Termodynamiikan säännöt kasvihuoneilmiön taustalla

Esipuhe

Kuten ehkä jotkut blogikirjoituksiani lukeneet ovat havainneet, niin olen kirjoittanut ilmastonmuutoksesta perustaen tulokseni pääosin omiin ja osittain muiden tekemiin tieteellisiin tutkimuksiin. Olen yrittänyt pitää matemaattiset mallit kohtuullisissa rajoissa ja tavoitteeni on ollut popularisoida ilmastomuutoksen perusteita niille, joita asia kiinnostaa. Noin puolella suomalaisista on ylioppilastausta, joten heille fysiikan peruslait ja matemaattiset yhtälöt eivät ole tuntemattomia käsitteitä.

Olen kirjoittanut kaksi blogikirjoitusta englanninkielellä kasvihuoneilmiön määritelmästä, ja mikä on sen suuruuden laskentaperuste. Kuten aina, niin varsinkin amerikkalaisilla sivustoilla on pieni aktivistien joukko, joista voi todella käyttää nimitystä ”ilmaston kieltäjät”, sillä he kieltävät kasvihuoneilmiön olemassa olon ja sen taustalla olevien termodynamiikan ja fysiikan peruslait. Kyllä niitä löytyy myös Suomesta ja aika oudoista paikoista. Tämän kirjoitukseni kohderyhmä ovat nuo ”ilmastonkieltäjät”, mutta samalla tämä kirjoitus avaa fysiikan lait, joihin kasvihuoneilmiö perustuu.

Mutta täytyy sanoa, kuten eräässä hupiohjelmassa, että ”nythän minä hokasin”, että onhan täällä Puheenvuorossa myös puolenkymmentä IPCC:n ja ilmastoeliitin kannattajaa, jotka kieltävät fysiikan lakien toimivuuden kasvihuoneilmiön yhteydessä. Katsotaan, tunnustaako joku tässä joukossa, että he olivat jossain asiassa väärässä. Toistaiseksi näin ei ole käynyt, vaikka pystyn osoittamaan, että 1+1=2 eikä 3.

Viimeksi kirjoitin asiasta täällä Puheenvuorossa 14.3.2020: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila1-2/saamani-palaute-ipccn-kasvihuoneilmiosta-maailman-nettisivustoilla/.

Dr. Roy Spencer kommentoi WUWT:n nettisivustolla kasvihuoneilmiön määritelmää koskevaa blogikirjoitustani, joka oli julkaistu eräällä muulla englanninkielisellä nettisivustolla. Kommentteja tuli lähes 600 ja kommentointi jatkui päiväkausia. Tosin vain pari kirjoittajaa ilmoittautui tukevansa Dr. Spencerin epäselviä ajatuksia, joissa hän tuomitsi sekä IPCC:n että minun määritelmäni vääriksi, mutta ei onnistunut esittämään mitään omaa määritelmäänsä. Valtaosa kommenteista oli näiden ”ilmastonkieltäjien” jankkausta, että ”termodynamiikan 2. säännön mukaan lämpöä ei voi siirtyä kylmästä kappaleesta kuumempaan kappaleeseen” ja sen perusteella ilmakehästä ei voi tulla mitään säteilyenergiaa maanpinnalle (reradiation eli takaisinsäteily), joka on kasvihuoneilmiön perusta, ja sen vuoksi ei ole kasvihuoneilmiötäkään.

Tämä pitkä kirjotukseni lähtee näistä asioista ja lopulta kertaan kasvihuoneilmiön perusteet ja IPCC:n määritelmän fysiikan lakien vastaisuuden. En edes yritä lyhyttä ja napakkaa tekstiä, vaan tieteellisisä perusteita niille, joita ilmastonmuutoksen perusasiat aidosti kiinnostavat. Antoisia lukuhetkiä koronasaarron keskelle.

Termodynamiikan pääsäännöt ja perusyhtälöt

Wikipedian mukaan Termodynamiikka (lämpöoppi) on energian, lämmön, työn, entropian ja tapahtumien spontaanisuuden fysiikkaa. Tässä osassa käyn lyhyesti läpi termodynamiikan pääsäännöt. Jätän kuitenkin tuon entropian rauhaan, kun siitä tulee sellaisia rauhattomia johtopäätöksiä kuten maailmankaikkeuden entropian lisääntyminen koko ajan. Huolestuttavaa. Lainaan lyhyen pätkän yliopistotason fysiikan oppikirjan tekstiä, joita yliopistojen professorit ovat opettaneet pitkästi yli vuosisadan ajan.

Termodynamiikan ensimmäinen laki määrittelee, että energiaa ei voida luoda tai tuhota eli universumin kokonaisenergian määrä on vakio. Termodynamiikan toinen laki soveltuu suljettuihin systeemeihin ja sen mukaan lämpöenergian siirto tai muunnos on irreversiibeli eli se ei voi tapahtua päinvastaiseen suuntaan. Tämä tarkoittaa, että lämpö siirtyy spontaanisti kuumemmasta kappaleesta kylmempään kappaleeseen eikä koskaan päinvastoin. Musta kappale on fysiikassa käytetty käsite ideaalisesta kappaleesta, joka absorboi kaiken elektromagneettisen säteilyn ja se myös emittoi eli säteilee ”täydellisesti”. Elektromagneettinen säteily kattaa kaiken säteilyn, joka lähtee kappaleista lämpötila-alueella -270 °C … +6000 °C (auringon lämpötila). Käytännössä on todettu, että aurinkoa ja planeettoja voidaan käsitellä mustina kappaleina. Vaikka ne eivät ole täydellisiä mustia kappaleita eli ne ovat harmaita kappaleita, niin myöhemmin esitetyt fysiikan yhtälöt ovat voimassa.

On olemassa kolme lämmönsiirtomekanismia: johtuminen eli konduktio, kuljettuminen eli konvektio ja säteily. Konduktio tapahtuu esimerkiksi talon seinässä, jossa muodostuu lämpötilaero lämpimän sisäpinnan ja kylmän ulkopinnan välille. Lämpö siirtyy konvektiolla esimerkiksi vesikiertoisessa keskuslämmitysjärjestelmässä, jossa aineen virtaus vie lämpöenergiaa mukanaan. Auringon säteily on esimerkki lämmönsiirrosta säteilyn välityksellä. Se on ainut lämmönsiirtotapa, joka toimii tyhjiössä, mutta toimii myös kaasufaasissa. Ilmakehässä tapahtuu lämmönsiirtoa konvektion avulla, kun lämmin ilma kumpuaa ylöspäin päiväntasaajaseudulla tai kun maanpinta aiheuttaa veden höyrystymistä ilmakehään.

Netto lämmönsiirtonopeus voidaan laskea samanlaisella kaavalla sekä konduktiolle että konvektiolle

Q = U A (T1 -T2),                (1)

missä Q on lämmönsiirtonopeus (W), A on lämmönsiirtoala (m2), T1 on korkeampi lämpötila (°C) ja T2 on alempi lämpötila (°C). Konduktiossa U on lämmönjohtavuuskerroin (W/m2°C) ja konvektiossa U on konvektiivinen lämmönsiirtokerroin (W/m2°C). Kuten yhtälöstä (1) näkyy, niin oleellinen piirre on lämpötilaero kahden kappaleen välillä.

Stefan-Boltzmannin säteilylaki on kasvihuoneilmiön keskiössä. Lainaan kappaleen (kursiivilla) intialaisesta fysiikan yliopistotason kirjasta sen vuoksi, että sen teksti yksinkertaista ja yksiselitteistä. Kirjan nimi on Nonlinear Systems in Heat Transfer, 2018, https://doi.org/10.1016/B978-0-12-812024-8.00003-5.   Lainaus alkaa:

3.1 Lämmönsiirto säteilemällä

Lämmönsiirto korkeamman lämpötilan kappaleesta alhaisemman lämpötilan kappaleeseen, kun kappaleet eivät fyysisessä kontaktissa toisiinsa, kutsutaan lämmönsiirroksi säteilyn avulla, kuva 3.1. Stefan-Boltzmannin laki mustan kappaleen säteilylämmönsiirron nopeudesta pinta-alayksikköä kohden perustuu lämpötilaerojen neljänsien potenssien eroon:

(3.1) q=σ A T,4

missä q on energian lämmönsiirtonopeus, A on pinta-ala ja σ on Stefan–Boltzmannin vakio.

Kuva 3.1. Lämmönsiirto säteilemällä kahden kappaleen välillä.

Musta kappale on täydellinen säteilijä. Todelliset kappaleet eivät ole kuitenkaan täydellisiä säteilijöitä ja emittoivat säteilyä vähemmän. Tämän seikan huomioonottamiseksi, tarvitaan emissiviteetiksi kutsu tekijä ε. Emissiviteetti määritellään suhteeksi todellisen kappaleen ja täydellisen mustan kappaleen emissioiden välillä. Täten lämmönsiirtonopeus todellisesta kappaleesta lämpötilassa T1, joka on ympäröity mustan kappaleen lämpötilalla T2 on seuraava:

(3.2) q=σ A ε (T14−T24)                    (Lainaus päättyy).

Ihmiset, joita kutsun nimellä ”ilmaston kieltäjät) yksinkertaisesti sanovat, että yhtälö (3.2) on termodynamiikan 2. lain vastainen. Mutta ei se ole. Yhtälö 3.2 osoittaa, että myös lämmönsiirto säteilyn avulla riippuu kappaleiden välisestä lämpötilaerosta, mutta säteilyssä se on verrannollinen lämpötilojen neljänsien potenssien eroon, koska fysikaalinen ilmiö on erilainen kuin konvektiossa ja konduktiossa.  Yhtälö (3.2) tarkoittaa, että netto lämmönsiirto tapahtuu aina kuumemmasta kappaleesta kylmempään kappaleeseen. Ilmaston kieltäjät sanovat, että tämä yhtälö on väärä, koska se osoittaa, että lämpöä siirtyy myös kylmemmästä kappaleesta kuumempaan kappaleeseen.

Tässä kohtaa voisin takertua puhdasoppisesti sanaan ”lämpö”. Todellisuudessa tämän yhtälön (3.2) mukaan kappaleiden välillä ei siirrykään lämpöä vaan energiaa, joka on kirjaimellisesti totta. Sen vuoksi lause, että ”lämpöä ei voisi siirtyä kylmemmästä kuumempaan” ei sovellu yhtälöön (3.2).  Kappaleiden välillä siirtyy energiaa fotonien muodossa, jotka ovat alkeishiukkasia ja joita voi kutsua universumin työhevosiksi. Fotonit tuovat auringon säteilemän energian maapallolle. Vasta kun jokin materiaali absorboi fotonin, siitä syntyy lämpöä eli energia muuttuu toiseen muotoon. Fysiikan lakien mukaan fotonia ei voi absorboida osittain, vaan se absorboituu aina kokonaan tai ei ollenkaan. Materiaalilla on kolme vaihtoehtoa, kun fotoni osuu siihen: heijastaa, absorboida tai läpäistä (läpinäkyvä materiaali), joiden summa on aina 100 %.

Nyt otan yhden askeleen taaksepäin selittääkseni, mitä tapahtuu lämmönsiirrossa kahden kappaleen välillä. Herra Stefan esitti oman lakinsa vuonna 1879 ja herra Boltzmann vuonna 1884. Näiden kahden herran esittämien lakien yhdistelmä eli S-B:n laki voidaan johtaa integroimalla kaikkien aallonpituuksien yli vielä perustavampaa laatua oleva säteilylain yhtälö (1), jonka esitti Max Planck vuonna 1901

E = ((8¶hc)/λ5) * 1/(e(hc/kTλ)-1),                                        (1)

Missä E on energia säteiltynä mustan kappaleen onkalon tilavuutta kohden, h on Planckin vakio, c on valon nopeus, λ on aallon pituus, k on Bolzmannin vakio, ja T on absoluuttinen lämpötila. Tämä yhtälö synnytti uuden fysiikan alueen eli kvanttimekaniikan, koska Planck joutui käyttämään uutta käsitettä ”kvantti” johtaessaan tämän yhtälön. Se on mielestäni ”maaginen” yhtälö, koska se toimii röntgensäteistä radioaaltoihin. Planckin laki tarkoittaa, että materiaalin emittoima säteily riippuu ainoastaan materiaalin lämpötilasta ja todellisten kappaleiden tapauksessa myös emissiviteettikertoimesta. Yhtälössä on muuttujana myös säteilyn aallonpituus eli aallonpituutta varioimalla saadaan kuvan 2 kaltainen esitys.

Olen piirtänyt kuvan 1 selittämään, mitä tapahtuu säteilemällä tapahtuvassa lämmönsiirrossa kolmen kappaleen välillä.

Kuva 1. Lämmönsiirto kolmen eri lämpötiloissa olevien kappaleiden välillä.

Kuvan 1 mukaan kaikki kolme pintaa emittoivat ja absorboivat infrapunasäteilyä niiden lämpötilojen mukaisesti. Planckin lain on todettu toimivan kaikkialla universumissa. Tässä tapauksessa ilmaston kieltäjät sanovat, että lämpötilassa 15 °C oleva pinta ei voi absorboida lainkaan sitä infrapunasäteilyä, joka tulee pinnalta lämpötilassa 7 °C (tämä lämpötila vastaa suurin piirtein sitä lämpötilaa, jonka ilmakehä säteilee maanpinnalle eli 345 Wm-2). Säteilylakien mukaan näin kuitenkin tapahtuu, koska musta kappale absorboi kokonaan kaiken sille osuvan säteily ja harmaa kappale tietyn osan emissiviteettikertoimen mukaisesti. Tämän asian havainnollistamiseksi olen piirtänyt kuvan 2 hyödyntäen Planckin yhtälöä (1).

Kuva 2. Säteilyintensiteetit lämpötilojen 7, 15 ja 25 Celsius asteiden mukaisesti.

Kuvan 2 mukaisesti säteilyn intensiteetit eli säteilymäärät riippuvat voimakkaasti lämpötilasta, mutta sen sijaan säteilyn aallonpituusalueet, joilla kappaleet säteilevät, ovat käytännöllisesti samat eli 3 – 100 mikrometriä (kuvassa rajattu 50 mikrometriin).

Kysymykseni, johon ilmaston kieltäjien pitäisi löytää fysikaalinen selitys, on seuraava. Mikä on se teoreettinen perusta, että pinta 15 asteen lämpötilassa voisi erottaa toisistaan sille iskeytyvät fotonit, jotka ovat peräisin joko pinnalta 7 °C tai 25 °C? Jotta tämä olisi mahdollista, niin tällä pinnalla 15 °C pitäisi olla kyky mitata samanaikaisesti kunkin fotonin aallonpituus (tai taajuus) ja intensiteetti suurella tarkkuudella ja sitten vielä sillä pitäisi näiden mittausten perusteella tehdyn analyysin mukaan kyky päätellä, että kummalta pinnalta fotoni on peräisin ja lopulta vielä päättää, että absorboinko vai heijastanko kyseisen fotonin. Kaikki tämä pitäisi tapahtua valon nopeudella.

Tämän kaiken voi torjua pelkällä maalaisjärjellä, että tyhmällä pinnalla ei ole mitään älykkyyttä, joten sillä on vain kaksi vaihtoehtoa eli absorboida kaikki fotonit (musta pinta) tai valtaosa (n. 95 % -100 %) fotoneista (maanpinta ja kaikki taivaankappaleet). Ilmastonkieltäjät kieltävät kaiken tämän ja sanovat, että tässä tapauksessa 15 asteessa oleva pinta osaa tehdä täydellisen eron fotonien kesken, ovatko ne pinnalta 7 astetta vai 25 astetta. Edelleen 15 asteen pinnalla olisi tämän opin mukaan kyky huomata, että kun 25 asteen pinta jäähtyy vaikkapa 5 asteen lämpötilaan, niin sitten sen fotoneja ei voida enää absorboida, koska 7 asteen pinnalta tulevat fotonit voidaankin tässä tilanteessa absorboida. Tässä on kyse ilmeisesti ns. älymateriaaleista. Kun näiden ihmisten kanssa yrittää keskustella asiasta, he vain jankuttavat, että ei se lämpö siirry kylmästä kappaleesta kuumaan kappaleeseen.

Mielestäni tämä termodynamiikan 2. lain sanamuoto on epäonnistunut ja se on aiheuttanut kaiken tämän häsäkän. Oikeampi muoto, joka kattaisi kiistatta myös lämmön siirron säteilemällä, pitäisi olla

”Netto lämmönsiirto tapahtuu aina lämpimästä kappaleesta kylmään kappaleeseen”.

Tämä sanamuoto pitäisi sisällään sen tosiasian, että energiaa säteilee molempiin suuntiin kahden kappaleen välillä, mutta netto lämmönsiirto on aina kuumasta kylmään.

Takaisinsäteily ilmakehästä – mittauksiin vai laskelmiin perustuva?

Useimmat ilmakehän ilmiöistä voidaan havaita yksinkertaisilla mittauslaitteilla tai pelkästään ihmisen havaintojen perusteella. Ensiksi kaksi havaintoa ilmakehän takaisinsäteilystä. Kaikki ihmiset – tai ainakin maaseudulla elävät – ovat oppineet, että talviaikaan taivaan mennessä pilveen, lämpötila nousee. Tämä perustuu siihen, että pilvet absorboivat täydellisesti maanpinnan säteilemän infrapunasäteilyn. Tämä ei tarkoita sitä, että avaruuteen ei menisi ollenkaan infrapunasäteilyä. Lisääntynyt ilmakehän absorptio lisää ilmakehän säteilyä maanpinnalle. Toinen yhtä hyvä selitys on, että pilvet estävät tai paremminkin hidastavat maanpinnan jäähtymistä aivan kuin talon lämpöeristys estää talon jäähtymistä.

Pohjoismaissa autokatokset ovat yleisiä ja ne toimivat ihan saman periaatteen mukaisesti kuin pilvet. Autokatos estää auton lasien jäätymisen, koska se estää auton ulkopinnan jäähtymistä säteilyn avulla ilmakehään ja sen vuoksi auton lämpötila säilyy kastepisteen yläpuolella estäen lasien huurtumisen ja jäätymisen.

Eräs ilmastonkieltäjä kirjoitti yhdessä kommentissa, että vaikka kasvihuoneilmiö hidastaisi maanpinnan jäähtymistä, niin sillä ei voi olla mitään vaikutusta maanpinnan lämpötilaan. Tässä on kysymys samasta ilmiöstä kuin omakotitalosta, jossa on heikko lämpöeristys, sisällä vakioteholla (ei termostaattia) toimiva lämmitys vaikkapa teholtaan 5 kW ja ulkona useita päiviä kestävä tasainen -25 asteen lämpötila. Tämä johtaa tilanteeseen, että sisälle muodostuu noin päivässä vakiollinen lämpötila vaikkapa +15 astetta. Ajatellaan, että talon lämpöeristystä parannetaan lisäämällä eristyskerrosta. Kysytäänpä kirvesmieheltä tai omakotitalon asukkaalta tai professorilta, mitä tapahtuu sisälämpötilalle, niin vastaus on sama: se tulee nousemaan, vaikka lämmitysteho pidetään samana. Jos näin ei tapahtuisi, niin miksi kannattaisi tehdä kunnon lämmöneristys taloon? Sama tapahtuu maapallon pintalämpötilalle, jos kasvihuoneilmiön suuruus kasvaa, koska se hidastaa maapallon jäähtymistä. Kasvihuoneilmiö vastaa talon seinien lämpöeristystä, vaikka toimintaperiaate on erilainen.

Ilmastonkieltäjien asevarastoon kuuluu myös kyky kieltää ilmakehästä tapahtuva infrapunasäteily maanpinnalle. Tämän säteilyn olemassaolon ja suuruuden voi laskea spektrianalyysin avulla kuten minäkin olen tehnyt ja se voidaan myös mitata. Mittauslaite infrapunasäteilyn kokonaistehon mittaamiseen on nimeltään pyrgeometri, ja se mitta säteilyä tyypillisesti aallonpituusalueella 4-100 mikrometriä.

Maapallolla on kattava mittausasemien verkosto mittaamassa ilmakehästä tulevaa infrapunasäteilyä ja se on nimeltään Baseline Surface Radiation Network (BSRN) eli suomennettuna. Mittausverkostoon kuuluu 59 mittausasemaa (kuva 3) ja sitä on ylläpitänyt Alfred Wegener Institute (AWI) Bremerhavenissa Saksassa vuodesta 1992 lähtien. Linkki: https://www.researchollection.ethz.ch/bitstream/handle/20.500.11850/286337/essd-10-1491-2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y

On olemassa myös Argo-poijuja meressä, jotka pystyvät samaan alaspäin suuntautuvan säteilyn mittaamiseen.

Kuva 3. BSRN mittausverkosto säteilymittausten tekemiseen maanpinnalla.

Tässä on linkki julkaisuun vuodelta 2008, jossa on laskettu mittausten perusteella maapallon energiataseen säteilymääriä: https://journals.ametsoc.org/doi/full/10.1175/2008JCLI2097.1. Tämän tutkimuksen mukaan takaisinsäteilyn määrä on ollut 338,6 Wm-2 ja maapinnan emittoima säteily on ollut 398,8 Wm-2. Tämä arvo vastaa pintalämpötilaa n. 16 astetta. Viimeisimmät säteilymääräarvot ovat hieman erilaiset parantuneesta mittaustekniikasta ja auringon muuttuneesta säteilymäärästä johtuen.

Vihonviimeinen keino ilmaston kieltäjillä tässä kohtaa on väittää, että tällä mittaustekniikalla ei pystytä mittaamaan väitetyllä tarkkuudella infrapunasäteilyä. Kyse olisi siis suuren luokan huijauksesta, jossa maapallon maat laittavat suuret rahat laitteisiin, jotka olisivat ihan huijausta alusta loppuun, vähän samaan tapaan, että ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa, vaan se on amerikkalaisten propagandaa.

Säteilymäärille ei voi laskea keskiarvoa, eikä niiden vaikutuksia voida laskea yhteen

Olen törmännyt myös sellaiseen erikoiseen väitteeseen, että vaikka säteilyvuon määrää voitaisiinkin hetkellisesti mitata, niin sille ei voida laskea keskiarvoa eli vaikkapa päivittäistä keskiarvoa. Tämä kuulostaa niin hassulta, että en oikein osaa keksiä mitään fysikaalista tai matemaattista perustetta, että miksi ei voitaisi laskea keskiarvoa. Mille tahansa suureelle, joka vaihtelee ajan mukaan, voidaan rekisteröidä hetkelliset arvot ja sitten suorittaa keskiarvon laskenta yleisellä matemaattisella keskiarvon kaavalla.

Toinen tähän liittyvä väittämä on, että säteilyvirtoja (säteilyvuo, Wm-2) ei voida laskea yhteen eli niiden yhteenlaskettu määrä ei ylittäisi suurimman yksittäisen säteilyvuon määrää. Tämän väitteen takana on ilmeisesti sellainen tosiasia, että maanpinnalle tulee auringon lyhytaaltoista säteilyä keskimäärin 165 Wm-2 ja pitkäaaltoista säteily paljon enemmän eli 345 Wm-2. Tämän väitteen mukaan näitä energiavirtoja ei voitaisi laskea yhteen ja tulos 510 Wm-2 ei ole todellinen, vaan ilmeisesti vain auringon suorasäteilymäärä 165 Wm-2 todellisuudessa lämmittäisi maanpintaa. Jos näin olisi, niin se olisi suoraan ristiriidassa termodynamiikan 1. lain kanssa, että energia ei voi hävitä. Nämä ilmastonkieltäjät kuitenkin väittävät, että kyllä se 345 Wm-2 häviää jonnekin ilman vaikutusta.

Tämä väite energiavirtojen yhteenlaskemisen mahdottomuudesta, voidaan osoittaa vääräksi toimivan aurinkovoimaan avulla, jossa auringonsäteet keskitetään yhteen paikkaan, kuva 4. Tällä menetelmällä saadaan aurinkovoimalan keräimessä maksimissaan jopa 3500 °C lämpötila. Muutamalla keskitetyllä peiliratkaisulla tämä ei toimi, mutta kun keskitetään yhteen tarpeeksi monen peilin heijastamat energiavuot, niin lämpötila nousee todella korkeaksi.

Kuva 4. Toimiva aurinkovoimala perustuen keskittäviin peileihin.

Kasvihuoneilmiön määritelmä ja syyt kasvihuoneilmiön olemassaoloon

Olen mielestäni käsitellyt takaisinsäteilyn olemassaoloon, mittaustekniikkaan ja sen vaikutukseen liittyviä asioita tärkeimmiltä osin. Kun luin Dr. Spencerin kirjoituksen aiheuttamia kommentteja, olisin ilmastoeliittiin kuuluvana tai sen tiedettä kannattavan varsin tyytyväinen. Ajattelisin, että nämä skeptikot eivät ole mikään todellinen uhka, koska näillä ihmisillä näyttää olevan ihan omat fysiikan lait lähestyen myös salaliitoteorioita, että eliitti huijaa meitä kaikessa ilmastonmuutokseen liittyen. Tämä väittely fysiikan laeista johtaa siihen, että emme esimerkiksi huomaa IPCC:n huijausta fysiikan lakien vastaisesta kasvihuoneilmiön määritelmästä. Näin kävi myös tuossa Dr. Spencerin blogikirjoituksessa, että itse sen kirjoituksen pääasia ja minun kirjoitukseni pääasia hukkui loiskiehuntaan. Senpä vuoksi palaan vielä kerran kasvihuoneilmiöön ja sen ominaisuuksiin, Viite 1.

Kuva 5. Maapallon energiatase kasvihuoneilmiöön liittyen.

Palautan mieleen IPCC:n kasvihuoneilmiön määritelmän. IPCC on määritellyt kasvihuoneilmiön johtuvan vain ja ainoastaan kasvihuonekaasuista ja pilvistä, jotka absorboivat maapallon pinnasta tulevaa infrapunasäteilyä, jonka kasvihuonekaasut säteilevät takaisin maapallon pinnalle, kuva 1. The longwave radiation (LWR, also referred to as infrared radiation) emitted from the Earth’s surface is largely absorbed by certain atmospheric constituents – (greenhouse gases and clouds) – which themselves emit LWR into all directions. The downward directed component of this LWR adds heat to the lower layers of the atmosphere and to the Earth’s surface (greenhouse effect).”

Tuo absorption määrä on 155 Wm-2, Viite 2. IPCC:n määritelmä johtaa siihen, että a) joko IPCC:llä on ikiliikkuja ilmakehässä nostaen säteilymäärän 155 Wm-2 arvoon 270 Wm-2 tai b) ilmakehästä tulevassa säteilyssä osuudella 270-155 Wm-2 = 115 Wm-2 ei olekaan lämpötilavaikutusta.  

IPCC:n virheellisestä kasvihuonemääritelmästä johtuen hiilidioksidin osuudeksi on saatu joko 26 % (väärä ilmakehäkoostumus,) tai 19 % (Viite 3), mutta oikean määritelmän mukainen arvo on 7 %. Kasvihuoneilmiön osatekijät ovat: vesi 33,6 %, latenttilämpö 33,6 %, pilvet 13,3 %, kuuman ilman kumpuaminen 8,9 %, hiilidioksidi 7,4 %, otsoni 2,6 %, metaani ja typpioksiduuli 0,7 %.

Loppukaneetti

Kokemuksesta tiedän, että ilmastonkieltäjien kanssa on turha ruveta väittelemään, koska se menee pelkäksi jankkaamiseksi. En ole koskaan huomannut kenenkään näistä ihmisistä myöntävän, että olinpa väärässä. Heiltä löytyy aina jokin pakotie. Ruvetaan puhumaan vaikkapa ilmastomalleista, jos kyse oli kasvihuoneilmiöstä. Esimerkiksi jos kerron, että aurinko paistaa, niin heidän vastaväitteensä on, että todista se.

+7
aveollila1
Porvoo

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Uskon demokratiaan ja markkinatalouteen (en kapitalismiin) ja kansallisvaltioon. Olen tutkinut 10 vuotta ilmastonmuutosta, josta julkaisuja on kertynyt 19. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiöön, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate realister) tieteelliseen neuvostoon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu