Miksi Saksalla menee huonosti ja Ranska porskuttaa Macronista huolimatta?

Johdanto

Silmiini on osunut kolme juttua, joissa on samoja elementtejä ja yhteisiä tekijöitä. Johdantona käytän tämän päivän Hesarissa ollutta Heikki Aittokosken kolumnia otsikolla ”Onko Ranska nykyään parempi Saksa?” Otsikko voi tuntua yllättävältä, koska Emmanuel Macronin Ranska tuntuu lipuneen vaikeuksista toisiin. Pitkäkestoiset ja väkivaltaiset mielenosoitukset ovat seuranneet toisiaan. Le Figaron kyselyssä ranskalaisista arvioi myönteisesti Macronia vain 27 % ja 66 % kielteisesti. Sen vuoksi Macronia on pidetty rampana ankkana.

Mutta rahoituslaitokset ja suuriyritykset ovat nähneet asiat toisin ja toimineet sen mukaan. Tällä viikolla Der Spiegel julkaisi Ranskaa kehuvan artikkelin ”Frankreich – das bessere Deutschland” eli ”Ranska – parempi Saksa”. Ranskan talouskasvu on ollut tuplasti nopeampaa kuin Saksan. Ranska saa enemmän investointeja kuin Saksa. Syynä näyttää olevan teollisuuden kannalta yksi aivan kriittinen tekijä: Ranskassa teollisuus saa sähkönsä puolta halvemmalla kuin Saksassa. Der Spiegel ynnäsi, että Ranskassa on Saksaan verrattuna myös kehittyneempi luotijunaverkosto, puhtaampi sähköntuotanto, vähemmän ihmisiä köyhyysrajan alapuolella ja enemmän alle kaksivuotiaita päivähoidossa.

Ranskalainen sähkö versus saksalainen sähkö

Ranskan sähköstä tuotetaan lähes 70 % ydinvoimalla. Uusi liittokansleri Olof Scholtz on jatkanut itsevarmasti saksalaista vihreän ideologian politiikkaa ja salli sulkea loputkin ydinvoimalaitokset. Voidaan puhua vihreästä typeryydestä, koska ydinvoimalaitosten tuotantoa ei ole voitu korvata puhtaalla energialla. Kuvassa 1 on Saksan sähkön tuotannon tilanne vuonna 2019.

Kuva 1. Saksan sähköntuotanto tuotantotavan mukaan.

Kuvasta nähdään, että uusiutuvien sähköntuotantomuotojen osuus oli 242,6 TWh eli 40,1 %. Kuvassa 2 näkyy pitemmän aikavälin trendi vuoteen 2022.

Kuva 2. Saksan sähköntuotannon trendit tuotantotavan mukaan.

Vuonna 2022 uusiutuvien sähköntuotantotapojen tuotantomäärä oli 256,2 TWh eli kasvua 5,6 % vuodesta 2019, joka tarkoittaa noin 1,5 % kasvua vuodessa ja 44 % kokonaissähköntuotannosta. Vuoden 2023 alkupuoliskolla uusiutuvien osuus on ylittänyt 50 %:n osuuden. Tähän voi antaa kommentin, että ”hyvä, hyvä, mutta huono”, kuva 3.

Kuva 3. Saksan talouskasvun, energian kulutuksen ja kasvihuonekaasujen trendit 1990-2020.

Saksan talouskasvu on sakannut vuodesta 2017. Vuoden 2022 energiakriisi pahensi tilannetta. Ydinvoimaloiden kapasiteetin poistumista Saksan on täytynyt korvata hiilellä ja ruskohiilellä (lignite). Uusiutuvan sähköenergian osuuden nousu yli 50 %:n ei johdu pääasiassa rakennetusta suuremmasta kapasiteetista, vaan teollisuuden supistumisesta ja konventionaalisten sähköntuotantomuotojen pienenemisestä.

Reuters uutisoi näin: ”Uusiutuvat energialähteet, 137,5 TWh edustivat 51,7 prosenttia kokonaistuotannosta, kun se vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla oli 46,4 prosenttia, vaikka vihreän sähkön tuotantomäärät laskivat 0,6 prosenttia.” Saksan 137,5 TWh sähköä on vain 22,8 % rakennetusta kapasiteetista eli niiden oletetusta teoreettisesta kapasiteetista. Saksa on satsannut kaksi vuosikymmentä uusiutuviin energialähteisiin ja tässä on tulos: Saksa on nopeasti tuhoamassa taloutensa.

Johtopäätös on selvä. Saksa on pahasti epäonnistunut energiapolitiikassaan sulkiessaan ydinvoimalaitokset ja tehdessään itsestään riippuvaisen Venäjän maakaasusta. Kun sähkön saatavuus on huono ja hinta korkea, niin suurteollisuus vetää johtopäätöksensä: Investoimme jonnekin muualle ja supistamme Saksan toimintoja.

Kemian yhtiö Basf esimerkkinä saksalaisen suurteollisuuden toimista

Monet ovat tietoisia, että saksalainen kemian alan suuryhtiö Basf on investoimassa Harjavallassa akkumateriaalitehtaaseen 400 miljoonaa euroa. Esillä on ollut kaksi jatkoinvestointia, jotka olisivat nostamassa investoinnit 1000 miljoonaan, mutta Basf on ilmoittanut, että ne eivät toteudu.

Mitä sitten Basf aikoo? Basf aikoo kohdistaa Saksan Ludwigshavenin kemian teollisuuslaitoksiinsa 200 miljoonan vuosittaiset säästöt eli supistukset aina vuoteen 2026 saakka eli yhteensä noin 600 miljoonaa tarkoittaa työpaikkojen supistumista noin 2600:lla. Lisäksi Basf on tehnyt jenkkifirma Chenieren kanssa sopimuksen vuosittaisista 800 000 tonnin nestekaasun toimituksista vuosiksi 2026-2043. Sopimuksen pituus on hämmästyttänyt. Liittokansleri Scholtz (tai ainakin neuvonantajat) voi aika helposti hoksata, mistä tämä johtuu.

Basf on paljastanut, että se investoi rajusti Kiinaan: 10 miljardilla uusi tehdas Etelä-Kiinaan, uutta merituulivoimaa ja rajusti tuotekehitystä. Tästä voitaneen vetää johtopäätös, että Basf on arvioinut Kiinan valloittavan sähköautomarkkinat Euroopassa ja USA:ssa useista eri syistä, joista vähäisin ei ole akkumateriaalien tuotantokapasiteetti.

Onko Suomi voittajien joukossa?

Meillä on hehkutettu, että Suomesta tulee vihreän vedyn suurvalta, koska tänne on kaavailtu 100 miljardin investointeja pääasiassa merituulivoimaan. Päättäjien kannattaa kuitenkin panna jäitä hattuun ja miettiä, mitä Saksan kokemukset osoittavat. Toinen huolestuttava viesti maailmalta tulee merituulivoimainvestointien peruuntumisten takia.

Saksan rottakoe uusiutuvilla sähkön tuotantomuodoilla on ollut merkittävä epäonnistuminen. Suomessa on suomettumista selittävä kulttuuriongelma. Suomi on klubi, johon mahtuu yksi totuus kerrallaan. Se tarkoittaa, että kukaan  päättäjistä ei uskalla tuoda erilaista näkökantaa ilmi, koska hänet leimataan henkilöksi, joka ei ymmärrä tosiasioita.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen päätti olla nokkela, ja tukea kaikenlaisia sähköntuotantomuotoja. Täältä katsomosta voi huutaa kentälle yhden ohjeen, että älä tue mitään muotoja. Anna teollisuuden investoida. Kun rahaa on maailma pullollaan, mutta Suomen valtiolla sitä ei ole, niin ainakaan rahallisesti ei pidä tukea mitään sähköntuotantomuotoa. Se tarkoittaa myös sitä, että tuulisähköltä otetaan pois sen käenpoikaetuudet ja maksetaan sen tuottamasta satunnaissähköstä vain sekundasähkön hinta. Lisäksi tuulisähköntuottajille pitää laittaa erikoisvero, jolla taataan myllyjen purkukustannukset. Kuka yksityinen on valmis ja millä hinnalla ostamaan sähköä, jota tulee,  vain silloin kuin tuulee? Sama pätee teollisuuteenkin. Ei siellä olla valmiita  ajamaan laitosta alas, kun tuuli tyyntyy. Siinä on vihreän sähkön ja vedyn ongelma ja ratkaisua ei ole näkyvissä.