CO2-pitoisuus, merten lämpötila (1 kuukauden viive) ja troposfäärin alaosan lämpötila.

Kuvasta 2 voidaan havaita, että sekä merten lämpötilan että ilmakehän lämpötilan nousu korreloi pitkän ajan CO2-pitoisuuden kasvun kanssa.

Kuva 3. Trooppisen meren lämpötilan muutos ja CO2-pitoisuuden muutos.

Kuvas 3 voi silmälläkin havaita, että troppisen meren lämpötilan ja CO2-pitoisuuden välillä on voimakas yhteys. Tähän löytyy fysikaalinen selitys. Pohjoiset kylmät merialueet absorboivat voimakkaasti CO2:ta, merivirrat kuljettavat nämä CO2-rikkaat vedet päiväntasaajaseudulle, jossa ne lämpenevät ja vapauttavat valtavat määrät CO2:ta ilmakehään.  Vuosittain valtamerten kautta kiertävän CO2:n määrä on noin 80-90 gigatonnia hiiltä (GtC) ja ihmiskunnan vuosittaiset CO2-päästöt ovat vain n. 10 GtC. Kun kasvillisuuden kautta kiertää n. 120 GtC vuodessa, niin ihmisten CO2-päästöjen osuus vuosittain kiertävästä CO2-määrästä on vain n. 5 %.

Kuva 4. Merestä ilmakehään tulevan CO2-määrän kasvu.

Kuva 4 havainnollistaa hiilenkiertomallini kautta laskettua CO2-määrää, kuinka se on kasvanut vuosien mukaan ja selittää, miksi ilmakehän permille-arvo on kasvanut hyvin vähän. Ilmakehän kasvanut CO2-määrä on kasvanut vuodesta 1750 lähtien vuoteen 2017 mennessä yhteensä 270 GtC. Ilmastoeliitti sanoo, että se kaikki on antropogeenista eli CO2-päästöistä johtuvaa, mutta se johtaisi permille-arvoon n. -12,9 ‰, mutta mitattu arvo siellä Mauna Loa:lla on vain -8,35 ‰. Kun otetaan huomioon, että vain 73 GtC on CO2-päästöistä johtuvaa ja loput valtameristä, niin permille-arvo tulee samaksi kuin mitattu.

Kuva 5. Ilmakehän tulevan CO2:n määrän muutos ja trooppisen meren lämpötila.

Kuva 5 kertoo saman asian kuin kuva 3, että ilmakehän CO2-pitoisuus (ja absoluuttinen määrä) korreloivat trooppisen meren lämpötilaan. Kuvaan 5 on merkitty myös El Nino – ja La Nina – tapahtumat ja ne näkyvät voimakkaina muutoksina sekä lämpötilassa että CO2-pitoisuudessa. Kuvassa 5 on  näkyvissä myös Pinatubo-tulivuoren purkaus, joka aiheutti globaalin lämpötilan putoamisen ja suuren pudotuksen ilmakehän CO2-pitoisuudessa. Tietokilpailukysymys kuuluu, mistä tämä CO2-pitoisuuden lasku johtui. Siihen löytyy ihan selvä syy. Sekä Pinatubo-keisi että ENSO-tapahtumat osoittavat, että  CO2-pitoisuus reagoi varsin nopeasti muutoksiin.

 

aveollila1

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut yhdeksän vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu