Michael E. Mann voitti oikeudenkäynnin ja sai miljoonakorvauksen. Mitä tästä seuraa?

Johdanto

Kirjoitin pitkän blogin 1.2.24 ilmastotutkija Michael E. Mannin nostamasta oikeusjutusta kahta USA:n poliittiseen oikeistoon kuuluvaa nettikirjoittajaa eli bloggereita Mark Steyniä ja Rand Simbergiä vastaan, viite 1. Oikeusjuttu alkoi jo lokakuussa 2012 ja loppukäsittely tapahtui Washington D.C:n ylimmässä oikeudessa (Superior Court) 18.1-8.2.24.

Koska aloitin jutun oikeudenkäynnistä, niin lienee kohtuullista, että kerron, miten siinä kävi. Kirjoitukseni perustuu netissä oleviin kirjoituksiin, ja eivät ole siinä mielessä täysin puolueettomia, vaan heijastavat kirjoittajiensa käsityksiä, miten asiat menivät ja erikoisesti tietenkin, mitä kaikesta pitäisi ajatella. Pääasiallinen tietolähteeni on ollut nettisivusto (THB):n ylläpitäjä Roger E. Pielke Jr. (myöhemmin Pielke), jota pidän poikkeuksellisen sivistyneenä kirjoittajana, ja joka pyrkii ymmärtämään asioita monesta näkökulmasta ja välttää kärjistyksiä. Hän oli oikeudessa ns. maallikkotodistajana ei asiantuntijatodistajana.

Oikeudenkäynnin lopputulos

Mann syytti alun perin Steyniä ja Simbergiä, että loukkaavilla kirjoituksillaan he olivat aiheuttaneet hänelle merkittäviä tutkimusrahoitusten menetyksiä.

Oikeus antoi tuomion, jossa se tuomitsi Mark Steynin maksamaan 1.000.001 dollaria ja Rand Simbergin 1.001 dollaria Mannille aiheuttamistaan rahallisista menetyksistä. Oikeuden päätös korvauksesta oli kaksiosainen: 2 dollaria korvaavaa vahingonkorvausta (compensatitive punishment) eli 1 dollari molemmille ja 1 milj. dollaria rankaistuskorvausta (punitative punishment) Steynille. En tiedä, ovatko suomennokseni ihan suomalaisen laki terminologian mukaisia, mutta ne ovat suoria suomennoksia, joten eiköhän asiasisältö ole oikein.

Vahingonkorvausvaatimus oli, että Mann ei voittanut tiettyjä NSF-apurahoja, koska blogikirjoitukset vaikuttivat hänen maineeseensa, ja että hänelle pitäisi nyt henkilökohtaisesti myöntää näiden apurahojen kokonaismäärät. Tuomaristo ei selvästikään ostanut tätä väitettä.

Huomioita oikeudenkäynnin kulusta

Kuten tunnettua, niin USA:ssa jury eli lautamiehet ratkaisevat, onko syytetty syyllinen vai ei. Steynillä ei ollut asianajaa ja Pielken mukaan se oli pääsyy, miksi hänelle tuli henkilökohtainen 1 miljoonan taalan vahingonkorvaus, kun Simberg selvisi tuhannella taalalla.

Oikeudenkäynnin aikana kävi selväksi, että Mannin asianaja ei pystynyt todistamaan Mannin rahallisten menetysten suuruutta. Hassuinta oli, että Mann itse todistuksessaan vähätteli koko asiaa sanoen, että ei sillä ole juuri merkitystä. Tätä seikkaa puoltaa oikeuden päätös, että Mann oli oikeuden mielestä kärsinyt vain 2 dollarin ansiomenetyksen.

Millä sitten oli merkitystä ja miten kanteen nostaja ja syytetyt näkivät asian. Steyn rakensi puolustuksensa alkupuheenvuorossaan sille, että Mannin vääristelty tieteellinen julkaisu eli ns. lätkämaila onnistui ja jäi elämään, koska häntä suojeli korruptoitunut Pennsylvanian osavaltion yliopisto rehtorinsa johdolla.

Oikeudenistunnon aikana puolustus toi esiin kolme asiaa: 1) Mannin menetelmät niin kutsutun ”Hockey Stick”-tutkimuksen tuottamisessa olivat manipuloivia, ja siten lätkämailatutkimuksen kriitikot olivat tosiasiallisesti oikeassa sanoessaan niin. 2) Keskustelu ilmastosta blogikirjoitusten kirjoittamisen aikana oli intensiivistä ja suorastaan myrkyllistä. 3) Mann sanoi muista asioita, jotka olivat pahempia kuin mitä vastaajat sanoivat hänestä. Lopuksi puolustus väitti, että Mann ei esittänyt todisteita tai todistajia, jotka tukisivat hänen väitteitään maineen tai uran vahingoittumisesta.

Pielken mukaan oikeudenkäynnissä oli kaksi ratkaisevaa hetkeä.

1) Mann todisti ja hän selitti, että hänestä tuntui, että bloggaajat eivät vain kritisoineet häntä, vaan hyökkäsivät koko ilmastotiedettä vastaan, eikä hän voinut kestää sitä. Maailman menestyneimpänä ja kuuluisimpana ilmastotieteilijänä Mann vihjasi, että hän oli yksinkertaisesti koko ilmastotieteen ruumiillistuma. Valamiehistölle tämä loi käsityksen, että tässä oikeudenkäynnissä ei oikeastaan ollut kyse Mannista, vaan ilmaston kieltäjien hyökkäyksistä kaikkea ilmastotiedettä vastaan.

2) Toinen käänteentekevä hetki koettiin, kun Mannin asianajaja Williams pyysi loppupuheenvuorossaan valamiehistöä lähettämään viestin oikeistolaisille tieteen kieltäjille ja Trumpin kannattajille suuren rangaistuskorvauksen muodossa.

Loppupuheenvuorossaan Mannin asianajaja John Williams vertasi ilmaston kieltäjiä tässä tapauksessa USAN presidenttivaalien kieltäjiin yleensä. ”Miksi trumpilaiset edelleen kieltävät voittaneensa vaalit?” hän kysyi valamiehistöltä. ”Koska he todella uskovat siihen, mitä sanovat, tai koska he haluavat edistää agendaansa?” Hän pyysi valamiehistöä pohtimaan samaa kysymystä Steynistä ja Simbergistä: uskoivatko he, että se, mitä he kirjoittivat, oli totuus, vai halusivatko he vain ajaa agendaansa? ”Michael Mann on kyllästynyt hyökkäykseen”, Williams kertoi valamiehistölle. ”Teillä (jyrun jäsenet) on mahdollisuus toimia esimerkkinä estääksesi muita toimimasta samalla tavalla kuin Simberg ja Steyn”.

Koko tämän oikeudenkäynnin taustalla on ollut se, että ei oikeastaan ollut kyse tieteestä. Kyse oli enemmän politiikasta ja toiminnasta, joka ajaa organisaatioita ja yksilöitä ”hyökkäämään tiedettä vastaan ja hämmentämään yleisöä”. Tämä asia – ilmaston kieltäjät vastaan ilmastotiede – on myös valtavirran tiedotusvälineiden näkemys. Esimerkiksi The Washington Post ilmoitti päivänä, jolloin tapaus meni valamiehistöön, että tämä tapaus oli osa ”kasvavaa kampanjaa” ”oikeistolaisia trolleja” vastaan.

Pielke totesi, että jutussa oli muodollisesti kyse kunnianloukkauksesta, mutta todellisuudessa kyse ei ollut lainkaan kunnianloukkauksesta. Kuten Mann totesi tuomion jälkeen, tapauksessa oli lopulta kyse politiikasta ja ideologiasta: ”Kyse on tieteen puolustamisesta häikäilemättömiä hyökkäyksiä vastaan ja epärehellisistä pyrkimyksistä heikentää tutkijoita, jotka vain yrittävät tehdä työmme … joiden havainnot saattavat osoittautua hankaliksi tietyille ideologisesti ohjatuille henkilöille ja heidän ulostuloilleen. Kyse on tieteen rehellisyydestä ja sen varmistamisesta, että huonojen toimijoiden ei sallita tehdä vääriä ja halventavia lausuntoja tiedemiehistä heidän pyrkiessään edistämään agendaa.”

Pielken mukaan puolustus teki suuren virheen ajatellessaan, että voittamiseen riittäisi todistamalla asiansa. Puolustuksella oli väärä taktiikka. Tässä ei ollut kysymys kamppailusta ”kuuluisan” Michael Mannin ja ”oikeistolaisten trollien” välillä, jotka kieltävät ilmastotieteen ja tukevat Donald Trumpia. Syytettyjen voitto, ainakin tässä nimenomaisessa oikeudessa, oli yksinkertaisesti mahdotonta riippumatta siitä, mitä todisteita syyttäjä ja puolustus esittivät. Se, että valamiehistö myönsi Mannille vain 2 dollaria todellisia vahingonkorvauksia ja 1 001 000 dollaria rangaistuskorvauksia, tukee tätä tulkintaa – puolustus voitti ansioiden perusteella ja Mann voitti lavastamalla ja politiikalla.

Mitä tämä tarkoittaa keskustelulle poliittisesti kiistanalaisista kysymyksistä, joihin liittyy tiedettä? Science-lehti on kirjoittanut asiasta:  Meidän on nyt oltava varovaisia siinä, miten käsittelemme näitä asioita: ”Mann sanoi lausunnossaan: ”Toivon, että tämä tuomio lähettää viestin, että valheellinen hyökkäys ilmastotieteilijöitä vastaan ei ole suojattua puhetta.” Samaan aikaan päätöksellä voi olla hyytävä vaikutus välttämättömään julkiseen kritiikkiin tiedettä kohtaan, sanoo Gene Policinski, vanhempi tutkija Freedom Forumissa, puolueettomassa säätiössä, joka keskittyy USA:n perustuslain 1. muutoksen suojaan. Ihmisten on ”oltava harkitumpia kommenteissa. Ne voivat olla epämääräisempiä tai varovaisempia.” Ja se voi olla haitaksi yleisölle, hän sanoo. ”Nykymaailmassa on tärkeää, että ihmiset ovat tietoisia meneillään olevasta tutkimuksesta ja saavat ihmiset sekä ylistämään että kritisoimaan sitä avoimesti.”

Mann puolestaan viestittää,  että hän on vasta aloittamassa oikeuskampanjaansa vastustajiaan vastaan. Kysyttäessä Competitive Enterprise Institutesta ja National Review -lehdestä, Mannin asianajaja John Williams sanoi: ”He ovat seuraavana.”

Roger A. Pielke Jr.:n johtopäätökset

Lopuksi Pielke esittää joitakin henkilökohtaisia pohdintoja kokemuksistaan.

En olisi yllättynyt, jos näkisin nyt oikeusjuttujen tulvan ihmisiä vastaan, jotka ovat olleet kriittisiä ilmastotiedettä tai ilmastotieteilijöitä kohtaan. Tällaiset oikeustoimet eivät välttämättä rajoitu ilmastoon – keskustelu Covid-19:stä tarjoaa myös kohderikkaan ympäristön ei-toivotun puheen hiljentämiselle.

Aluksi näkemykseni oli, että koko tämä oikeusjuttu oli tarpeeton ja kaikkien ajan tuhlausta. Ihmiset, joita en vieläkään tunnistaisi kadulla, sanoivat ilkeitä asioita Michael Mannista Internetissä. Tervetuloa julkiseen keskusteluun 21. vuosisadalla. Ihmiset sanovat minusta ilkeitä, vääriä asioita Internetissä joka päivä – siihen liittyy monia etuoikeutettuja, joilla on suurempi vaikutus ja ääni. Tapauksessa ei koskaan ollut kyse tieteen rehellisyydestä tai oikeistolaisten trollien poliittisesta vaikutuksesta – se koski vain Michael Mannia.

Kun tiistaina seisoin jonossa kymmenien muiden ihmisten kanssa odottaen pääsyä turvatarkastuksen läpi oikeustalolle, ihmettelin, miten päädyimme tänne – kuinka johtavat tutkijat ja ilmastotieteen instituutiot käyttivät aikaansa taisteluun pieniä bloggaajia ja poliittisia huijareita vastaan.

Kun astuin oikeussaliin, tunsin syvää surua Mannin puolesta. Hän oli yksin asianajajansa kanssa – ei perhettä, ei ystäviä, ei yliopiston virkamiehiä (Ollila: hänen kollegansa Penn State  yliopistosta todisti hänen lätkämailatutkimustaan vastaan), ei ihailevia faneja, ei valtamediaa. Täysin yksin. Huoneessa oli vain kourallinen tarkkailijoita. Kuten oikeudenkäynnissä totesin, Mann ei ole ollut minulle paras kollega, mutta olen silti kunnossa. Kuka tietää, mitkä demonit vainoavat häntä ja miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Toivon, että hän löytää rauhan jossain vaiheessa.

Suuremmissa kysymyksissä ei ole kyse Mannista, vaan pikemminkin ilmastotiedeyhteisön jatkuvista epäonnistumisista ylläpitää perustavanlaatuisia käyttäytymisnormeja omissa riveissään. Esimerkiksi oikeudenkäynnissä saimme tietää, että Penn Staten yliopiston komitea, joka tutki Mannin käyttäytymistä Climategaten jälkeen, halusi sensuroida häntä hänen käytöksedstään – ilmeisesti kumottiin Penn Staten presidentin väliintulolla. Johtajilla on ollut niin monia samanlaisia mahdollisuuksia lähteä pois kärjistyneestä konfliktista ja politisoitumisesta, ja kuitenkin yhteisö päätti sen sijaan jatkaa konflikteja.

Kuten sanoin, se on vain surullista. Eikä se ole vielä ohi.

Lisään vielä kolme Pielken kommenttia:

1). Jotkut oikeudenkäynnin aikana tapahtuneet paljastukset Mannin käytöksestä ovat todellakin järkyttäviä, erityisesti hänen naisvihamieliset hyökkäyksensä Judith Currya vastaan. Mutta ilmeisesti nämä hyökkäykset voidaan oikeuttaa ja antaa anteeksi, koska hän on, kuten Mann kertoo meille, ilmaston kieltäjä.

2). Mannin asianajaja väitti, että menetin kirjoitusoikeuteni nettisivustolla 538, koska presidentti Obaman tieteellinen neuvonantaja John Holdren oli kritisoinut minua. No ei. Minut palkattiin 538:een sen jälkeen, kun Holdren kritisoi minua, joten se ei ollut syy siihen, miksi minut irtisanottiin. Itse asiassa Mann (yhdessä Center for American Progressin kanssa) otti kunnian siitä, että sain potkut.

3). Oikeudenkäynnissä Mann siirtyy kunnianloukkauksesta siihen, ovatko ilmastotieteestä esitetyt väitteet totta vai tarua. Tämä on oikeudellisesti kyseenalaista, mutta se viittaa selvästi oven avaamiseen pyrkimyksille vaientaa ne, joilla on ”väärät” näkemykset.

Loppukaneetti

Oma kommenttini loppuun on, että jotkut tulevat täällä Suomessakin – kun tapaus tulee tunnetuksi – vetämään erikoisia johtopäätöksiä. Esimerkiksi sellaisen käsityksen, että nyt USA:n oikeudessa on todettu, että ilmastonmuutos on totta, ja joka muuta puhuu, voidaan haastaa oikeuteen. Muistutan vain (sarkastisesti), että nämä toisinajattelijat ovat juuri niitä, jotka ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutosta on aina ollut, on nyt ja on tulevaisuudessakin. En tiedä, jatkuuko tämä oikeudenkäynti jossain muodossa, sillä jollain sivustolla esitettiin väite, että rangaistuskorvaus ei voi olla kuin korkeitaan 10 kertaa suurempi kuin vahingon korvaus.

Viitteet.

1. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila1-2/oikeudenkaynti-mann-vastaan-steyn-ja-simberg-tuo-esiin-erikoisuuksia/

Liitteet.

Michael E. Mannin tutkimustulos maapallon lämpötilakehityksestä 1000 – 2000 vuotta.

Enemmistön ilmastotutkijoiden näkemys maapallon ilmastohistoriasta