Lämpötilapaussin päättymisen ja super El Niñon takana sama syy – ei kasvihuonekaasut

Johdanto

Vuosien 2000-2014 aikana globaali lämpötila ei noussut ja tuota ajanjaksoa on kutsuttu nimellä lämpötilapaussi tai hiatus. Vuosina 2000-2014 fossiiliset hiilidioksidipäästöt olivat 126 gigatonnia hiiltä (GtC), jotka ovat 31 % kaikista päästöistä vuoden 1750 jälkeen, mutta tuona aikana kasvihuonekaasut eivät pystyneet nostamaan lämpötilaa, vaikka IPCC:n mallien mukaan nousua olisi pitänyt tapahtua 0,4 °C (Viite 1).

Tämä tilanne on aiheuttanut harmaita hiuksia ja ymmärrettävää huolta IPCC:n ja ilmastoeliitin piirissä. Eipä siis ihme, että tästä ilmiöstä on julkaistu yli 200 tieteellistä tutkimusta, joissa ei ole kuitenkaan löydetty yhteisesti hyväksyttyä syytä ja tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Hämmennys on siis tutkijoiden joukossa pikemminkin lisääntynyt. Tätä 200 tutkimuksen määrää voidaan suhteuttaa maapallon energiataseesta ja kasvihuonekaasujen osuudesta kasvihuoneilmiössä tehtyihin tutkimusmääriin. Olen nimittäin löytänyt kummastakin aiheesta vain 8 tutkimusta. Kannattaa pohtia hieman syitä tilanteeseen.

El Niño on hyvin tunnettu lyhytaikainen, noin 1-2 vuotta kestävä ilmastohäiriö, jota yhdessä sen vastavaiheen eli La Ninan kanssa kutsutaan nimellä ENSO (El Niño Southern Oscillation). Joskus El Niño kehittyy ns. super El Niñoksi (erittäin voimakas), mutta syytä ei tiedetä. Kaksi voimakkainta super El Niñoa ovat vuosien 1997-98 ja 2015-16 tapahtumat.

Tutkimuksen suoritustapa

Törmäsin pari vuotta sitten sattumalta graafiin, jossa näkyi auringon lyhytaikaisen säteilyn trendissä nousua vuoden 2015 paikkeilla ja sen jälkeen. Koska en löytänyt asiasta mitään tutkimusta, päätin selvittää asiaa, ja noin vuoden kuluttua sain tutkimukseni valmiiksi ja sitten meni vuosi sen julkaisusprosessiin, viite 2.

Kuvassa 1 on esitetty auringon säteilymäärän trendi sekä lyhytaaltoisen (SW) ja pitkäaaltoisen säteilyn (LW) vaihtelu normalisoituna 20 km:n korkeuteen (NASA:n tapa esittää asia). Tämä kuva paljastaa tunnetun tosiasian, että auringon säteilyintensiteetti on ollut laskussa vuoden 2000 jälkeen. Yllättävää on, että maapallon ilmakehässä tapahtuu jotain odottamatonta, koska lyhytaaltoisen säteilyn määrässä on havaittavissa selvä kasvutrendi. Maapallon säteilemässä pitkäaaltoisessa (LW) säteilyssä havaitaan vain hienoista kasvua ja se on El Niño 2015-16 aikaansaama. Pitkäaaltoinen LW säteily riippuu ennen kaikkea maapallon pintalämpötilasta.

Kuva 1. Auringon säteilymäärän trendi sekä lyhytaaltoisen (SW) ja pitkäaaltoisen (LW) säteilyn vaihtelu normalisoituna 20 km:n korkeuteen.

Päätin selvittää, kuinka hyvin kaksi dynaamista mallia kuvaisivat mitattua lämpötilaa vuoden 2000 jälkeen eli paussin aikana ja välittömästi sen jälkeen. Sitten pätkä hieman tiedettä. Käytin siis kahta mallia, joista toisen nimesin Ollila-malliksi, koska se on aikaisempien tutkimustulosteni mukainen ja toisen nimesin IPCC-malliksi, koska siinä käytetään IPCC:n raportoimia yksinkertaisen ilmastomallin tekijöitä. Molemmat mallit koostuvat seuraavista tekijöistä (älä pelästy, pysyt kärryillä, koska malli on erittäin yksinkertainen tai voit hypätä tämän osion yli):

dT = dTSW + dTENSO + dTANTR + dTCLOUD,                                                 (1)

jossa dT on lämpötilan kokonaismuttos, dTSW on lyhytaaltoisen säteilyn lämpötilavaikutus, dTENSO on ENSO-ilmiön vaikutus, dTANTR on kasvihuonekaasujen ja muiden ihmisestä johtuvien muutosten vaikutus ja dTCLOUD pilvisyyden muutosten vaikutus. IPCC:n mallissa ei ole erikseen termiä dTCLOUD, koska IPCC:llä pilvien vaikutus on mukana termissä dTANTR. Lyhytaaltoisen säteilyn ja antropogeenisten tekijöiden vaikutus on laskettu IPCC:n ja minun käyttämälläni yksinkertaisella vaikutusmallilla kuvaten, miten ilmastomuuttujan vaikutus muunnetaan lämpötilaksi

dT = λ*RF,                                                                                            (2)

jossa λ on ilmastoherkkyysparametri arvoltaan 0,5 K/(W/m2) IPCC:n mallissa ja minun mallissani 0,27 K/(W/m2, ja RF tarkoittaa säteilypakotetta (Radiative Forcing) W/m2. Yhtälöä (2) käytetään tässä tapauksessa lyhytaaltoisen säteilyn ja antropogeenisten tekijöiden lämpötilavaikutusten laskemiseen. Säteilymuutosten kohdalla voidaan käyttää suoraan mitattuja säteilymuutosten arvoja. Antropogeenisten tekijöiden kohdalla käy sama menettely IPCC:n mallissa, koska nämä tekijät on normalisoitu tapahtuvan samalla tavalla kuin auringon säteilymuutokset. Kävi ilmi, että IPCC:n raportin AR4:n kokonaissäteilypakotearvoja ei voinut käyttää, koska ne poikkesivat niin paljon alaspäin aikaisemmasta 3. raportista ja uusimmasta raportista AR5.

Omassa mallissani käytin vain hiilidioksidin muutoksen vaikutuksia, koska muiden kasvihuonekaasujen yhteisvaikutus tänä lyhyenä ajanjaksona jää alle 0,001 astetta:

dTANT= 0.27 * 3,12 * ln (C/280),                                                               (3)

missä C on hiilidioksidin pitoisuus (ppm). ENSO-ilmiön vaikutuksen laskin seuraavalla kaavalla molemmissa malleissa

dTENSO = 0,1 * ONI,                                                                                (4)

missä ONI on ENSO-ilmiön suuruuden raportoimiseen käytetty indeksi nimeltään Oceanic El Niño Index. Se on Tyynellä meren päiväntasaaja-alueella olevan pienen Niño3.4 alueen kolmen kuukauden meriveden lämpötilan juokseva keskiarvo. Kerroin 0,1 perustuu empiiriseen havaintomateriaaliin ONI:n ja maapallon lämpötilan välillä. Trenberth et al. (viite 1) on käyttänyt samaa arvoa. ENSO-ilmiön ja sen aikaansaaman globaalin lämpötilamuutoksen välillä osoittautui olevan 6 kuukauden viive. Pilvisyyden vaikutuksen laskin jo aikaisempien tutkimusten yhteydessä johtamani kaavan avulla

dT = – 0,11 * CL-%,                                                                                (5)

missä CL-% on pilvisyysmuutos prosentteina. Esittämäni yhtälöt eivät pidä sisällään aikatekijää eli miten muutokset vaikuttavat lämpötilaan lyhyellä aikavälillä, kun lämpötilaan vaikuttavat tekijät muuttuvat kuukausittain ja tiedetään, että maapallolla on merkittäviä hitaustekijöitä. Merten aikavakio on 2,74 kuukautta ja maa-alueen aikavakio on 1,04 kuukautta. Tarkempi simulointitapa löytyy tutkimusraportistani.

Tutkimuksen tulokset

 Tutkimustulokset tarjosivat yllätyksiä ja uusi havaintoja. Kuvassa 1 on piirretty oman mallini mukaiset tulokset ja lämpötila satelliittimittausten eli UAH-lämpötilan mukaan. Punainen käyrä on globaali satelliittimittausarvo sekä 11 kuukauden juoksevana keskiarvona että kuukausiarvona ja musta käyrä on mallini laskema lämpötila.

Kuva 2. Ollila-mallin tulokset.

Kuvasta 2 näkyy havainnollisesti, miten mallini (musta käyrä) seuraa varsin hyvin lämpötilan muutoksia. Jo aikaisemmin on havaittu, että UAH-lämpötila ylireagoi ENSO-ilmiön muutoksiin. Sekä ENSO-ilmiön että lyhytaaltoisen säteilyn aiheuttamat muutokset näkyvät kahtena eniten vaikuttavana tekijänä. Super El Niñon 2015-16 aikana lyhytaaltoisen säteilyn (SW) lämpötilavaikutus osoittautuu olevan hieman yli 50 % kokonaismuutoksesta. Tällaista asiaa ei ole aikaisemmin raportoitu.

Toinen seikka on, että vuoden ENSO-ilmiön jälkeen lämpötila on jäänyt n. 0,2… 0,3 astetta korkeammalle tasolle verrattuna paussin aikaiseen keskiarvoon. Syykin näkyy selvästi ja se on edelleen lyhytaaltoinen säteily eli auringon vaikutus. Pilvisyyden vaikutus on pieni, mutta oikean suuntainen muutoksissa.

Kuva 3. IPCC-mallin tulokset. Käyrä ”Forcing by all anthropogenic factors per IPCC” pitää sisällään muitakin tekijöitä kuin kasvihuonekaasut, jonka vuoksi sen vaikutus on pienempi kuin kasvihuonekaasujen yhteisvaikutus.

Kuvassa 3 on piirretty IPCC-mallin antama lämpötila (musta käyrä) ja GISTEMP-lämpötila. IPCC-malli antaa suuren virheen ENSO-ilmiössä ja sen jälkeen. Olen laskenut keskimääräisen virheen (°C) neljässä eri tapauksessa aikavälille 2000-2018:

  • Ollla-malli versus UAH 0,0754
  • Ollila-malli versus GISTEMP 0,082
  • IPCC-malli versus UAH 0,191
  • IPCC-malli versus GISTEMP 0,128.

Oman mallini virhe mitattuun lämpötilaan – valitsipa kumman tahansa mittaustavan tahansa – on pieni ja n. 100 % pienempi kuin IPCC-mallin. Syykin on selvä, koska IPCC-mallissa käytetään positiivista veden takaisinkytkentää, joka tuplaa muiden ilmastopakotteiden vaikutuksen ja sellaista vaikutusmekanismia ei löydy ilmaston toiminnasta, jonka mittaustulokset myös vahvistavat.

Koska lyhytaaltoisen säteilyn vaikutus tuli yllätyksenä El Niño-ilmiössä, niin etsin vastaavia tietoja edellisestä super El Niñosta 1997-98 ja tulokset on piirretty kuvaan 4.

Kuva 4. Super El Niñot 1997-98 ja 2015-16.

Kuva 4 vahvistaa, että myös 1997-98 lyhytaaltoisen säteilyn vaikutus on itseasiassa aiheuttanut hieman yli puolet El Niño:n lämpötilavaikutuksesta. Jälkikäteen voidaan laskea, että lämpötilapaussi päättyi vuoden 2014 lopussa, ja merkittävin tekijä oli lyhytaaltoisen säteilyn kasvanut epänormaali määrä.

Lämpötilan nousu vuoden 2001alusta vuoden 2018 keskiarvoon verrattuna oli UAH-satelliittilämpötilan mukaan 0,29 °C ja GISTEMP-lämpötilasarjan (ilmastoeliitin suosima) 0,50 °C. Vastaavasti lämpötilamallien perusteella Ollila-mallin lämpötila oli noussut 0,23 °C ja IPCC-mallin 0,73°C. UAH-lämpötilaan verrattuna virhettä omassa mallissani oli siis +0,06 °C. IPCC-mallin virhe Gistemp-lämpötilaan oli +0,23 °C, ja UAH-lämpötilaan on peräti 0,44 °C. IPCC-malli käy siis edelleen aivan liian kuumana johtuen sen hiilidioksidin liian suuresta säteilypakotteesta ja veden positiivisesta takaisinkytkennästä, joka kaksinkertaistaa kaikkien muiden lämpötilapakotteiden lämmitysvaikutuksen ja saa aikaan näin suuren virheen noin 20 vuodessa. Kun ajatellaan IPCC-mallin antamia lämpötilavaikutuksia vuonna 2100, niin päädytään erittäin suuriin virheisiin varsinkin Pariisin ilmastosopimuksen pohjana olevassa perusskenaariossa.

Kuvaan on tullut siis aivan uusi tekijä eli lyhytaaltoisen säteilyn kasvu vuoden 2014 jälkeen. Nähtävästi jää, miten IPCC ottaa tämän asian huomioon. Tuntien IPCC:n filosofian niin tästä todennäköisesti otetaan kaikki irti eli laitetaan tämän tekijän muutos ihmisestä johtuvaksi. Eri asia sitten on, mitkä ovat IPCC:n todisteet, että kyseessä olisi juuri ihmisestä johtuvat syyt.

Toisinajattelijoita on, ja he ovat etsineet syitä kosmisista tekijöistä. Tästä aiheesta on julkaissut tutkimuksia prof. Henrik Svensmark, jonka mukaan kosminen säteily aiheuttaa pilvisyyden ja erikoisesti alapilvisyyden muutoksia. Olen samaa mieltä, että lyhytaaltoisen säteilyn (auringon säteily) muutokset johtunevat pilvisyyden muutoksista. Tämä taasen on punainen vaate ilmastoeliitille ja IPCC:lle, koska he haluavat painaa kosmisten tekijöiden vaikutuksen mahdollisimman pieneksi. IPCC voi aina vedota poliittisen eliitin antamaan missioonsa, että heidän tuleekin tutkia vain ihmisten vaikutusta. Poliittinen eliitti ja ilmastoeliitti samassa kuvassa ja samalla asialla.

IPCC:n ilmastomallien tilanne

IPCC ja ilmastoeliitti on mielestäni saanut jatkoaikaa heidän ilmastomalliensa virheellisyyden esiintuloon. Vuoden 2015-16 super El Niño peitti todellisen maapallon lämpötilan pitkä ajan muutoksen. Trenberth et al. (Viite 1) muuten tunnusti, että vuoden 2014 lopussa lämpötila oli noussut 0,40 astetta, kun mitattu GISTEMP osoitti vain 0,12 asteen muutosta (UAH ei osoita muutosta lainkaan). Nyt parin viimeisen vuoden aikana on näyttänyt siltä, että kyllä se lämpötila sieltä on noussut ja ehkä alkaa lähenemään IPCC-mallien antamaa lämpötilaa. Tätä ainakin toivotaan ilmastoeliitin piirissä. Vesi laskee IPCC:n merellä ja todennäköisesti aivan lähiaikoina IPCC:n laiva jää karille pysyvästi. Se tapahtuu silloin, kun lämpötila palaa vähintään lämpötilapaussin tasoon. Tosin ilmastoeliitillä on vielä yksi epätoivoinen konsti eli manipuloida globaalia lämpötilaa.

Jälkikommentit vertaisarvioinnista

Tiesin varsin hyvin, että mahdollisuuteni saada tutkimus läpi 1. ja 2. kategorian vertaisarvioiduissa lehdissä olivat minimaaliset, koska tulokseni eivät ole ilmastoeliitin yleislinjauksen mukaisia. Koska minulla ei ollut mielestäni mitään kiirettä sen vuoksi, että aurinkoon ja kosmiseen vaihteluun liittyvät tekijät eivät ole ilmastoeliitin agendalla, päätin katsoa, minkälaista palautetta saisin tällä kertaa eli tutkimukseni oli valmis jo vuosi sitten. Lähetin tutkimukseni vuoron perään kuuteen eri lehteen ja palautetta tuli kaikenlaista. Tässä esimerkkejä ja perässä aina oma lyhyt kommenttini kursiivilla:

  1. Kirjoittaja väittää, että ENSO ilmiö ei vaikuttaisi lämpötilatrendiin alentavasti tai nostavasti paussin aikana on väärä. Kommenttini: On yleisesti tiedossa, että ENSO ei tuo eikä vie uutta energiaa ilmastosysteemiin pitemmällä aikavälillä ja normaalisti El Niño ja La Nina vaikutukset kumoavat toisensa. Tämä näkyy ONI-indeksin vaikutuksesta pelkästään silmällä katsomalla kuvistani.
  2. Kolme arvioijaa väitti, että veden positiivisesta takaisinkytkennästä on empiirinen havainto. Kommenttini: Oma kuvani, josta näkyy suoraan, että lämpötila nousee, mutta veden määrä ilmakehässä laskee, kiellettiin. Tosin eräs arvioija puolittain myönsi asian, mutta ohjeisti, että älä kirjoita asiaa noin voimakkaasti. Eräs arvioija taasen kyseenalaisti melkein kaiken mahdollisen ja kysyi, että miten niin vesihöyryllä on positiivista vaikutusta lämpötilaan.
  3. Eräs arvioija kuului siihen joukkoon, joka on sitä mieltä, että mitään lämpötilapaussia ei ole olemassakaan, joten koko tutkimukselta on pohja pois. Kommenttini: Trenberth, joka on IPCC:n uskollinen soturi ja erittäin tunnettu ilmastotutkija, sentään myöntää yksiselitteisesti, että vielä 2014 paussi oli päällä ilmaisten myös lukuarvot ja myös kirjoitti sen selkokielellä: Unfortunately, the observational period may not be very representative owing to the apparent hiatus in the rise of global mean surface temperatures [Trenberth and Fasullo, 2013b], and none of the model runs replicate the low observed trend.
  4. UAH-lämpötilaa ei voi käyttää, koska se mittaa ilmakehän alalämpötilaa. Kommenttini: Kukaan muu ei esittänyt tätä tekosyytä ja esitin sitä paitsi myös GISTEMP-lämpötilan tutkimustulosten arvioinnissa.
  5. IPCC:n yksinkertaisen lämpötilamallin ilmastoherkkyysparametri λ on tarkoitettu vain tasapaino ilmastoherkkyyden (ECS) laskemiseen. Kommenttini: Tämä on erikoinen väite, koska λ:n arvo 0,5 on nimenomaan TCS:n (ohimenevä ilmastoherkkyys) liittyvä. Vain AR5:n liitteestä on löydettävissä λ:n arvo ECS:n tapaukselle (λ=1,0).
  6. Kirjoittaja ei esitä mitään kausaalista syy-vaikutus-mekanismia pilvisyyden ja pintalämpötilan välille. Kommenttini: Tämä on myös luokassa erikoisia väitteitä. IPCC:n raportit ovat täynnä analyysejä pilvisyyden ja lämpötilan positiivisesta takaisinkytkennästä. Lopulta kuitenkin tutkijat ovat menneet niin solmuun, että he eivät lopulta tiedä edes vaikutuksen etumerkkiä.
  7. Eräs arvioija väitti, että on täysin tunnettu tosiasia, että globaalit lyhytaaltoisen säteilyn muutokset ja ENSO-ilmiöt liittyvät yhteen. Hän antoi jopa kaksi artikkelireferenssiä. Kommenttini: Tutkin tarkasti nämä artikkelit ja niissä ei ollut mitään mainintaa koko asiasta. Lisäksi oma löytöni on, että vain super El Niño – ilmiössä tämä yhteys tulee esiin, mutta jopa voimakkaassa El Niño 2010 tapahtumassa lyhytaaltoisen säteilyn muutos onkin ollut toiseen suuntaan ehkä estäen super El Niñon syntymisen.
  8. Kaksi arvioijaa kielsi saamani tuloksen, että lyhytaaltoinen säteily olisi aiheuttanut n. puolet super El Niño-ilmiön lämpötilavaikutuksesta. Kommenttini: Kukaan muu ei kieltänyt selvää silmin havaittavaa tosiasiaa.
  9. Eräs arvioija tyrmäsi paperin julkaisemisen siihen vedoten, että en ole löytänyt syy-seuraus-yhteyttä lyhytaaltoisen säteilyn ja El Niño-ilmiön kesken. Kommenttini: Monet uudet ilmiöt ovat alkaneet uuden ilmiön havaitsemisesta ja raportoinnista ja muut tutkijat ovat löytäneet selityksiä ilmiölle myöhemmin.
  10. Kuvaamani ilmastomalli ei ole käyttökelpoinen, koska siinä esitetyt tekijät eivät ole toisistaan riippumattomia eli niitä ei voi suoraan ynnätä yhteen. Kommenttini: IPCC tekee juuri näin ja heille se on sallittua. Suoritin korrelaatioanalyysin eri tekijöiden kesken lopputulosten perusteella ja yksi kohtuullinen korrelaatio löytyi, joka oli pilvisyyden ja lyhytaaltoisen säteilyn kesken. Pilvisyyden absoluuttiset vaikutukset olivat erittäin pienet ja sen poistaminen huononsi kokonaistulosta. Käyttämäni yksinkertainen IPCC:n ilmastomalli ilman lyhytaaltoista säteilyä antaa vuosille 2000-2014 virheeksi mitatun ja lasketun lämpötilan välille -0,22 astetta ja Trenberth et al:n käyttämä monimutkainen CESM-malli antaa virheeksi -0,28 astetta. Tämä vahvistaa aikaisemmat useat todisteeni siitä, että IPCC:n yksinkertainen ilmastomalli antaa aivan samat tulokset kuin monimutkaiset tietokonemallit keskimäärin. Hajontahan näissä tietokonemalleissa on aivan valtava, eli niistä voi poimia mieleksensä mallin ja tulokset. Media ei tätä noteeraa, vaan puhuu IPCC:n ilmastomallin osoittamista tuloksista. Minkä mallin ja minkälaisen tuloksen??

Arvioijien taktiikka on hyvin yksinkertainen. Kun he haluavat hylätä tutkimuksen, he lataavat hylkäysperusteet ja eivät kanna huolta siitä, että toimittaja tekisi päätöksen heidän suosituksensa vastaisesti. He tietävät hyvin, että näissä tapauksissa toimittaja ei enää kysy kirjoittajan vastaväitteitä, joten menetelmä toimii hyvin varmasti. Lisäksi näyttää siltä, että toimittajat ovat pelkästään paperin pyörittäjiä, joilla ei ole edes perustietoja lehtensä tutkimusalasta eli he ovat täysin riippuvaisia arvioijista.

IPCC:n ilmastomallien, olipa kyseessä yksinkertainen tai mahdollisimman monimutkainen tietokonemalli, keskeinen ominaisuus on veden positiivisen takaisinkytkennänkäyttäminen. Koska jälleen kerran pystyin osoittamaan, että malli, jossa ei ole tätä ominaisuutta, toimii paremmin, niin laitan tähän vielä kuvan ilmakehän veden ja lämpötilan käyristä.

Kuva 5. Lämpötilan ja absoluuttisen veden määrä ilmakehässä.

Vuosina 1982-2002 lämpötila nousi, mutta veden määrä laski, joka on täysin vastoin oletusta veden positiivisesta takaisinkytkennästä. Luonto ilmeisesti oikuttelee, eikä ole tietoinen IPCC:n sille asettamista riippuvuuksista. On tunnettu tosiasia, että lämmin ilma sitoo enemmän vettä kuin kylmä ilma. Ilmakehä ei ole kyllästynyt vesihöyryn suhteen eli sen suhteellinen kosteus ei ole 100 %. Kuvasta voi tehdä toisenkin yksinkertaisen johtopäätöksen. ENSO-ilmiöiden lämpötilavaikutuksesta n. 50 % johtuu ilmiön aikaansaamasta ilmakehän kosteuden muutoksesta eli positiivinen takaisinkytkentä toimii lyhytaikaisessa ilmiössä, mutta ei pitkällä aikavälillä. Tässä ei voi vedota mittausvirheisiin, koska koko ajan käytetään samaa mittausta hyväksi.

Tutkimusviitteet:

  1. Trenberth KE, Zhang Y, Fasullo JT. Relationships among top‐of‐atmosphere radiation and atmospheric state variables in observations and CESM. J. Geophys. Atmos. 2015;120:10074–10090. https://doiorg/101002/2015JD023381
  2. Ollila, Antero. The Pause End and Major Temperature Impacts During Super El Niños are Due to Shortwave Radiation Anomalies. Physical Science International Journal, 24(2), -20, 2020.
    http://www.journalpsij.com/index.php/PSIJ/article/view/30174/56612.
  3. Loeb NG, Thorsen TJ, Norris JR, Wang H, Su W. Changes in earth’s energy budget during and after the “pause” in global warming: an observational perspective. Climate. 2018;6:62. doi:103390/cli6030062.

 

+1
aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut 10 vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate realister) tieteelliseen neuvostoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu