Oikeudenkäynti Mann vastaan Steyn ja Simberg tuo esiin erikoisuuksia

Alkulause: Mitä enemmän sontakasaa tonkii, sitä enemmän se haisee

Johdanto

Kirjoitin tämän jutun sen vuoksi, että jouduin selvittämään, mitä on meneillään, vaikka alun perin piti tyytyä paljon lyhyempään esitykseen. Arvelen, että tämä voi kiinnostaa jotakuta, koska en ole tästäkään asiasta valtamediassa nähnyt mitään mainintaa.

Ensimmäinen otsikon henkilöistä on kiistanalainen klimatologi ja geofyysikko Michael Evan Mann, joka on syntynyt 1965. Hän on Pennsylvanian yliopiston (University of Pennsylvania) johtaja yksikössä nimeltään ”Tieteen, kestävän kehityksen ja median keskus” (Center for Science, Sustainability & the Media).

Toinen otsikon henkilö on kanadalainen kirjailija, televisiojuontaja ja show-vierailija Mark Steyn, joka on syntynyt 1959. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, joita on päässyt The New York Timesin bestseller-listalle. Kolmas henkilö freelancer-toimittaja ja bloggeri Rand Simberg.

Kuva 1. Kolme tarinan henkilöä: Michael E. Mann, Mark Steynistä ja Rand Simberg.

Mistä syystä nämä herrat ovat päätyneet oikeussaliin? Alkusyy on ilmastoalan kuuluisin tutkimus (lyhenne MBH99) ja siinä oleva kuva eli ns. lätkämailakuva maapallon lämpötilakehityksestä vuodesta 1000 eteenpäin, viite 1. Alla on sama kuva esitettynä IPCC:n 3. raportissa TAR vuonna 2001 (viite 2), jonka pääkirjoittaja oli – kuinka ollakaan – Michael E. Mann.

Kuva 2. Kuuluisa ns. lätkämailakuva (hockey stick) IPCC:n raportista TAR, 2001, viite 2.

Tämä lätkämailatutkimus on poikinut useita vastatutkimuksia, joista merkittävimpiä ovat kanadalaisen tilastoasiantuntijan McIntyren ja ympäristöalan analyyseihin erikoistuneen professori McKitrickin julkaisut (viite 3), joissa he ovat paikallistaneet virheitä alkuperäisessä MBH99-tutkimuksessa väittäen, että kuva on artefact eli keinotekoinen teennös – ei todellinen.

Mann ei ole koskaan tunnustanut, että heidän tutkimuksessaan olisi mitään oleellista virhettä. Harvassa taitavat kuitenkin olla tänä päivänä ne tutkijat, jotka asettuvat puoltamaan MBH99-tutkimuksen tuloksia. Kuvassa 3 on itse tulostamani kuva muutamista vastaavista paleolämpötilatutkimuksista, joista suurin osa on puhtaita lustotutkimuksia.

Kuva 3. Muutamia paleolämpötilatutkimustuloksia graafisessa muodossa. Kuvan käyrä Mann et al. ei ole alkuperäinen MBH99-tutkimus vaan vuodelta 2014 oleva Mann et al.:n tutkimus.

Kuvan 3 tutkimustuloksista voi havaita, että ns. lätkämailailmiötä on vaikea havaita: lapa löytyy, mutta sen kärki taittuu ja varsi ei ole suinkaan suora. On lukuisia muita todisteita lämpimistä kausista, mutta laitan tähän vain kaksi viitettä, koska kokemukseni mukaan joku tulee aina kiistämään nämä asiat. Toinen on viite Alaskan sulaviin jäätiköihin ja mitä niiden alta löytyy (viite 4) ja toinen on tieteellinen kiinalaisten tutkimus (viite 5) Kiinan lämpötiloista vuosina 0-2000 ja ne todistavat myös viikinkiajan lämpimän jakson olleen korkeampi kuin nykyinen.

Mann haastaa Steynin ja Simbergin oikeuteen herjaavista nettikirjoituksista

Nykyinen oikeudenkäynti Mann vastaan Steyn & Simberg lähti liikkeelle lokakuussa 2012. Eipä ole hääviä oikeuskiireet rapakon takanakaan. Mann haastoi sekä Mark Steynin että Mark Simbergin herjaavista nettikirjoitteluista. Sekä Steyn että Simberg olivat kutsuneet Mannin lätkämailakuvaa vääräksi ja harhaanjohtavaksi. Näitä ilmaisuja ovat käyttäneet kyllä kymmenet muutkin nettikirjoittajat.

Oikeudenkäynti jatkui 18.1.2024 Washington D.C:n ylimmässä oikeudessa (Superior Court) molempia syytettyjä vastaan, mutta molemmilla on oma erillinen puolustus. Mannin asianajaja John Williams sanoi, että syytetyt kyseenalaistivat Mannin rehellisyyden, kun syytetyt olivat vihamielisiä Mannin löydöille ja varoituksille ilmastonmuutoksesta, jotka osoittivat, että ilmastonmuutos oli todellinen. Tässä kohtaa Simbergin asianaja Victoria Weatherford teki vastalauseen kommentoimalla, että ilmastonmuutos oli todellista. Se aiheuitti heti hämminkiä. Arvelen, että Williamsille on syötetty tarinaa, että syytetyt ovat litteään maahan uskovia törppöjä, jotka eivät hyväksy oikeaa tiedettä. Mannin asianajaja saattaa löytää edestään muitakin yllätyksiä.

Mannin asianajaja kertoi, että vuonna 2012 Mann sai 3,5 miljoonaa dollaria rahoitusta vuodessa ja tänään se on vain 0,5 miljoonaa ja se on hänen mukaansa suoraa seurausta Steynin ja Simbergin hyökkäyksestä Mannin henkilökohtaista ja ammatillista mainetta vastaan. (oma kommentti: on vaikea todistaa syy-yhteys).

Ehkä joku muistaa, että Mann haastoi myös kanadalaisen maantieteen professori Tim Ballin lakitupaan vuonna 2011. Prof. Ball oli käyttänyt haastattelussa Pennsylvaniassa yleisesti käytettyä sanontaa, että ”Dr. Mann should be in the State Pen, not Penn State”, joka tarkoittaa, että Mannin pitäisi olla Pennsylvanian vankilassa (penitentiary), eikä Pennsylvanian yliopistossa. Mann pysäytti oikeusprosessin ilmeisesti tahallaan ja siinä kävi niin, että Dr. Ball kuoli vuonna 2022. Ballin käsitys asiasta perustui Dr. Mannin osuuteen esiin vuodatettuihin sähköposteihin  ns. Climategate-skandaalin yhteydessä. Sekin homma painettiin villaisella.

Mark Steyn ei suinkaan hätkähtänyt saamaansa syytettä vuonna 2012, vaan löi lisää vettä myllyyn. Vuonna 2015 julkaistiin hänen kirjoittamansa kirja nimeltä ”A DISGRACE TO THE PROFESSION”,  THE WORLD’S SCIENTISTS – on their own words  –  ON MICHAEL E MANN, HIS HOCKEY STICK, AND THEIR DAMAGE TO SCIENCE eli suomeksi  ”HÄPEÄPILKKU TIETEELLE”, MAAILMAN TUTKIJAT – omilla sanoillaan – Michel E Mannista, hänen lätkämailastaan, ja niiden vahingosta tieteelle, kuva 4. Kirja perustuu Steynin haastattelemiin tutkijoihin eri puolilta maailmaa.

Kuva 4. Kansikuva Mark Steynin kirjasta.

Olen lukenut läpi Mark Steynin avauspuheenvuoron oikeudenkäynnissä, viite 5. Hän päätti toimia ilman asianajajaa. Avauspuheenvuoro on minusta erikoinen, mutta enpä tunne amerikkalaista oikeudenkäytäntöä tarkemmin, vaikka onhan siitä joku käsitys syntynyt lukuisten kirjojen ja elokuvien myötä. Ilmeisesti asia on niin, että siinä maalataan hyvin isolla pensselillä ja yritetään luoda itsestä hyvä kuva ja vastapuolen luonteesta ja tapahtumien kulusta erittäin huono kuva, joka johtuu vastapuolen alhaisesta ja rikollisesta luonteesta.

Sain sen vaikutelman, että Steyn arvioi Mannin tieteelliset näytöt vääriksi, joka johtuu pääosin siitä, että hänen työnantajansa Pennsylvania State University on ollut yläpäästään korruptoitunut organisaatio, joka on sallinut ja suojellut Mannin väärää tieteen tekemistä.

Pääroolissa on ollut yliopiston rehtori eli presidentti Graham Spanier. Hän suojeli noin 12 vuotta amerikkalaisen jalkapallon apuvalmentajaa nimeltä Jerry Sandusky, joka oli 12 vuoden aikana syyllistynyt 10 alaikäisen pojan seksuaaliseen hyväksikäyttöön 45 kertaa. Lopulta paikalle tullut FBI:n tutkija Louis Freeh selvitti asiat. Sandusky sai vankeutta 30/60-vuotta ja rehtori Spanier erotettiin virastaan ja tuomittiin 60 päiväksi vankilaan Sanduskyn suojelemisesta.

Oli yleisesti tunnettua, että rehtori Spanier järjesti sisäisen tutkimuksen East Anglian yliopiston sähköpostien tultua julki (Climategate), onko Dr. Mann syyllistynyt tieteelliseen väärinkäytökseen ja tulos oli, että mitään sellaista ei löydetty. Mark Steynin johtopäätös on niputtaa nämä asiat ja hän toteaa, että rehtori Spanierin johdolla tehty tutkimus valkopesi Mannin niin kuin Sunduskyn ja ei tietenkään löytynyt mitään epäselvää, koska rehtori ja koko organisaatio on läpeensä korruptoitunut.

Otan vielä pari asiaa esiin Steynin avauspuheenvuorosta. IPCC ja Al Gore sai Nobelin rauhanpalkinnonvuonna 2007. Mann on tuonut esiin eri yhteyksissä siitä lähtien, että hän on Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja se on kirjattu jopa tähän viralliseen oikeuden kanteeseen: ” The professional and personal defamation of a Nobel prize recipient” eli suomeksi ”Nobelin palkinnon saajan ammatillinen ja henkilökohtainen kunnianloukkaus”.

Lienee ainut kerta historiassa, kun Nobel-palkinnon antanut elin on puuttunut tällaiseen asiaan ja sen teki Norjan Nobel-instituutin Geir Lundesta: ”Nobel Committee rebukes Michael Mann for falsely claiming he was ’awarded the Nobel Peace Prize” eli suomeksi ”Nobel-komitea nuhtelee Michael Mannia väärin perustein väittämästä hänen olevan Nobelin rauhanpalkinnon saaja”.

Tiettävästi tämän jälkeenkin Mann on lausunut edelleen tällaisia väitteitä ja esittänyt jopa kuvan palkintoplakaatistaan. Ei savua ilman tulta. On ilmennyt, että IPCC tosiaan kopioi palkintotodistusta joillekin henkilöille (millähän perusteella valitsi) ja laittoi siihen lisäyksenä myös kopion saajan nimen. Mutta kyllähän se osoittaa jotain erikoista professoritason henkilöstä, joka ei ymmärrä, että hän ei ole saanut henkilökohtaista Nobelin palkintoa. Palkinnon sai IPCC organisaationa. Tietysti voi myös ihmetellä IPCC:n organisaation luonnetta, kun se on mennyt tekemään väärennettyjä Nobel-plakaatteja.

Mark Steyn on nostanut 10 miljoonan dollarin vastakanteen Mannia vastaan. Nyt pelataan hard ballia eikä soft ballia amerikkalaisittain sanoen.

Ihmettelin hetken tätä Steynin avauspuheenvuoron lähestymistapaa, koska sillä luodaan oikeudenkäynnin strategia. Syyksi arvelen amerikkalaisen oikeuskäytännön perusasioita. Jury eli lautamiehet ratkaisevat aina kysymyksen syyllinen vai syytön. Juryyn ei koskaan valita ketään, joka on liiaksi ammatillisesti perillä kyseisen oikeusjutun ammattitaitoa vaativasta osasta eli tässä tapauksessa juryssa ei ole ketään ilmastoalan ammattilaista. Periaate on, että maallikoiden jury pitää saada vakuuttuneeksi haluamastaan asiasta. Kumpikin osapuoli saa kutsua vaikka kuinka päteviä ja taitavia ilmastoalan ammattilaisia todistajiksi. Heidän vain pitää osta asettaa sanansa oikein. Lopputulos on, että maallikoiden jury ratkaisee, onko lätkämailaesitys tieteellinen väärennös tai jotain sellaista, vai onko se oikeaa tiedettä.

Niin, Steyn ei perääntynyt pätkääkään. Hän summeerasi mm. näin: ”Ja muuten, se lätkämaila on väärä: Se poisti ”luonnollisen vaihtelun” käsitteen ja esitti, että mitään ei tapahtunut globaalissa ilmastossa ennen 20. vuosisataa, ja se teki niin käyttämällä kourallista epäluotettavien puiden vuosirenkaita, jotka on käsitelty tilastollisella menetelmällä, joka on kalastettu aakkoskeittopurkista.

Kuka on Roger Pielke Jr?

Oikeastaan vasta nyt pääsin asiaan, josta tämä koko blogin kirjoittaminen sai alkunsa. Törmäsin Roger Pielke Jr:n nettijuttuun (viite 7), joka on hänen sivustollaan ”The Honest Broker” (THB). Hän on joutunut aikaisemmassa elämässään tekemisiin Mannin kanssa pariin otteeseen, jotka ovat paljastuneet tietovuotojen kautta myöhemmin hänen yllätyksekseen.

Kuva 5. Roger A. Pielke Jr.

Ilmastonmuutoksesta Pielke on kirjoittanut laajasti. ”IPCC on todennut, että ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat tärkeä ilmastomuutosten ajuri. Ja pelkästään tältä pohjalta olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että on järkevää ryhtyä toimiin kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi.” Hän toteaa myös, että ”millään ajateltavissa olevalla päästövähennyspolitiikalla, vaikka se onnistuisikin, ei voi olla havaittavaa vaikutusta ilmastoon vuosikymmenien ajan”, ja tästä hän päättelee, että ”tulevina vuosikymmeninä ainoat politiikat, joita voidaan tehokkaasti käyttää ilmaston vaihtelun ja muutoksen välittömien vaikutusten hallintaan, ovat mukautuvia.” Hän on tutkinut laajasti sään poikkeusilmiöiden aiheuttamia tuhoja ja on sitä mieltä, että sään ääri-ilmiöt eivät ole lisääntyneet, mutta tuhojen määrä kasvaa, koska rakennettu infrastruktuuri kasvaa koko ajan.

Eipä ihme, että Pielke Jr:stä ei kaikki osaa sanoa, onko hän lintu vai kala. Skeptikot luokittelevat hänet puolittain alarmistiksi ja IPCC-fanit ilmaston kieltäjäksi. Yksi kongressin jäsen pakotti hänen työnantajansa selvittämää juurta jaksain, että hän ei ole koskaan saanut mitään rahoitusta öljy-yhtiöiltä.

Pielken oma kertomus Mannin sekaantumisesta hänen tekemisiinsä kulissien takana

Noin vuonna 2007 Pielke kutsuttiin ABC-uutisten ryhmään fivethirtyeight eli 538 (viite 8), joka on nettisivusto, jossa valitut henkilöt kirjoittivat mielipidetutkimuksista, politiikasta, taloudesta ja urheilusta. Pielke sai kirjoittaa sekä ilmastosta ja urheilusta.  Pielken kaksi ensimmäistä kirjoitusta olivat nimeltään ”Climate Change Disasters” eli ”Ilmastonmuutoskatastrofit” ja ”Disasters Cost More Than Ever – But Not Because of Climate Change” eli ”Katastrofit maksavat enemmän kuin koskaan – mutta ei ilmastonmuutoksen takia”, viite 9.

Tämän jälkeen amerikkalainen organisaatio Center for American Progress eli CAP puuttui peliin savustaakseen Pielken ulos 538:sta ja tuhotakseen muutenkin hänen uransa. Muutama sana CAP:sta, miten politiikka ja suuri raha ovat kaiken takana, ja josta meillä suomalaisilla ei ehkä ole kuin se kuuluisa ”harmaa aavistus”.

CAP on puhtaasti demokraattinen organisaatio perustettuna vuonna 2003 ja sitä pidetään Washingtonin johtavana liberaalisena ajatuspajana (think tank). Se luotiin vastavoimana konservatiivien vuona 1976 perustamalle organisaatiolle The Heritage Foundation. Tämän organisaation näkemykset toteutuivat tutkijoiden mukaan suoraviivaisesti Ronald Reaganin politiikassa. Demokraatit päättivät siis kopioida tämän menestysreseptin. CAP:in päärahoittaja on biljönääri Tom Steyr.

CAP:in ensimmäinen toimitusjohtaja oli John Podesta. Hän on poliittinen konsultti, joka toimi Valkoisen talon henkilöstöpäällikkönä presidentti Clintonin aikana 1998-2001. Hän oli toinen presidentti Barack Obaman tieteellisistä avustajista John B. Holdrenin kanssa, jotka johdattivat Obaman saamaan aikaan Pariisin ilmastosopimuksen. Obama totesi näistä herroista, että he ovat täysin sitoutuneet ilmastoasioihin ja pelastamaan maailman uhkaavalta ilmastotuholta. (Oma käsitys: pahimman luokan alarmisteja). Määräsihän Obama myös FBI:n päävastustajaksi ilmastonmuutoksen.  Podesta on toiminut vuodesta 2022 presidentti John Bidenin vanhempana neuvonantajana vastuualueenaan puhtaan energian innovaatiot ja soveltaminen, mutta juuri 1.3.24 hän on siirtynyt John Kerryn saappaisiin ilmastolähettilääksi.

CAP kävi siis hyökkäykseen Pielkeä vastaan. Yhteensä seitsemän CAP:n kirjoittajaa tehtaili yhteensä 160 artikkelia vuosina 2007-2015 tarkoituksenaan mustamaalata hänen julkaisemiaan tieteellisiä artikkeleita ja tuhota hänen uransa. Tätä määrää voi verrata siihen, että saman aikaan CAP kirjoitti alle 200 artikkelia heidän päävastustajastaan rebublikaanisesta presidentti Geoge W. Bushista. CAP pääsi tavoitteeseensa, kun 358 erotti Pielke Jr:n heinäkuussa 2014.

Pielke Jr. on ottanut yhden esimerkin CAP:in ylivuotaneesta kampanjoinnista ja protestoinnista häntä vastaan. Kyse on hänen, Tom Wigleyn ja Chris Greenin kirjoittamasta kommentointiartikkelista Nature-lehdessä (viite 10) vuonna 2007, jossa he argumentoivat, että IPCC oli leiponut liikaa hiiliemissioiden leikkaamistavoitteita tulevaisuuden skenaarioihin ja aliarvoinut teknologisen kehityksen merkityksen. CAP vastasi kirjoittamalla useita blogeja kuten ”Miksi Nature julkaisi Pielken hyödytöntä, harhaanjohtavaa ja noloa hölynpölyä”. Pielke Jr. ilmoittaa, että joskus hyvä tiede kuitenkin pitää pintansa, sillä nyt heidän raporttiaan on referoitu 250 kertaa ja sitä on käytetty IPCC:n raportissa AR6.

Vuonna 2016 tuli ilmi, että venäläinen – todennäköisesti Venäjän armeijan yksikkö Fancy Bear – oli hakkeroinut 20 000 sivua John Podestan gmail-posteja, jossa oli joukossa hänen työpostejaan. Wikileaks hankki nämä sähköpostit, joiden todenperäisyyden Clinton ja Podesta ovat kieltäytyneet vahvistamasta. Osa niistä onkin asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti muunneltu, mutta valtaosa on autenttisia.

Podestan hakkeroidut sähköpostit paljastivat, että CAP oli organisoinut kampanjan häntä vastaan. Vaikka asia oli ilmiselvä ilman tätä vuotoa, niin CAP ei ole koskaan tunnustanut mitään tällaista. Pielke Jr:n mukaan avainhahmo hänen vastaisessaan kampanjassa oli, kukas muu kuin Michel E. Mann, joka oli liittynyt CAP:iin. Mann oli kertonut, että Pielke Jr. oli uhannut haastaa hänet oikeuteen, mutta Pielke Jr. mukaan se on täysin keksitty väite.

Michael E. Mann sekaantui Pielke Jr.:n ja McIntyren artikkelin vertaisarviointiin

Omalla sivustollaan THB, Pielke Jr. on tuonut esiin tapauksen, jossa Mann on puuttunut hänen artikkelinsa arviointiprosessiin. Lätkämailadebatin käydessä kuumimmillaan hän oli ehdottanut, että kaksi pääväittelijää – Michael E. Mann Real Climate-sivustolla ja Steve McIntyre hänen Climate Audit-sivustollaan, julkaisisivat väittelynsä ydinkohdat vertaisarvioidussa lehdessä tuoden esiin ne asiat, joista he ovat samaa mieltä ja mistä eri mieltä. McIntyre suostui, mutta Mann ei suostunut.

McIntyre on pätevä tilastotieteilijä, ja hän oli vuonna 2006 julkaissut analyysejä hurrikaanidatasta, jotka liittyivät Pielke Jr:n työhön. Hän ehdotti, että voisivatko he yhdessä tehdä artikkelin perustuen hänen jo tekemään perustyöhän, Steven blogikirjoituksiin ja tieteellisiin esitelmiin. McIntyre suostui ja he työstivät yhdessä artikkelin, jonka he toimittivat lehteen nimeltä Geophysical Research Letters (GRL).

Millään tässä artikkelissa (viite 11) ei ollut mitään tekemistä Michael Mannin tai ”lätkämailan” kanssa. Sen otsikko oli ”Decreased Proportions of Tropical Cyclone Landfalls in the United States: Data Artifact, Blind Luck, Natural Variability, and/or Global Warming” eli ”Trooppisten syklonien rantautumisten vähentyneet osuudet Yhdysvalloissa: data-artifakti, sokea onni, luonnollinen vaihtelu ja / tai ilmaston lämpeneminen?” Pielke Jr:n mukaan tutkimus dokumentoi, miten trooppiset syklonien suuntautuminen mediaanipituuteen nähden muuttui ajan myötä Pohjois-Atlantilla, ja se oli ensimmäinen paperi, joka dokumentoi ja tutki tieteellisesti tätä asiaa. Tutkimuksen tulos oli, että 20. vuosisadan alussa trooppiset syklonit ajautuivat länteen keskimäärin mediaanipituudelle 77 W, mutta nykyisin ne ovat keskimäärin mediaanipituudella 63 W. Tämä tulos on yhdenmukainen sen kanssa, että USA:aan rantautuvien hurrikaanien lukumäärä on pienentynyt (yllätys joillekin). Paljastan lukijoille tässä vaiheessa, että GRL laittoi paperin vertaisarviointiin, mutta ei julkaissut sitä.

Pielke Jr. jatkaa blogikirjoituksessaan: Suureksi yllätyksekseni tämä paperi (jota en ollut ajatellut vuosiin) ilmestyi McIntyren vuoden 2020 lausuntoon osana Mannin nykyistä oikeusjuttua. McIntyreltä kysyttiin:

Valmistelitko Roger Pielke Jr:n kanssa artikkelin otsikolla ”Vähentyneet trooppisten syklonien rantautumisten osuudet Yhdysvalloissa” helmikuussa 2007 tai sen tienoilla?”

Tässä kohtaa Pielke Jr. kertoo, miten tässä todennäköisesti tapahtui.  Ennen kuin toimitimme paperimme GRL:lle helmikuussa 2007, olimme — kuten on tapana ja asianmukaista — jakaneet paperin useiden kollegoiden kanssa kommentteja ja ehdotuksia varten. Michael Mann ei ollut yksi näistä kollegoista. Nämä kollegat olivat Kerry Emanuel, Greg Holland ja Peter Webster eli kolme henkilöä, joiden tiesin tuolloin vastustavan työtäni, ja jotka valittiin juuri tästä syystä odottaen, että heidän kriittiset kommenttinsa auttaisivat meitä vahvistamaan artikkeliamme.

Jollakin tapaa ennen paperimme lähetystä GRL:ään, paperimme päätyi Mannin käsiin. (Ei liene vaikea kuvitella, miten tämä tapahtui / Ollilan kommentti).

Alla oleva kuva 6 on McIntyren vuoden 2020 lausunnosta kuvaa Mannin useille kollegoilleen lähettämää sähköpostia, joka kirjoitettiin neljä päivää ennen kuin lähetimme paperimme GRL:lle. Mannin sähköpostissa ”Famiglietti” viittaa GRL:n silloiseen toimittajaan, professori James Famigliettiin.

Kuva 6. Mc Intyren vastaukset kuulustelukysymyksiin.

Mannin sähköposti paljastaa, että hän oli ottanut yhteyttä sen lehden toimittajaan, johon lähetimme artikkelimme, ja ohjannut häntä antamaan artikkelimme vihamielisille arvioijille. Mann kirjoittaa, että hän odotti täysin Famigliettin tottelevan hänen ohjettaan: ”Voin luvata teille, että Famiglietti noudattaa suositustani. . .”

Tässä ei ole epäilystäkään siitä, että Mann puuttui vertaisarviointiprosessiin ilmeisesti pyrkien vaikuttamaan siihen, julkaistaanko paperimme vai ei. Tässä käyttäytymisessä ei ole mitään eettistä tai hyväksyttävää tieteen käytännössä. Artikkelimme tietenkin hylättiin. Famiglietti kirjoitti meille kertoakseen, että ei voi harkita käsikirjoitustani julkaistavaksi Geophysical Research Letters -lehdessä.

Pielke Jr. kertoo, että nämä kaksi saamaansa vertaisarviointia olivat ilkeimpiä, mitä hän on koskaan saanut yli 35 vuoden aikana julkaistuani satoja vertaisarvioituja artikkeleita. Yksi arvostelija kirjoitti: ”Tilastollinen analyysi on vilpillinen. . . kummallinen”. Toinen arvioija kirjoitti (pankaa merkille esille tulevat nimet): ”Itse asiassa paperi muistuttaa enemmän huonosti rakennettua kommenttia Mannista ja Emanuelista (2006) ja Hollandista ja Websteristä (2007a) kuin alkuperäistä tieteellistä työtä. . . En voi edes suositella uudelleen kirjoittamista johonkin ansiokkaaseen seikkaan viitaten,  koska sellaista ei ole. . . Voisin jatkaa esittämällä täällä erityistä kritiikkiä, mutta suoraan sanottuna artikkeli ei ole vaivan arvoinen.”

Pielke Jr. jatkaa: Kyse ei ole siitä, olisiko paperimme pitänyt julkaista vai ei. Tuolloin pidin sitä huonona tuurina, olettaen, että meille vain satunnaisesti osoitettiin vihaisia arvostelijoita, koska paperi oli melko hyvä.

Tiedämme nyt, että se ei ollut vain huonoa onnea – ilmastotieteilijä (Michael E. Mann) puuttui vertaisarvioituun julkaisuprosessiin pyytämällä, että toimittaja nimeää vihamieliset arvioijat siten, että paperilla ”ei ole mahdollisuuksia”. Toimittaja on saattanut noudattaa tai olla noudattamatta Mannin ohjetta, koska arvioijien henkilöllisyys ei ole tiedossa – vaikka arvostelujen tyylin ja sisällön perusteella minusta näyttää todennäköiseltä, että tiedän arvioijien nimet.

Mielenkiintoinen jälkikirjoitus — myöhemmin vuonna 2007, paljon sen jälkeen kun artikkelimme oli hylätty, AGU:n aikakauslehdessä EOS ilmestyi lyhyt kommentti hurrikaaneista. Tämä kommentti sisälsi väitteen, joka oli huomattavan samanlainen kuin paperimme pääteesi, jonka GRL hylkäsi.

Kuva 7. Kuvakaappaus lehdestä AGU:n lehdessä Eos artikkelista ”Atlantic tropical cyclone revisited” 3.12.2007 kirjoittajina Michel E, Mann, Kerry A. Emanuel, Greg J. Holland ja Peter J. Webster.

Artikkelissa todetaan, että raportoidut hurrikaanien syntypaikat laajenevat itään ajan myötä yhdessä merenpinnan suuremman lämpenemisnopeuden kanssa trooppisen Atlantin itäosassa.

Tuon artikkelin pääkirjoittaja oli Michael Mann, ja hänen kanssakirjoittajiaan olivat Kerry Emanuel, Greg Holland ja Peter Webster – kolme neljästä vihamielisestä arvostelijasta, jotka hän oli ohjannut GRL:n toimittajia arvostelemaan artikkelimme.

Pielke Jr & McIntyren alkuperäinen artikkeli löytyy siis viitteestä 11. Vuonna 2011 Pielke Jr. sisällytti osan GRL-analyysistä (viite 12), jota käsiteltiin oikeudenmukaisesti tarkistusprosessissa.

Peräkaneetti. Minulle ja monelle muulle – kuten Judith Curry – on tuttua, miten vertaisarvioijat toimivat, kun he haluavat artikkelin hylättäväksi oikopäätä: ei muuta kuin lytätään se ilman yksilöityjä syitä. Pielke Jr. odottaa, että hänet kutsutaan todistajaksi oikeudenkäyntiin. Hän kirjoittaa myös näin: Jonain päivänä olen varma, että pienen ilmastotieteilijöiden ja aktivistien klikin eettisesti kyseenalaisesta toiminnasta tehdään täydellisempi selvitys, mutta emme ole vielä siinä pisteessä. Olen samaa mieltä. IPCC:llä on vielä median 100-prosenttinen tuki ja jos se ei murru, niin muutosta ei tapahdu. Esiin tulleet väärinkäytökset painetaan villaisella.

Viitteet.

  1. Mann M.E.; Bradley, R.S.; Hughes, M.K. (1999). ”Northern hemisphere temperatures during the past millennium: inferences, uncertainties, and limitations”Geophysical Research Letters26(6): 759–762.   https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1029/1999GL900070
  2. IPCC, TAR, file:///C:/Users/aveol/OneDrive/Documents/Climate%20change/AR2-AR6%20model%20calculations/AR3-AR4/TAR.pdf
  1. McIntyre Stephen, McKitrick Ross. (2005), ”Hockey sticks, principal components, and spurious significance”, Geophysical Research Letters32 (3): L03710, Bibcode:2005GeoRL..32.3710Mdoi:10.1029/2004GL021750S2CID 16503874.
  1. Alaskan sulavat jäätiköt paljastavat ikäviä salaisuuksia IPCC:lle: https://www.climatexam.com/blog2
  2. Temperature history of China: https://cp.copernicus.org/articles/9/1153/2013/
  1. Mark Steyn,  avauspuheenvuoro oikeudenkäynnissä: https://www.steynonline.com/14039/opening-statement
  2. Pielke Jr:n nettijuttu: https://rogerpielkejr.substack.com/p/climate-science-gatekeeping
  3. 538: https://fivethirtyeight.com/about-us/
  4. https://fivethirtyeight.com/features/disasters-cost-more-than-ever-but-not-because-of-climate-change/
  5. Pielke Jr., Wigley and Green. Kommentointiartikkeli Nature-lehdessä: https://sciencepolicy.colorado.edu/admin/publication_files/resource-2593-2008.08.pdf
  6. Pielke Jr & McIntyren hylätty artikkeli Atlantin hurrikaanien reittimuutoksista: https://drive.google.com/file/d/1BseqrPSw2_LrFUi_fk1fzCI_UXjRRnr7/view?pli=1
  7. Pielke Jr., Lansea, Mayfield, Layer, Pasch. 2005: Hurricanes and Global warmng. https://journals.ametsoc.org/view/journals/bams/86/11/bams-86-11-1571.xml

 

aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut 12 vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 23. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate realister) tieteelliseen neuvostoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu