Miksi koronastrategia epäonnistui Ruotsissa – koronatilanteen päivitys maailmalla

Maailman koronatilanne vertailumaittain

Olen päivittänyt kumulatiivisten koronakuolemien lukumäärän maittain kuvaan 1 tilanteen 5.6.20 mukaisesti.

Kuva 1. Kumulatiivisten koronakuolemien tilanne vertailumaittain 5.6.20.

Olen korvannut Espanjan käyrän Brasilian vastaavilla tiedoilla. Syynä on se, että Espanjan valtion koronatilanteen raportointi romahti noin pari viikkoa sitten. Monena päivänä kuolleita ei ollut lainkaan, sitten tuli lähes pari tuhatta kuolleista noussutta ja taasen yhtenä päivänä lähes tuhat kuollutta.

Brasilian kuolleisuuskäyrä muistuttaa USA:n vastaavaa käyrää, koska se nousee hyvin hitaasti. Syynä tähän on maan suuri koko, jolloin tauti etenee eri tahtiin maan eri osissa. Uutisissa media on päivitellyt, että maan koronakuolleisuus on noussut jo toiseksi suurimmaksi USA:n jälkeen. Otanpa tähän lainauksen viikon uutisista ”laatulehti” Hesarista, jossa toimittaja Ville Similä kirjoitti 31.5.20: Trump on vastuussa USA:n katastrofaalisesta koronapolitiikasta, joka on tuottanut satatuhatta kuollutta.” Jotta asia tulisi varmasti selväksi, niin hän kirjoitti vielä uudestaan, että ”Trump on vastuussa Kiinan kauppakriisistä ja USA:n koronakriisistä.” Tämä on lukijoiden käsityskyvyn täydellistä aliarvioimista.

Koronakuolemat kuten kaikki muutkin vertailuluvut on suhteutettava maan väkilukuun. Seuraavaksi esitän tilastoa koronakuolleisuudesta maittain huonommuusjärjesteyksessä miljoonaa asukasta kohti 5.6.20: San Marino 1238, Belgia 826, Andorra 660, Britannia 593, Espanja 580, Italia 559, Ruotsi 460, Ranska 446, Hollanti 351, Irlanti 338, USA 337. Ruotsi on siis sijaluvulla 7 ja USA sijaluvulla 11. Brasilian suhdeluku on toistaiseksi vain 165. Toimittajien kirjoittelu tällä tavalla absoluuttisista luvuista ja niiden vertailusta osoittaa heidän olevan hölmöläisten tasolla, ja ehkä joku lukijakin ostaa viestin sen enempää ihmettelemättä. Trump on siis syyllinen, mutta ovatko muiden maiden johtajat täysin syyttömiä, vaikka tialnne on huonompi?

Kuva 2. Päivittäiset koronakuolleisuuslukumäärät miljoonaa asukasta kohti.

Kuvan 2 päivittäisissä koronakuolleisuusmäärissä pistää silmään muutama havainto:

  • Sekä parhaimmiston että huonoimmiston käyrissä on piikki ylöspäin alkaen noin viikko sitten. Tämä liittyy todennäköisesti rajoitusten purkamiseen kyseisissä maissa. Tilanne ei näytä kuitenkaan katastrofiselta muutokselta.
  • Ruotsi on siirtynyt kyseenalaiselle piikkipaikalle päivittäisissä koronakuolemissa ottaen huomioon pandemian etenemisvaihe vertailumaissa ja Brasilia on samalla tasolla.
  • Pandemian etenemisvauhti noudattelee kahdessa vertailuryhmässä aika hyvin kuukausi sitten tekemääni ennustetta.

Kuva 3. Maailman koronatartuntojen ja -kuolemien määrien kehitys.

Kuva 3 osoittaa, että tartuntojen määrä jatkaa kasvuaan, mutta kuolemien määrä on tasaisessa laskussa. Näiden lukujen välillä on ristiriita. Arvioin se johtuva siitä, että testausten määrää lisätään koko ajan ja sen vuoksi tartuntoja löytyy suhteellisesti enemmän lisää. Tämän vuoksi tartuntojen ja kuolemien suhdeluku antaa väärän kuvan.

Ruotsin koronastrategia on ollut maailman huonoin – miksi se epäonnistui?

Nyt tilastotiedot osoittavat, että kokonaiskuolleisuudessa Ruotsi on väkilukuun suhteutettuna sijalla 7 ja pandemian etenemisvaihe huomioon ottaen maan kuolleisuus ei tunnu taittuvan, vaan se on joukon huonoin, kuva 4.

Kuva 4. Ruotsin koronatartuntojen ja -kuolemien kehitys päivittäin.

Kuten tiedetään, niin Ruotsi valitsi tietoisesti ns. laumaimmuniteettistrategia. Se perustui oletukseen, että koronapandemia tulee joka maassa menemään läpi koko väestön ja se laantuu vasta, kun enemmistö väestöä on saanut tartunnan. Tämän strategian vahvana puolena pidettiin sitä, että kun tulee koronan toinen tai kolmas aalto, niin ne eivät vaikuta Ruotsin tilanteeseen.

Tämän teorian toi esiin vahvasti brittiläisen Imperial Collegen tutkimusryhmä raportissaan Ferguson20 (ref. 1). Heidän mallissaan – niin kuin kaikissa vastaavissa malleissa – käytetään käsitettä epidemian tarttuvuusluku Ro. Jos tarttuvuusluku Ro on esimerkiksi 1,5, niin sairastunut henkilö tartuttaa taudin keskimäärin 1,5 henkilöön. Jos tarttuvuusluku väestössä laskee alle yhden, niin epidemia kuolee pois vähitellen.

Fergusonin raportissa oletettiin koronapandemian tarttuvuusluvun Ro olevan 2,4. Tämän perusteella raportissa laskettiin, että USA:ssa ja Britanniassa koronapandemia tartuttaa 81 % väestöstä kahdessa kuukaudessa. Silloin pandemian huippukohta olisi, kun 50-60 % väestöstä on saanut tartunnan. Tämän perusteella hallituksia suositeltiin soveltamaan massiivisia rajoituksia ja muita toimenpiteitä, jotta terveydenhuoltojärjestelmä ei romahtaisi.

Ruotsi siis jätti soveltamatta merkittäviä rajoituksia. Tukholman alueella tehtyjen testien mukaan 11.4.20 väestöstä oli saanut tartunnan vain 17 % eikä se siitä enää noussut,  kun teoreettisen mallin mukaan tartuntaluvulla 2.0 laskettuna tartunnan saaneita olisi pitänyt olla jo 50 %. Fergusonin malli ei siis toimi koronapandemiassa, koska laumaimmuniteetti saavutetaankin, kun vain 17 % väestöstä on infektoitunut. Syitä tähän on selvittänyt Gomes (ref. 2). Heidän mukaansa tilanne johtuu väestön epähomogenisuudesta, mitä se sitten lieneekin.

Lieneekö sattumaa, että Diamond Princess ristelyaluksella n. 3700 henkilöstä tartunnan sai juuri tuo 17 %, ja vain n. 50 % tartunnan saaneista sai oireita.  Mielestäni se ei ole sattumaa, vaikka tuo prosenttiluku onkin sattumalta juuri sama. Diamond Princess – keisiä ei otettu vakavasti länsimaissa, vaikka se tapahtui riittävän suurelle vertailujoukolle ja sen tilanne oli tiedossa maaliskuun alkupäivinä.

Linkki omaan juttuuni: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila1-2/suomen-koronatautiennuste-risteilijaalus-diamond-princess-keisin-3700-matkustajaa-perusteella/.

Miten tästä tilanteesta voidaan vetää johtopäätös, että Ruotsi, joka luotti Imperial Collegen malliin, ja  joka malli oli ihan väärä, ja jonka mukaan tartunnan saaneita olisi pitänyt olla paljon enemmän ja kuolleita myös paljon enemmän, ja valitsi siis kuitenkin väärän strategian. Oma arvioni on, että jos koronapandemia olisi todella toiminut teoreettisen mallin mukaan, niin Ruotsissa olisi tapahtunut täydellinen katastrofi. Onneksi tarttuvuus ja sitä kautta kuolleisuus olivat paljon teoreettista mallia alhaisempia. Ruotsi teki kaksinkertaisen virheen, mutta onneksi käytäntö oli teoreettista mallia armollisempi.

Valtionepidemiologi Tegnell on jo tunnustanut, että joitakin virheitä Ruotsi teki mm. epäonnistuen vanhuusväestön suojelussa, mutta strategia oli hänen mukaansa kuitenkin hyvä. Hyvä sen vuoksi, että pandemia ei ole vielä ohi. Ken elää, sen näkee.

Voittajia ovat olleet ne harvat maat, jotka valitsivat ennakoivan patoamistrategian, jolla estettiin pandemian tulo maahan. Se yhdistettiin laajaan testatukseen ja jäljitykseen, joka toimi, koska tartunnan saaneita oli kohtuullinen määrä. Väkirikkaissa ja tiheään asutuissa voittajamaissa kuolleisuus on ollut miljoonaa asukasta kohti seuraava: Etelä-Korea 5, Singapore 4 ja Taiwan 0,3. Suomessa, jonka katsotaan onnistuneen hyvin, kuolleisuus on ollut toistaiseksi 58 ihmistä per miljoona asukasta ja epäonnistuneessa Ruotsissa sama luku on siis 460.

Näiden kolmen eri maaryhmän kuolleisuusluvut ovat siis suurin piirtein suhteessa 1:10:100. Huimat erot. En kutsu Suomen strategiaa onnistuneeksi vaan kohtalaiseksi, koska parempi strategia oli tarjolla, mutta hallitus ja asiantuntijat eivät valinneet sitä, vaikka kaikki tiedot ja menetelmät ja kokemuksetkin olivat jo tiedossa.

  1. Neil M Ferguson et al., Impact of non-pharmaceutical interventions (NPIs) to reduce COVID-19 mortality and healthcare demand. Imperial College COVID-19 Response Team Report 9, 16 March 2020, https://spiral.imperial.ac.uk:8443/handle/10044/1/77482
  2. Gomes, M. G. M., et al. Individual variation in susceptibility or exposure to SARS-CoV-2 lowers the herd immunity threshold. medRxiv 2 May 2020. https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.04.27.20081893v1
aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut 12 vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 23. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate realister) tieteelliseen neuvostoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu