Suomalaisen demokratian mädättäminen oikealta, vasemmalta, vihreältä vai EU:sta käsin?

Johdanto

Suomessa ilmestyy viisi kertaa vuodessa ”Tieteessä tapahtuu”-lehti sekä ilmaisena verkkoversiona (https://journal.fi/tt) että ilmaisena paperiversiona. Vanhan liiton miehenä kuulun jälkimmäiseen tilaajajoukkoon. Lehden missio eli tehtävä on olla foorumi yleistajuisille tiedeartikkeleille sekä tarjota mahdollisuus keskusteluun tieteestä ja tiedepolitiikasta. Yhden kommentin olen joskus saanut läpi ja eipä siellä juuri keskustelua ole tarjolla. En usko saavani tätä juttua läpi lehdessä, joten laitan se tänne Uuteen Suomeen, jossa sillä on laajempi lukijakunta. Tekniikan alan edustajana on vielä todettava, että lehti kuvastaa erinomaisen hyvin suomalaisen tieteen painopistettä, jossa humanisteilla on yliote ja tekniikkaan ja luonnontieteisiin liittyvät jutut ovat harvinaisia.

Lehdessä on vakiokolumni nimeltä ”Tekstintutkijan tuumat” Vesa Heikkisellä, joka on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija. Hänen juttunsa ovat mielestäni olleet virkistäviä ja tuoneet asioihin uutta näkökulmaa. Tällä kertaa kolumnin nimi on ”Muilutettuja merkityksiä”. Koska olen eri mieltä kolumnin sisällöstä sen nimestä lähtien, otan sen pääkohdat kriittiseen tarkasteluun.

Näin tekniikan miehenä tuntuu hyvältä aloittaa pienellä lainauksella suosikkifilosofiltani Ludwig Wittgensteinilta (en oikeastaan muita tunnekaan kuin nimeltä). Hänen Cambridgen yliopistossa vuonna 1921 julkaistu kaksikielisen väitöskirjansa nimi oli ”Tractatus logico-philosphicus” eli ”Loogis-filosofinen tutkielma”. Siitä muodostui loogisen empirismin yksi tärkeimmistä teoksista. Wittgenstein tiivisti väitöskirjansa näin: ”Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”. Tällä motolla itse asiaan. En meinaa vaieta mistään oleellisesta tai puhua hämärästi.

Suomalaista demokratiaa ja humanismia ollaan mädättämässä

Heikkisen kolumnin sanoma on tuossa otsikossa tiivistettynä, ja hänen mielestään siltä ei pidä sulkea silmiä eikä suita. Heikkinen muistuttaa, kuinka Jussi Muilu ja hänen hengenheimolaisensa eli Isänmaallinen Kansanliike (IKL) kyyditsivät poliittisia vastustajiaan itärajalle 30-luvulla ja näin syntyi uusi termi muiluttaminen. Heikkinen ottaa muiluttamisverbin käyttöön siinä merkityksessä, että nyt ”äärioikeiston muiluttajat” syöttävät demokratialle vaarallisia ajatuksia julkiseen keskusteluun, jotta niistä tulisi hyväksyttäviä.

Heikkisen valinta käyttää muilutusta tämän ilmiön kuvaamiseen on epäonnistunut. Muiluttaminen tarkoittaa jonkin ihmisen tai ajatuksen poistamista näyttämöltä – ei sen sisään tuomista. Se, miten Suomessa poliittista ideologista keskustelua käydään nykyään, tapahtuu julkisesti eri foorumeilla eikä salassa työväentaloilla tai tupailloissa. Heikkinen edustaa tämän keskustelun toista osapuolta, jonka toimintapa on julkinen painostus ja erilaisten leimojen iskeminen poliittisiin vastustajiin. Tällä tavalla vastapuoli saadaan näyttämään typerältä ja paheksuttavilta käyttäen sellaisia termejä kuten äärioikeisto, monikulttuurisuuden vastustaja, populisti, maahanmuuton vastustaja, kansallismielinen, ilmastonmuutoksen vastustaja, Naton vastustaja, Putinin käsikassara, EU:n vastustaja, maaseudun ihannoija.

Heikkisen ajattelun perusta on, että näissä asioissa on muodostunut uusi poliittinen normisto, jossa on hyväksyttävää, niin kuin tapahtui 30-luvulla, että kansakoulunopettaja julkisesti opettaa koulussa, kuinka kommunismi ja sosialismi on kieroutunut aatemaailma ja jokainen luokassa oleva tietää, ketkä ovat niitä lapsia, jotka tulevat näistä perheistä.

Näihin mädättäviin voimiin Heikkinen nimeää kaksi tahoa: suunnitelma perustaa Sinimusta liike – niminen puolue ja eduskunnassa oleva iso puolue, joka elää maahanmuuton vastustamisella ja ihmisryhmien vastakkainasettelulla. Jaa, että suunnitelma perustaa uusi ”IKL” on tosi vaarallista? IKL pyrki yhteiskunnan muuttamiseen demokratian vastaisilla keinoilla, mutta kuten jokainen tolkun ihminen tajuaa, niin nyt on kyse muutamasta höyrypäästä, joista ei ole mitään vaaraa demokratialle. Yhteiskunta on sulkenut silmänsä, että meillä on jo rekisteröity puolue nimeltä Suomen kommunistinen puolue, joka julkisesti pyrkii kommunistisen yhteiskuntaan. Kuka heistä on huolissaan? Ei kukaan, vaan enemmistö ajattelee, että sielläpähän unelmoikoot ihanneyhteiskunnastaan.

Heikkisen sanoman pääviesti on, että tämä iso eduskunnassa oleva puolue on se päätekijä suomalaisen demokratian mädättämisessä. Heikkinen ei läpäise tätä Wittgensteinin testiä, että jos jotain voidaan sanoa, se voidaan sanoa selvästi. Jokainen tietää, että hän tarkoittaa Perussuomalaisia, eli puoluetta, jonka lyhenne on PS. Selvyyden vuoksi on sanottava, että en ole PS-puolueen jäsen. Olen ottanut alusta pitäen sellaisen julkisen poliittisen kannan, että EU ei tule onnistumaan yhtenäisen Euroopan luomisessa, vaan sen olisi pitänyt pysyä vapaakauppa-alueena. Euroa olen vastustanut alusta asti, koska sen tuhoisat vaikutukset suurelle osalle EU-maita ja myös Suomelle pystyi arvioimaan jo etukäteen. Nyt tuhot ovat jo suoraan nähtävissä, mutta EU:n ja euron kannattajien keskuudessa niitä ei tunnusteta.

Poliittiset jakolinjat ovat menneet uusiksi

PS ei ole äärioikeistolainen puolue. Tästä muutama fakta. Hesari julkaisi 4.2.2020 artikkelin, jossa oli arvokarttaesitys kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajien vastauksista vaalikoneeseen vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteydessä. Olen hukannut kuvan kartasta, mutta sen tiedot olen digitalisoinut paljastaviksi numeroarvoiksi. Arvopisteet olen jakanut Hesarin kuvan mukaan kahdelle asteikolle: liberaalisuus -8, konservatiivisuus +8, ja toinen asteikko vasemmisto -8 ja oikeisto +8. Ainoastaan konservatiivisuudessa löytyy arvoja +8 ja liberaalisuus jää maksimissaan arvoon -5:

  • Konservatiivisuus/liberaalisuus: perussuomalaiset keskiarvo +5,5 ja kokoomus 0,0.
  • Vasemmistolaisuus/oikeistolaisuus: perussuomalaiset 0,2 ja kokoomus +3,1.

Oikeistolaisuuden suhteen tulos on selvä, että kokoomus on selvästi oikealla ja perussuomalaiset sijoittuvat tarkkaan vasemmiston ja oikeiston keskelle (äärikeskusta?). Perussuomalaisten sijoittaminen eduskunnassa istumaan kokoomuksen oikealle puolelle on mielestäni jonkinlainen poliittinen kosto, jolla muut puolueet yrittävät leimata perussuomalaisia äärioikeistoon kuuluvaksi, vaikka sille ei ole mitään perusteita.

Uusia jakolinjoja ovat esimerkiksi EU, ilmasto, maahanmuutto, Nato. Politiikkaa seuranneet ovat havainneet, että näissä asioissa jakolinjat saattavat mennä ristiin perinteisen jakolinjojen sisällä. Nykyisin politiikan suurta linjaa edustavat PS ja Vihreät ja siksi ne ovat usein jakolinjojen ääripäissä.

Ketkä mädättävät demokratiaa?

Muutamia hajahuomioita demokratian mädättämisestä. EU:n elvytyspaketin käsittely ja mahdollinen Suomen osallistuminen siihen, on tuonut konkreettisesti esiin, missä esiintyy demokratian mädättämistä. Hallituspuolueet ovat hyväksyneet Suomen osallistumisen elvytyspakettiin, vaikka perustuslakivaliokunnan kannanotto oli kielteinen. Suomi on jo aikaisemmin hyväksynyt mm. Kreikan tukipaketit, vaikka ne ovat voimassa olevien EU-säätöjen vastaisia. Elvytyspaketti on myös EU-sääntöjen vastainen. Suomi siis virallisesti tukee EU-toimintaa, joka on solmimiemme sopimusten vastainen. Voisiko tätä kutsua demokratian mädättämiseksi? Aivan varmasti voidaan. Suomi nosti esiin oikeusvaltioperiaatteen EU-puheenjohtajakaudellaan. Hyvä, että nosti, mutta siinä kävi, kuten aika usein käy, että kun yksi sormi osoittaa oletettua syyllistä, niin kolme sormea osoittaa itseään. Kuka syyllistyy demokratian mädättämiseen? Minusta näyttää, että hallituspuolueet eli valtiovalta.

Rajojen sulkeminen

Heikkinen viittaa yhtenä demokratian mädättämiskeinona PS:n vaatimusta rajojen sulkemiseen, jolla tarkoitetaan ymmärtääkseni sitä, että laiton maahantulo ei ole hyväksyttävää. Tilanne on myös tässä suhteessa muuttunut sitten EU:n hullun vuoden 2015 jälkeen. Silloin rahdattiin busseilla paperittomia ihmisiä rajan yli Ruotsista Suomeen viranomaisten hyväksyessä toiminnan. Jos yrität samaa tänä päivänä, saat syytteen laittoman maahantulon järjestämisestä. Onko asiaa koskevat lait muuttuneet? Tietääkseni eivät. Kuka on syyllistynyt demokraattisen järjestelmän mädättämiseen? Minun mielestäni se oli valtiovalta.

Suomen itsenäisyys

Suomen itsenäisyydestä puhuminen, joka rinnastetaan kansallisuusaatteeseen eli nationalismiin, on pikkuhiljaa otettu EU-kannattajien hampaisiin. Nämä asiat ovat epäilyttäviä ja ideologisesti vääriä. EU:ssa on käymässä samoin kuin kävi Neuvostoliitossa, että nationalismi oli yhteiskunnallisesti vahingollista toimintaa ja sitä vastustettiin voimakkaasti mm. kansansiirroin. NL hävisi tämän sisäisen ideologisen taistelun. Tässä kohtaa muistan elävästi, kuinka EU-liittymisen masinoimisen yhteydessä jotkut EU:n kannattajat hehkuttivat, että EU:ssa se Suomi on vasta tosi itsenäinen. Aika monet ihmiset, kuten tämä puolue PS eli True Finns – ajattelevat, että asia on päinvastoin. Julkinen painostus toimii tällä hetkellä niin, että asiasta on parempi vaieta. Persuteltu – ei kun perusteltu – pelko on, että eräänä päivänä EU:ssa se on kiellettyä.

Vihreä aate

Euroopassa ja myös USA:ssa vihreä aatemaailma on muutosta ajava päävoima ja se ilmenee muissakin poliittisissa puolueissa kuin Vihreissä. Se ilmenee mm. ilmastonmuutoshysteriana Pariisin sopimuksen muodossa. Merkittävä osa suomalaisistakin on saatu uskomaan, että meille käy huonosti, jos lämpötila nousee 2-4 astetta. Miten ne ollenkaan pärjäävät esimerkiksi Italiassa, jossa keskilämpötila on 10 astetta korkeampi? Aatteellinen pohja on ollut joskus selvä, mutta käytännössä Vihreät ovat ajautuneet eri maissa erikoisiin tilanteisiin. Vaikutukset ovat jo nyt kohtalokkaita energiapolitiikassa, jossa tuuli- ja aurinkovoiman tuet vääristävät kilpailun ja luovat yhteiskuntaan vakavasti vaarantavia epästabiileja sähköverkkoja. Ilmastonmuutoksen tosiasioita ei saa tänä päivänä julkisessa mediassa esiin ja toisinajattelevat ilmastotutkijat eivät saa tutkimuksiaan läpi arvostetuimmissa ammattilehdissä. Demokratian mädättämistä tämäkin.

Loppusanat

Yhdyn Heikkisen johtopäätökseen, että demokratian mädättämisprosessi on meneillään, mutta se tapahtuu pääosin julkisesti mediassa, jossa aseina ovat painostus ja leimaaminen negatiivisilla mielikuvilla. Päätekijät ovat EU:ta ja euroa kannattavat poliittiset voimat sekä vihreä aatemaailma. Mielikuvilla hallitaan ihmisiä – ei tosiasioilla.

 

aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut yhdeksän vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu