Viime vuosien ja kuukausien lämpeneminen ei johdu ihmisestä
Johdanto
Sain tähän blogiini herätteen kahdesta lähteestä, joista toinen oli eilinen Hannu Sinivirran blogikirjoitus lämpötilan kehittymisestä sekunnin välein. Hän referoi kuvan1 mukaista lämpötilan kehitystä ja samaan kuvaan istutettua ihmisen vaikutusta lämpenemiseen; linkki alkuperäisdataan https://www.globalwarmingindex.org/. Taustalla on kaksi tutkimuslaitosta eli ECI (Environmental Change Institute) ja Oxon (University of Oxford.
Kuva 1. ECI:n ja Oxon:in kuvaajat ilmaston lämpenemisestä ja sen syistä.
Viimeinen virallinen IPCC:n raportin AR5 vertailuvuosi ja sille vuodelle IPCC ilmoittaa Lontoon murteella lämpötilan nousun vuodesta 1860, mutta tässä suomennettuna:
”Globaali yhdistetty maa- ja meripintalämpötilojen data laskettuna lineaarisena trendinä osoittaa 0,85 °C lämpenemistä vuodesta 1860 vuoteen 2012 perustuen useisiin riippumattomasti tuotettuihin datasarjoihin.”
Kuvan lämpötilakäyrä on tämän mukaan täysin yhteneväinen IPCC:n ilmoituksen kanssa eikä se ole kovin pahasti pielessä minunkaan mielestäni, mutta trendin kulusta minulla on eriävä näkemys. Esimerkiksi lämpötilapaussin lämpötilan pysyminen samalla tasolla 2000-2014 on väkisten väännetty nousuksi. Se ei ole kuitenkaan tämän blogin aihe, vaan viime vuosien ja kuukausien lämpötilakehitys. Erikoista on mielestäni ihmisen osuuden selityksenä käytetty hiilidioksidiemissioiden kehitys, vaikka olisi käytettävissä paljon tarkempi CO2-mittausten trendi ilmakehässä, kuva 2.
Kuva 2. CO2-pitoisuuden ja -emissioiden kehitys 1750–2020.
Voimakas muutos luonnollisessa lämpötilaan vaikuttavassa tekijässä
Oleellisin tieto on tämän tutkimuksen mukaan kuvan 1 sininen käyrä, joka on nimeltään ”Natural warming and cooling” eli luonnollisten muuttujien aiheuttama lämpeneminen. Kuvan mukaan se on ollut olematonta ja siitäkin on suodatettu ENSO-ilmiöiden vaikutus kokonaan pois. Ei tämä luonnollisten ilmastovaikutusten kuvaus mene tällä tavalla, Kuva 3.
Kuva 3. Auringon, lyhytaaltoisen ja pitkäaaltoisen säteilyn trendit 2002–2019.
Tällaista tietoa saat turhaan etsiä median sivuilta tai edes lukuisilta nettisivustoilta, jos et satu omalle sivustolleni. Tärkein syy on, että siinä on erittäin epämiellyttävää ja yksiselitteistä mittaustietoa IPCC:n ja ilmastoeliitin kannalta. ”Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta”, sanoi Wittgenstein. Se tieto on kuvan keltainen trendiviiva eli lyhytaaltoisen säteilyn kuvaaja. Se osoittaa voimakasta kasvua erikoisesti vuoden 2014 jälkeen, johon lämpötilapaussi päättyi. Syy on vain ja ainoastaan tämä lyhytaaltoinen säteily. Syy ei ole auringon säteilyn muutoksessa, jonka trendi on laskeva. Lyhytaaltoinen säteily on peräisin auringosta, mutta keskimäärin n. 30 % heijastuu maapallon ilmakehästä, pilvistä ja pinnasta takaisin avaruuteen. Nyt tuo kokonaisheijastuma eli albedo on heikentynyt pilvisyyden takia voimakkaasti viime vuosina. Palaan tähän asiaan, mutta ensin, mitä IPCC raportoi lämpötilan kehittymisestä.
IPCC:n arviointi raporttien mukainen lämpötilakehitys
Kuvaan 4 on piirretty IPCC:n arviointiraporttien mukainen lämpötilakehitys.
Kuva 4. IPCC:n raporattein mukainen maapallon keskimääräinen lämpötilatrendi ja arviointiraporttien ilmoittama pakotelisäys.
GISTEMP-lämpötila (punainen katkoviiva) on kalibroitu lämpötilaan 0,85 °C AR5-raportin mukaisesti vuodelle 2012. Sininen käyrä on IPCC-raporttien ja NOAA:n kasvihuonekaasujen aiheuttamien pakotteiden mukainen käyrä. AR5-raportin mukaan IPCC:n laskema kokonaispakote oli vuonna 2011 2,34 W/m2 ja ilmastoherkkyysparametrin 0,5 K/(W/m2) mukaan sen aiheuttama lämpötilamuutos on 1,17 °C; virhettä 43 % mitattuun arvoon 0,82 °C. Vuoden 2019 IPCC-arvo 1,33 °C on laskettu lisäämällä vuoden 2011 arvoon NOAA:n AGGI-tilaston mukainen pelkästään kasvihuonekaasujen aiheuttama lisäys 0,16 °C (pakotelisäys 0,32 W/m2). Virhettä enää vaivaiset 0,14 °C. Rupeaa näyttämään hyvältä tulevaa IPCC:n raporttia AR6 ajatellen.
Siinä on kuitenkin yksi pienen pieni mutta, ja se on tuo keltainen käyrä eli lyhytaaltoisen säteilyn aiheuttama säteilypakotteen muutos asteissa. Pelkästään vuosina 2011-2019 se aiheuttaa IPCC:n tieteen mukaan säteilypakotetta 1,16 W/m2, joka olisi lämpötilamuutoksena 0,5*1,16 = 0,58 °C. Sen vaikutus puuttuu kokonaan sinisestä käyrästä. Kuvan 1 kuvassa ihmisestä aiheutuma lämpeneminen olisi ollut n. 0,2 °C vuodesta 2011 vuoteen 2020 mennessä eli hyvin lähellä NOAA:n arvoa.
Lyhytaaltoisen säteilyn vaikutus maapallon lämpötilaan
Kuvassa 5 on esitetty tärkeimpien lämpötilaan vaikuttavien tekijöiden osuus lämpötilaan vuodesta 2001 lähtien soveltaen IPCC:n ilmastoherkkyysparametria 0,5 K/(Wm-2). Mukana on IPCC:n säteilypakote AR5-raportin mukaan, ENSO-ilmiö ja lyhytaaltoisen säteilyn vaikutus.
Kuva 5. Hiilidioksidin, kokonaispilvisyyden, ENSO (ONI), ja lyhytaaltoisen säteilyn vaikutus lämpötilaan vuosina 2001–2019 IPCC:n tieteen mukaisesti.
Pelkästään vuodesta 2001 vuoteen 2019 lämpötilan olisi pitänyt nousta n. 1,2 °C. GISTEMP-lämpötilan mukaan nousu on kuitenkin ollut vain n. 0,65 °C eli virhettä 0,55 °C. Laskeepa tämän tilanteen kummalla tavalla tahansa, niin IPCC:n tieteen mukainen lämpötilakehitys on pahasti poskellaan.
Kuva 6. Oman ilmastomallini mukainen lämpötilakehitys versus UAH-lämpötila.
Kuva 6 osoittaa, että hiilidioksidin vaikutus on ollut vuonna 2019 n. 0,1 °C, ja lyhytaaltoisen säteilyn vaikutus 0,4 °C, ja El Ninon vaikutus 0,05 °C eli yhteensä n. 0,55 °C. Oma ilmastomallini lämpötila seuraa hyvin todellista lämpötilaa UAH-lämpötilaa, joka vuonna 2019 oli 0,45 °C ja GISTEMP oli 0,65 °C. Ei paha, kuten Jorma Uotinen sanoisi suorituksesta.
Kuvassa 7 on vielä molemmat lämpötilasarjat GISTEMP ja UAH. Kahden vuosikymmenen aikana GISTEMP:n lämpötila kasvoi n. 0,2 °C enemmän kuin UAH, kun aikanaan vuosina 1979 – 2010 ne kulkivat samoja polkuja. Sitten asialle piti tehdä jotain.
Kuva 7. Lämpötilagraafit UAH ja GISTEMP.
Viimeaikainen lämpötilakehitys ja La Ninan vaikutus Suomen talvilämpötiloihin
Meteorologi Pekka Pouta (korjattu 13.10 klo 12.45) on esittänyt, että Suomen tulevan talven lämpötilat ovat tavallista kylmemmät, johtuen siitä, että ENSO-ilmiöön on kehittynyt kylmä La Nina- aihe viime kuukausina, kuva 8.
Kuva 8. ENSO-ilmiön vaiheet ONI-indeksin mukaan.
Viimeisin ONI-indeksin arvo kolkuttelee heikon La Ninan ylärajaa -0,1 astetta. Tällaisella pienellä muutoksella ei ole näkyvää vaikutusta Suomen lämpötiloihin. Viivekin vaikutuksessa on noin 6 kuukautta. Kyllä se on lyhytaaltoinen säteilyn muutos, joka määrittää lämpötilat näillä näkymin myös ensi talvena, mutta ainahan se voi muuttua toiseenkin suuntaan, kuten historia osoittaa.
Hesari kirjoitti 9.10.20, että syyskuu olisi ollut jo kolmas kuukausi, joka rikkoi maapallon mittaushistorian kuukausittaisen lämpöennätyksen. En löydä tällaiselle väitteelle perusteita UAH- tai GISTEMP-lämpötiloista.
Lopputulema
Ilmastoeliitti on toistaiseksi täysin sivuuttanut lyhytaaltoisen säteilyn voimakkaan kasvun 2000-luvulla. Sen suuruus on ollut 1,68 Wm-2 vuodesta 2001 vuoteen 2019, ja se vastaa hiilidioksidin säteilypakotetta vuodesta 1750 vuoteen 2011 mennessä. IPCC:n tieteen mukaan se aiheuttaisi 0,85 °C lämpötilavaikutuksen. IPCC:llä ei ole varaa ottaa tätä muuttujaa huomioon tulevassa raportissa AR6, joka pitäisi olla valmis ensi vuonna. Se tullaan kylmästi unohtamaan, kuten näkyy myös kuvasta 1. Tämä onnistuu, koska ilmastoeliitillä on tiedotushegemonia niin tieteellisessä kuin tavallisessa mediassa.
***
Tätä kirjoitusta saa kritisoida ja suorastaan toivon sitä. Toivon kyllä, että se kohta, jota kritisoidaan, tuodaan selkeästi esiin, mikä siinä on pielessä ja mieluusti vielä niin, että miten asia kritisoijan mielestä oikeasti on. Kommentit kuten ”väärin, väärin” eivät osoita yhtään mitään muuta kuin kommentoijan perusteiden puuttumisen; sen osaa kuka tahansa.
Trendi lienee kuitenkin maapallon lämpötilan satelliittimittauksissa nouseva, eikä tätä seikkaa suomalaisen tohtorin blogikirjoitukset muuta miksikään. Valtamerien lämpötila on noussut viime vuosikymmenten aikana, eikä kaikki selity pelkällä kausivaihtelulla. Ilmastodenialistit perustelevat kasvihuoneilmiön olemattomuuden juuri hyvin maapallon täsmällisen lämpötilan suhteellisen lyhyellä seuranta-aikavälillä varsinkin historiallisessa perspektiivissä. Kumma juttu kun NASA ym. ja YK eivät osaa vieläkään perustella kasvihuoneilmiön vaikutusta maapallolla niin konkreettisesti, että ilmastodenialistit ainakin tohtoritasolla vaikenisivat. Hyvää kritiikkiä tarvitaan tietty ja ehkä näissä suomitohtorien kritiikeissä on juuri se hyvä puoli, että ilmastonmuutoskauhuskenaarioita viljelevät tahot yrittäisivät oikeasti enemmän perustella asioita. Voihan tässä heittää vielä itse eräänlaisena korpifilosofina, että olihan jääkausi vielä vallalla 10000 vuotta sitten josta suora implikaatio tähän hetkeen on fakta, että ilmasto on lämmennyt varsinkin pohjoisella kalotilla merkittävästi. Ehkä jonain päivänä joku taho kehittää täysin aukottoman tietokonesimulaation maapallon lämpenemisen syistä ja osoittaa selvästi myös lämpenemisen seuraukset!
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikea huomio, että lämpötila on noussut vuoden 2014 jälkeen, kun lämpötilapaussi loppui. Sinulta jäi kuitenkin ilmeisesti huomaamatta jutun pointti, että syy on lyhytaaltoisen säteilyn lisääntymisessä ja kasvihuonekaasujen osuus on ollut 2000-luvulla tuo 0,1 astetta, mutta lyhytaaltoinen säteily selittää suuriman osan noususta. Et kommentoinut lainkaan IPCC:n mallin lukemia, jotka ovat aivan pielessä ja edustavat ns. virallista totuutta, mutta sitä ”totuutta” peitellään ja muutellaan, kun kun se osu lainkaan yhteen mitattujen lämpötilojen kanssa. Mitäs mieltä olet siitä?
Ilmoita asiaton viesti
En edusta mitään tahoa, mutta eikö kaikkien etu olisi konkreettinen näyttö ilmastonmuutoksen todellisuudesta? Kummallista kun tästä vielä keskustellaan, kun esimerkiksi Suomi hamuaa käsittääkseni lähes konsensuksessa ilmastonmuutostorjunnan mallimaaksi. Toisin sanoen mitä sitten tehdään jos ihmisen vaikutus ilmastonmuutoksessa ei olekaan fakta?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmastonmuutos on todellisuutta. Toinen asia jo peruslähtökohtana on, että onko kuin haitallista. Viikinkiaikana Alaskan kahden sulavan jäätikön tilalla kasvoi järeää metsää. Tuosta ajanjaksosta tiedetään muutenkin ja muualtakin, että luonot ja ihmiset voivat silloin erittäin hyvin. Kylmä tappaa, ei lämpö.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa outo näkemys. Ei kai kukaan kasvihuoneilmiötä ole kieltämässä.
Muutoinkin on säälittävää argumentoida haukkumasanalla. Denialisti-nimitystä yrität käyttää haukkumasanan tapaan, mutta mikä on sen informaatioarvo? Oletatko jotenkin oletusarvoisesti että kyllänismi on parempaa ja kieltäminen on arvottomampaa. Oletko itse denialisti koskien auringon lyhytaaltoista säteilyä?
Mitä tulee kasvihuoneilmiöön, niin sellainen ilmiöhän on ikiaikainen. Sen suurin vaikuttajakaasu on vesihöyry, kysy keneltä hyvänsä.
Se varsinainen kiista liittyy kysymykseen kuinka paljon kasvihuoneilmiö on muuttunut (erityisesti hiilidioksidin osalta) ja mikä sen muutoksen vaikutus voisi olla.
Vai, onko joku muukin muuttunut joka selittäisi ilmastonmuutosta kenties jopa paremmin. Tunnetusti auringon säteilyä voidaan mitata monin eri tavoin ja siellä on muutoksia myös tapahtunut, tohtori Ollilan esittämällä tavalla ja muutoksia tapahtuu lisää kaiken aikaa.
Yksi kysymys on myös se, missä määrin pitoisuus on ihmisen aiheuttamaa. Mahdollisuuksien rajoissa on sekin että muu syy (kuten tohtori Ollilan esittämä) on nostanut lämpöjä ja lämpeneminen on nostanut pitoisuutta ja ihmisellä ei ole pitoisuuden nousuun osuutta kuin kenties hitusen verran.
Eli, pidän tohtori Ollilan laskelmaa mielenkiintoisena ja odotan kiinnostuksella siihen toisenkinlaisia näkemyksiä. Keskustelua ei vie hituistakaan eteenpäin nimittely ja letkautukset nousseista lämpötiloista.
Ilmoita asiaton viesti
Kieltämättä olen omaksunut sanan denialisti vihreiden propagandasta, enkä ajatellut sen merkitystä tässä kommentoinnissani sen syvällisemmin. Tarkoitukseni ei ollut loukata tohtori Ollilaa, vaan pidän hänen keskustelunavausta hyvänä kritiikkinä. Jatketaan rauhassa keskustelua, vaikka tuskin tämä juupas-eipäs väittely johtaa mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle on tullut aika paksu nahka. Asiattomat kommentit ja kritiikin tieteellisten perustelujen puuttuminen vain osoittavat, että kirjoittajalla ei ole niitä ensimmäistäkään hallussaan, kuten tapaus Hoikkala osoittaa. Kai hän olisi jonkin asiakommentinkin löytänyt, jos niitä hänellä oli. Pyysin nimenomaan yksilöimään kohteen, josta on eri mieltä, joka on sallittua, mutta sitten pitäisi löytyä se perustelu.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkakaa ajanvietettänne rauhassa, poistun paikalta.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsin osan tuosta hienosta luennosta. Dosentti ei kuitenkaan mielestäni ole täysin objektiivinen lausunnossaan. Unohtuuko merten kyky sitoa hiilidioksidia? Se on toiminut hyvin jo muutaman vuosikymmenen, mutta kyllästymispiste on jo lähellä. Meret eivät enää sido hiilidioksidia, koska jo syvimmissä merissä on todettu liki kyllästymistason hiilidioksidipitoisuuksia. Lisäksi tarkastelu ei käsittele yhtä tärkeimmistä luonnonlaeista eli aineen olotilan muutosta. Ikiroudat sulavat, joista viimeisin osoitus oli Siperiassa sattunut öljyonnettomuus, jossa ikirouta suli öljyntuotantolaitoksen alta. Veden olotilan muutos jäästä vedeksi vapauttaa/sitoo yhtä paljon energiaa, kuin veden lämmittäminen 0-asteisesta 100- asteeseen. Tämän ymmärtäminen on ihmiselle aika vaikeaa, koska se ei näy mitenkään, kun tee kiehuu kylmästä sata-asteiseksi. Kuitenkin ikiroudan sulaminen Siperiassa, Pohjois-Skandinaviassa, Kanadassa ja Alaskassa vapauttaa valtavan määrän miinusenergiaa (ilmastoa viilentävää) maapallon ilmakehään. Lisäksi ikiroudan sulaminen noilla alueilla, jotka ovat suoperäisiä ja jopa ennen jääkautta syntyneitä hiili(dioksidi)varastoja, vapauttavat huomattavia määriä metaania ilmakehään, joka on myös kasvihuonekaasu . Nuo suot ovat siis turvetta, eli tuhansia vuosia vanhaa hiiltä ja yhtyessään ilmakehän happeen ne palavat vapauttaen hiilidioksidia ilmakehään. Jäätyneinä ne eivät voi palaa, koska jää ei tunnetusti pala. Tunnustetaan tosiasiat ja yritetään pelastaa maapallo tieteen avulla Antero Ollila.
Ilmoita asiaton viesti
Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on niin pieni eli promillen neljäsosa (0,04%), kun esimerkiksi happea ilmakehässä on puolestaan 20,9 %! Voiko niin pieni tekijä olla todellakin yksin olla syy siihen, että maapallon keskilämpötila trendaa ylöspäin? Vaikea tajuta tätä juttua lukujen valossa, kun ei ole mitään selvää matemaattista mallia ilmastonmuutoksen syy-yhteyksistä!
Ilmoita asiaton viesti
40 prommillea jos on 4 sadasosaa. Promille on tuhannesosa. Ilmakehän happipitoisuus on vaihdellut huomattavasti eri aikakausina ja vaikuttanut siten ilmastoon enemmän, kuin hiilidioksidipitoisuus. Happi on edellytys palamiselle. CO2-pitoisuus ilmakehässä on ennemminkin indikaattori, kuin se merkittävä kaasupitoisuus. Toki se estää lämmön säteilyä takaisin ilmakehään eli aiheuttaa kasvihuoneen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä selviä malleja on. Tietokonemalleja on luokkaa 150, mutta ne antavat kaikki erilaisia tuloksia. IPCC:n yksinkertaisin malli antaa tuloksen, että hiilidioksidin pitoisuuden kasu arvosta 280 ppm arvoon 560 ppm (ilmastoherkkyysarvo) nostaa maapallon lämpötilaa n. 1,8 astetta. Minun tutkimuksieni mukaan 0,6 astetta, joka on vain hyväksi jopa lämpötilan suhteen puhumattakaan hiilidioksidin muista hyvistä vaikutuksista. Maapallo vihertyy useiden tutkimusten mukaan hyvää vauhtia, mutta media puhuu aavikoitumisesta. Propagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tehnyt kolme tutkimusta hiilen kierrosta, joten arvelen, jotakin tietäväni siitäkin. Mutta se ei ollut tämän jutun aiheena, ikävä kyllä, eikä se vaikuta kuin epäsuorasti tähän asiaan. Tieteen avulla tässä toimitaan ihan rehellisesti, eikä korruptoituneesti kuten IPCC. Huomasitko, että heidän mallinsa käy aivan liian kuumana. Ehkä et, koska et kommentoinut sitä lainkaan, vai onko usko auktoriteetteihin niin kova, että aivot kieltäytyvät uskomasta, mitä silmät näkevät? Jos löydät jonkin virheen minun laskemistani IPCC-mallin tuloksista, niin kommentoi sitä, eikä hiilenkiertoa, koska se ei ole nyt asialistalla.
Ilmoita asiaton viesti
Voi voi. Hiilenkierto on kuitenkin se oleellisin asia tässä. Ota se nyt asialistalle. Miten näet ikiroudan sulamisen vaikutuksen ilmastomuutokseen?
Ilmoita asiaton viesti
Hiilenkierto ei ole nyt aiheena, mutta tässä linkki viimeisimpään juttuuni asiasta täällä Usarissa: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/ilmastotutkijoiden-suuri-hiilidioksidihuijaus-vai-eiko-tutkijat-muka-osaa-seos-ja-prosenttilaskuja/
Siinä osoitan peruskoulumatematiikalla, että tutkijat huijaavat raskaasti ilmakehän hiilidioksidin koostumuksen laskennassa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä siinä ”iki”roudassa pelottaa? Sen alla on orgaanista ainetta jonka kylmyys tappoi.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä siinä ”iki”roudassa pelottaa? Sen alla on orgaanista ainetta jonka kylmyys tappoi.”
Ja kauheana maailmanlopun merkkinä pidetään jos jäätiköt sulavat, se tosin tunnutaan ohitettavan olan kohautuksella, että sulavien jäätiköiden alta paljastuu asuntoja vuosituhansien takaa. Sekään ei tunnu isommin eräitä hetkauttavan, että esim. Saanan rinteillä on kasvanut aikoinaan tukkipuiksi, ja isoiksi, luokiteltavia petäjiä. Ei, nyt on ennustettava kuumenevaa ilmastoa johon yksin syyllinen löytyy ihmisestä, ja suuresti vielä suomalaisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Loistavaa Antero, toivottavasti jaksat jatkaa tätä erittäin tärkeää taistelua.
Jopa minä, joka en ole ilmastotieteilijä, kykenen ymmärtämään hyvät perustelusi.
Ilmoita asiaton viesti
Haluan myös lisätä sen havainnon, josta presidenttimmekin oli huolissaan. Musta hiili! Globalisaatio on levittänyt ihmiskunnan saasteen pasaatituulien vaikutuksella ympäri maapallon, jolloin saastetta on myös maapallon lumi/jäävyöhykkeillä. Tämä saaste ottaa vastaan tehokkaasti auringon säteilyä ja lämmittää ilmakehää aivan eri teholla, kuin 100 vuotta sitten. Taas pitää vain tunnustaa tosiasiat. Tiede kyllä keksii keinot korjata asian. Itse uskon vahvasti tieteen mahdollisuuksiin pelastaa ihmiskunta. Kuitenkin tärkeintä on tunnustaa tosiasiat sillä muutoin tiede menee harhaan ja on tehotonta tiedettä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kommentti jo pikkusen sivusi tämän blogin aihetta. Noki ja muut aerosolit. Katsoppas kuvaa 5 tarkalla silmällä. Huomaatko, että aerosolit plus pilvet ovat aiheuttaneet lämpötilan laskua 0,2 astetta sitten vuoden 1750? Osaatko kertoa, tai kukaan lukijoista, miten IPCC tietää aerosolien ja pilvien määrän ja vaikutuksen vuonna 1750, kun asiaa ei pystytä mittamaan tänäkään paivänä? Professori Kulmala kehittää mittausmenetelmiä, mutta mitään globaalia mittausdataa ei ole olemassa.
Miksi IPCC sitten on tietävinään, että aerosolit ja pilvet ovat aiheuttaaneet 0,2 astetta lämpötilan laskua. Syy on yksinkertaisesti niin, että heidän pitää tällä tavalla pienentää kasvihuonekaasujen lämpenemisvaikutusta, koska muuten jopa tavalliset lukijatkin huomaisivat, että mallien tulokset kulkevat taivaalla. Virhe mallin ja mitatun välillä oli 43 % vuonna 2011. Ei se tuntunut ketään haittavaan, koska IPCC ei kertonut, mikä oli ilmastomallien antama lämpötila. Yli 1500 sivua raporttia, mutta kukaan ei vielä löytänyt tuota lukua. Ehkä se ei ole oleellista.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa nyt oli aika lailla virheitä. Pasaati puhaltaa tyvenelle vyöhykkeelle joka on melko lailla päiväntasaajalla. Sieltä ilma kiertää hevoslatitudeille, muodostaen Hadleyn solun. Pasaatilla ei ole yhteyttä polaarialueille.
Kokoomateos Ilmakehä, sää ja ilmasto-kirjan mukaan mustalla hiilellä ei ole mitattavaa vaikutusta ilmastoon. Se on siis yleisoppikirja.
Korruptoitunut tiede ei kyllä keksi yhtään mitään keinoa korjata ainuttakaan asiaa.
Vain virheetön analyysi voi tarjota keinot korjata tilanne, jos se on ihmiskunnan käsissä. Esim. auringon säteilyyn meillä ei ole keinoja vaikuttaa ja mitä tulee sen demppaamiseen maapallolla, kehottaisin käyttämään aikamoista harkintaa ennen sellaisen yrittämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Musta hiili arktisella lumella tai jäällä sulattaa jonkin verran enemmän, mutta globaalisti vaikutus on aika lailla olematon.
Ilmoita asiaton viesti
No olkoon näin, jos olet tuota mieltä. Tänään kuitenkin kuulin uutisen YLE:n kanavalta, jossa kerrottiin, että viimeisimmän 400 vuorokautta kestäneen tutkimuksen mukaan Jäämeri tekee kuolemaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kerrottinko, mikä sen kuoleman aiheuttaa?
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan, että menee umpijäähän.
Ilmoita asiaton viesti
Viime talvena ton paatin porukoille meinasi tulla nälkä kun ”bunkkeria” vienyt paatti ei päässyt jäiden takia perille.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan heillä rahaa hoitaa homma helikoptereilla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin joutuivat tekemäänkin kun se s…nan jää lisääntyi ”yllättäen” .
Ilmoita asiaton viesti
Viesti lienee selkeä, lyhytaaltoista auringon säteilyä on tullut enemmän maan pinnalle vuoden 2014 jälkeen.
Ja tämä on tapahtunut auringon säteilytehon laskiessa.
Joten vesihöyry ja pilvet ovat olleet vaikuttamassa albedon muutokseen ja lämpötilan nousuun, ei niinkään ihmisen toimet eikä hiilidioksidi.
Ilmoita asiaton viesti
Pilvisyyden muutos on lämpenemisen seuraus, ei sen syy.
https://www.carbonbrief.org/shifting-global-cloud-patterns-could-amplify-warming-study-says
Missähän muuten Puska on noin sanonut? Pitkien ennusteiden mukaan odotettavissa on lauha talvi.
Ilmoita asiaton viesti
Härkönen laittaa jyrkän väitteen ja perustelee sen artikkelilla jonka otsikossakin on sana ”saattaa”.
Ihan sama mitä Härkönen tai Puska sanoo tulevasta talvesta, sitä ei voi kumpikaan tietää.
Härkönen edustaa roskatiedettä.
Ilmoita asiaton viesti
So what? Ehdottomia totuuksia julistetaan kirkossa – ja muutamissa US blogeissa. Sitäpaitsi sinä et päätä, mikä on roskatiedettä. Oman mielipiteesi toki voit sanoa, mutta se kertoo enemmän sinusta kuin tieteestä.
Ilmoita asiaton viesti
No sittenhän ollaan melkein samoilla linjoilla. Alkuperäinen lausumasi oli sellainen ettei se jättänyt vaihtoehtoa, olisit sanonut että se on oma tulkintasi ja että kyse on ”saattaa”-tasoisesta tiedosta.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkät ennusteet ennustavat aina lämmintä, joten informaatioarvo on nolla.
Ilmoita asiaton viesti
Pilvisyyden muodostus ja uusien pilviydinpartikkeleiden muodostus noudattelee fysiikan lakeja, niitä on kuitenkin mallinnuksia varten parametrisoitu, kun ei ole ollut esim. uusien partikkeleiden muodostumisista tietoa.
” New particle formation events persistently reduce cloud droplets in boundary layer clouds
David Patoulias et al.
Α considerable fraction of cloud condensation nuclei (CCN) originates from new particle formation (NPF). Because of this, NPF events themselves are thought to also increase CCN and cloud droplet number (CDN) and contribute to climate cooling. High resolution state-of-the-art simulations over Europe however portray a different view: radiatively important stratiform clouds influenced by NPF events experience a systematic and substantial decrease in droplet number during and after nucleation events. The drop in CDN occurs because particles present prior to the NPF experiences slower growth during and after each event (as the condensable material is consumed by the growth of the NPF particles that do not typically activate), leading to fewer CCN at the low supersaturation levels characteristic of stratiform clouds (~0.1%). Convective clouds, however, tend to experience a modest increase in cloud droplet number – consistent with established views on the NPF-cloud link. Our results are corroborated by published observational evidence and all together reshape our conceptual understanding of NPF events on clouds, where droplets in stratiform clouds tend to be reduced (leading to local warming from reductions in cloud albedo) but enhance in convection. Combined, these effects could bear important impacts on cloud structure following NPF events.”
https://meetingorganizer.copernicus.org/EGU2020/EGU2020-13194.html
”Uudet hiukkasten muodostumistapahtumat vähentävät jatkuvasti pilvipisaroita rajakerrospilvissä
David Patoulias et al.
Huomattava osa pilvikondensaatioytimistä (CCN) on peräisin uusien hiukkasten muodostumisesta (NPF). Tämän vuoksi itse NPF-tapahtumien ajatellaan lisäävän CCN:n ja pilvien pisaroiden lukumäärää (CDN) ja edistävän ilmaston viilenemistä. Korkean resoluution huipputekniset simulaatiot Euroopassa kuvaavat kuitenkin erilaista näkemystä: säteilyllisesti tärkeät stratiformipilvet, joihin NPF-tapahtumat vaikuttavat, vaikuttavat systemaattisesti ja huomattavasti pisaroiden lukumäärään nukleaatiotapahtumien aikana ja niiden jälkeen. CDN:n lasku tapahtuu, koska ennen NPF:ää läsnä olevat hiukkaset kasvavat hitaammin kunkin tapahtuman aikana ja sen jälkeen (koska tiivistyvä materiaali hupenee NPF-hiukkasten kasvuun, jotka tyypillisesti eivät aktivoidu), mikä johtaa CCN:n vähentymiseen alhaisilla ylikyllästymisasteilla, kuten on kerrospilvien ominaispiirteenä (~ 0,1%). Konvektiivisilla pilvillä on kuitenkin taipumus kokea kohtuullinen pilvipisaroiden lukumäärän kasvu – sopusoinnussa NPF-pilvi-linkin vakiintuneiden näkymien kanssa. Tuloksia vahvistavat julkaistut havainnot ja ne kaikki muuttavat käsitteellistä käsitystämme NPF-tapahtumista pilvissä, joissa stratiformipilvien pisarat yleensä vähenevät (johtaen paikallisiin lämpenemisiin pilvialbeedon vähenemisestä), mutta parantavat konvektiota. Yhdessä nämä vaikutukset voivat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia pilvirakenteeseen NPF-tapahtumien jälkeen.”
https://meetingorganizer.copernicus.org/EGU2020/EGU2020-13194.html
”Xiang-Yu Li et al.
Xiang-Yu Li et al. Received: 27 Jun 2018 – Discussion started: 28 Aug 2018 – Revised: 13 Dec 2018 – Accepted: 15 Dec 2018 – Published: 17 Jan 2019
Abstract
top
Condensational growth of cloud droplets due to supersaturation fluctuations is investigated by solving the hydrodynamic and thermodynamic equations using direct numerical simulations (DNS) with droplets being modeled as Lagrangian particles. The supersaturation field is calculated directly by simulating the temperature and water vapor fields instead of being treated as a passive scalar. Thermodynamic feedbacks to the fields due to condensation are also included for completeness. We find that the width of droplet size distributions increases with time, which is contrary to the classical theory without supersaturation fluctuations, where condensational growth leads to progressively narrower size distributions. Nevertheless, in agreement with earlier Lagrangian stochastic models of the condensational growth, the standard deviation of the surface area of droplets increases as t1∕2. Also, for the first time, we explicitly demonstrate that the time evolution of the size distribution is sensitive to the Reynolds number, but insensitive to the mean energy dissipation rate. This is shown to be due to the fact that temperature fluctuations and water vapor mixing ratio fluctuations increase with increasing Reynolds number; therefore the resulting supersaturation fluctuations are enhanced with increasing Reynolds number. Our simulations may explain the broadening of the size distribution in stratiform clouds qualitatively, where the mean updraft velocity is almost zero.
Download & links
• Article (PDF, 905 KB)
How to cite
top
1 Introduction
top
The growth of cloud droplets is dominated by two processes: condensation and collection. Condensation of water vapor on active cloud condensation nuclei is important in the size range from the activation size of aerosol particles to about a radius of 10µm (Lamb and Verlinde, 2011; Pruppacher and Klett, 2012). Since the rate of droplet growth by condensation is inversely proportional to the droplet radius, large droplets grow slower than smaller ones. This generates narrower size distributions (Lamb and Verlinde, 2011). To form rain droplets in warm clouds, small droplets must grow to about 50µm in radius within 15–20 min (Devenish et al., 2012; Grabowski and Wang, 2013; Pruppacher and Klett, 2012; Seinfeld and Pandis, 2016). Therefore, collection, a widely accepted microscopical mechanism, has been proposed to explain the rapid formation of rain droplets (Berry and Reinhardt, 1974; Grabowski and Wang, 2013; Saffman and Turner, 1956; Shaw, 2003). However, collection can only become active when the size distribution reaches a certain width.
Hudson and Svensson (1995) observed a broadening of the droplet size distribution in Californian marine stratus, which was contrary to the classical theory of condensational growth (Yau and Rogers, 1996). The increasing width of droplet size distributions was further observed by Pawlowska et al. (2006) and Siebert and Shaw (2017). The contradiction between the observed broadening width and the theoretical narrowing width in the absence of turbulence has stimulated several studies. The classical treatment of diffusion-limited growth assumes that supersaturation depends only on average temperature and water mixing ratio. Since fluctuations of temperature and the water mixing ratio are affected by turbulence, the supersaturation fluctuations are inevitably subjected to turbulence. Naturally, condensational growth due to supersaturation fluctuations became the focus (Cooper, 1989; Grabowski and Abade, 2017; Kabanov and Mazin, 1970; Khvorostyanov and Curry, 1999; Korolev, 1995; Sardina et al., 2015; Sedunov, 1965; Srivastava, 1989). The supersaturation fluctuations are particularly important for understanding the condensational growth of cloud droplets in stratiform clouds, where the updraft velocity of the parcel is almost zero (Hudson and Svensson, 1995; Korolev, 1995). When the mean updraft velocity is not zero, there could be a competition between mean updraft velocity and supersaturation fluctuations. This may diminish the role of supersaturation fluctuations (Sardina et al., 2018).
Condensational growth due to supersaturation fluctuations was first recognized by Srivastava (1989), who criticized the use of a volume-averaged supersaturation and proposed a randomly distributed supersaturation field. Cooper (1989) proposed that droplets moving in clouds are exposed to a varying supersaturation field. This results in a broadening of the droplet size distribution due to supersaturation fluctuations. Grabowski and Wang (2013) called the mechanism of Cooper (1989) the eddy-hopping mechanism, which was then investigated by Grabowski and Abade (2017). Using direct numerical simulations (DNS), Vaillancourt et al. (2002) found that the mean energy dissipation rate of turbulence has a negligible effect on condensational growth and attributed this to the decorrelation between the supersaturation and the droplet size. Paoli and Shariff (2009) considered three-dimensional (3-D) turbulence as well as stochastically forced temperature and vapor fields with a focus on statistical modeling for large-eddy simulations. They found that supersaturation fluctuations due to turbulence mixing are responsible for the broadening of the droplet size distribution. Lanotte et al. (2009) conducted 3-D DNS for condensational growth by only solving a passive scalar equation for the supersaturation and concluded that the width of the size distribution increases with increasing Reynolds number. Sardina et al. (2015) extended the DNS of Lanotte et al. (2009) to a higher Reynolds number and found that the variance of the size distribution increases in time. In a similar manner as Sardina et al. (2015), Siewert et al. (2017) modeled the supersaturation field as a passive scalar coupled to the Lagrangian particles and found that their results can be reconciled with those of earlier numerical studies by noting that the droplet size distribution broadens with increasing Reynolds number (Lanotte et al., 2009; Paoli and Shariff, 2009; Sardina et al., 2015). Neither Sardina et al. (2015) nor Siewert et al. (2017) solved the thermodynamics that determine the supersaturation field. Both Saito and Gotoh (2017) and Chen et al. (2018) solved the thermodynamics equations governing the supersaturation field. However, since collection was also included in their work, one cannot clearly identify the roles of turbulence on collection or condensational growth, nor can one compare their results with Lagrangian stochastic models (Sardina et al., 2015; Siewert et al., 2017) related to condensational growth.
Recent laboratory experiments and observations about cloud microphysics also confirm the notion that supersaturation fluctuations may play an important role in broadening the size distribution of cloud droplets. The laboratory studies of Chandrakar et al. (2016) and Desai et al. (2018) suggested that supersaturation fluctuations in the low aerosol number concentration limit are likely of leading importance for the onset of precipitation. The condensational growth due to supersaturation fluctuations seems to be more sensitive to the integral scale of turbulence (Götzfried et al., 2017). Siebert and Shaw (2017) measured the variability of temperature, water vapor mixing ratio, and supersaturation in warm clouds and support the notion that both aerosol particle activation and droplet growth take place in the presence of a broad distribution of supersaturation (Brenguier et al., 1998; Hudson and Svensson, 1995; Miles et al., 2000; Pawlowska et al., 2006). The challenge is now how to interpret the observed broadening of the droplet size distribution in warm clouds. How does turbulence drive fluctuations of the scalar fields (temperature and water vapor mixing ratio) and therefore affect the broadening of droplet size distributions (Siebert and Shaw, 2017)?”
https://www.atmos-chem-phys.net/19/639/2019/
”Chandrakar et al. (2016) ja Desai et al. (2018) ehdotti, että ylikyllästymisvaihteluilla alhaisessa aerosolipitoisuusrajassa on todennäköisesti keskeinen merkitys sateiden alkamiselle. Ylikyllästymisvaihteluista johtuva tiivistyvä kasvu näyttää olevan herkempi turbulenssin integroidulle asteikolle (Götzfried ym., 2017). Siebert ja Shaw (2017) mittasivat lämpötilan, vesihöyryn sekoitussuhteen ja ylikyllästymisen vaihtelua lämpimissä pilvissä ja tukevat ajatusta, että sekä aerosolihiukkasten aktivoituminen että pisaroiden kasvu tapahtuvat, kun ylikyllästyminen jakautuu laajasti (Brenguier et al. , 1998; Hudson ja Svensson, 1995; Miles et al., 2000; Pawlowska et al., 2006). Haasteena on nyt, miten tulkita lämpimissä pilvissä havaittua pisarakoon jakautumista. Kuinka turbulenssi ajaa skalaarikenttien (lämpötilan ja vesihöyryn sekoitussuhteen) vaihteluita ja vaikuttaa siten pisaroiden kokojakauman laajenemiseen (Siebert ja Shaw, 2017)?”
Ilmoita asiaton viesti
Otan tässä blogissa varsinaisesti kantaa vain ONI-indeksin graafiin. Siellä näyttäisi energia-indeksi (integroidaan ± summat) olevan kutakuinkin ±0. Toisaalta graafin aikaperkespektiivistä ei saa mitään selvää, se on sekava. Ja kolmanneksi, en tiedä mistä ”Puskasta” on kysymys? Ettei vaan olisi kyseessä Pekka Pouta, joka on tehnyt ennusteita juuri päinvastaiseen suuntaan, kuten Kalevi Härkönen toteaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Puska on minunkin mielestäni eri alan miehiä, mutta toki voi olla toinen täydellinen kaima meteorologina.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, tuo Pekka Puska tuli ihan puskista. Korjasin nimen, kiitos. Tässä linkki:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tyynellamerella-jyllaa-salaperainen-saailmio-joka-vaikuttaa-koko-maapalloon-pekka-pouta-nayttaa-maailmankartalta-mista-on-kyse/7941080
ONI-indeksin aikaskaal on niin pitkä, että se hukkuu kuvassa. Piikkien kohdalla on vuosi ja kuukausi ja se näkynee paremmin. Täällä alkuperäinen:
https://ggweather.com/enso/oni.htm
Ilmoita asiaton viesti
Tähän pitää vielä kommentoida. Eli ts. energian summa on +/- 0. Tämän mukaan ONI-indeksillä ei ole suurtakaan merkitystä, hyvin pitkien aikojen lämpötila-anomalioiden nousutrendeissä, saatikka laskutrendeissä. Jos Pekka Pouta on oikeassa, tuleva talvi tulee olemaan lauha muista syistä kuin ONI-indeksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Se on selvä, että pitkällä aikavälillä ENSO-ilmiöllä ei ole vaikutusta lämpötilaan kumpaankaan suuntaan. Olen tehnyt kahden vuosikymmenen yli ulottuvaa simulaatiota ja silloin ENSO:lla on merkittävä rooli kuten näkyy jo pelkällä silmällä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta simulaatioistasi huolimatta, oleellista ovat edelleenkin ne pidemmän ajan proxyt (paleoklimatolgia), suhteessa nykyhetkeen. Siinä se varsinainen muutosnopeus on hyvin selkeästi erotettavissa ja sitä ei voida selittää luonnollisilla muutoksilla. Minulta lainattu kuva 1. osoittaa jo muutamien kymmenien vuosien aikajänteellä selvät muutosnopeudet, missä antroposeeni on alkanut selkeästi dominoimaan n. vuodesta 1920 – 30 lähtien. Tämän vahvistavat paitsi havainnot, myös mallinnukset, eivät simulaatiot.
Ilmoita asiaton viesti
Ei taida La Nina vielä meille juuri vaikuttaa, mutta tuo Venäjän korkeapaineen kehitys tulee vaikuttamaan. Jos se jää paikalleen muutamaksi kuukaudeksi ja laajenee, meillä tulee vilu talvella.
Ilmoita asiaton viesti
Kun on vahva La Nina ja samaan aikaan syvä Aurinkominimi niin ei paljon kannattaisi tulevan talven kelejä ennustella kun ”sieltä” voi tulla ihan mitä vaan. Kylmää on jo valunu tämän kesän aikana melko pitkälle etelään jenkeissä ja kaukoidässä ja talvi on vasta tulollaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos puhutaan pelkästään tulevasta talvesta meillä, ei Amerikassa, niin aurinkotutkijan mukaan aktiivisuuden laskevalla reunalla on todennäköisesti kylmiä talvia, mikä tilanne nyt on. Venäjän korkeapaineen jatkumo on oleellinen juttu ja se voi olla aurinkoperäinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikessa yksinkertaisuudessaan lyhytaaltoisen säteilyn ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaikutukset näkyvät jo siinä, että esim. Afrikan kuivilla, pilvettömillä savanneilla kokemusten mukaan ilmaston Maan pinnan tasolla oleva lämpötila voi päiväsaikaan nousta jopa yli 70 C-asteeseen, mutta öiseen aikaan voi pudota jopa pakkasen puolelle.
Tämä on tulkittavissa niin, että tuo lyhytaaltoinen säteily maanpinnan kohdatessaan muuttuu pitkäaaltoiseksi, lämmittäväksi säteilyksi, minkä lämmittävää vaikutusta yön aikana ilmakehän viimeaikainen hiilidioksidipitoisuuskaan ei havaittavasti pysty ylläpitämään.
Ilmoita asiaton viesti
Yöhallaan sopii sama luonnonlaki kuin noille savanneillekin. Halla voi muodostua loppukesällä, kun Aurinko on laskenut kuivana pilvettömänä loppukesän yönä. Maanviljelijän poikana Pohjanmaalla olen tämän usein kokenut. Muistan erityisesti tapauksen, kun jo heinäkuun lopulla osaa peltomme perunanvarsista halla puri.
Ilmoita asiaton viesti
Islannista voi kohta lentää sitä mustaa ja muunkin väristä tavaraa ilmakehään kohtapuolin samalla tavalla kuin viime Aurinkominimin aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka alunperin oli tarkoitukseni ottaa kantaa vain ONI-indeksiin, otan kantaa vielä tuohon 1930-luvun lämpenemiseen, mistä blogisti hyvin monasti kirjoittaa.
Oli sitten tälle lämpenemiselle syyt mitkä tahansa, kyseessä on lokaali ilmiö, ei globaali ilmiö. Blogistin minulta lainaamassa reaaliaikaisessa mittauksessa (kuva 1.) NASA:n, HadCRUT4 – Met Office, – NOAA ja Cowtan & Way kontribuutio selvästi osoittaa tämän globaalin lämpenemistrendin, missä antroposeeni selkeästi erottuu luonnollisesta.
Mikä tässä esityksessä on luotettavaa, on nimenomaan tämä laaja kontribuutio (myös blogistin esiintuoma NOAA). Toisaalta blogistin esiintuomassa kuvassa 1. ei ole ENSO-vaikutusta sen vuoksi, koska sillä ei ole suoranaista merkitystä (pitkän ajan energiasumma = ±0).
Lukijoille tiedoksi, ohessa linkki globaaliin lämpenemis-indeksiin, jota voi itse asiassa seurata reaaliajassa (sekunnin intervallilla).
Linkissä esitetty lämpötila-kaava ΔΤ = κ (E + ΔF) / α kuvaa lämpötilatrendiä mitatuista vuotuisista lämpötilamuutoksista ja mallinnuksista keskiarvoistettuna, missä muuttujat E (total cumulative carbon dioxide emissions) ja ΔF (the impact of any change in global energy imbalance due to other human influences on climate) ovat ratkaisevassa asemassa.
(ks. linkki)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hannusinivirta/ilmaston-lampenemisen-ja-hiilidioksidin-lisaantymisen-reaaliaikainen-indeksi/
Ilmoita asiaton viesti
En ala täsä yhteydessä tarkemmin perustelemaan erilaisia lämpötilaesityksiä ja niiden virheitä. Tässä yksi viite esitykseeni, jossa tuodaan esiin näidät asioita:
https://www.climatexam.com/2018
Ilmoita asiaton viesti
Antero kirjoitti:
”Syy on vain ja ainoastaan tämä lyhytaaltoinen säteily. Syy ei ole auringon säteilyn muutoksessa, jonka trendi on laskeva. Lyhytaaltoinen säteily on peräisin auringosta, mutta keskimäärin n. 30 % heijastuu maapallon ilmakehästä, pilvistä ja pinnasta takaisin avaruuteen. Nyt tuo kokonaisheijastuma eli albedo on heikentynyt pilvisyyden takia voimakkaasti viime vuosina. Palaan tähän asiaan…”
Lämpeneminen ei johdu siis auringon aktiivisuuden muutoksesta vaan heikentyneen heijastumisen takia. Ok tähän saakka. Mutta siis pilviä on nyt vähemmän vaiko enemmän? Ja miksi pilviä on nyt sitten vähemmän/enemmän? Seurausta mistä? Voisiko vastauksen näihin saada vielä ihan kansantajuisesti? Voi olla, että nämä pitäisi pystyä tulkita blogi-tekstistä taikka kommenteista mutta minulle tuntuu olevan vaikeata.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmastontutkijat mukaanlukien IPCC eivät tiedä, mistä syystä suurin osa pilvisyyden muutoksista tapahtuu. Koska albedo eli kokonaisheijastus on pienentynyt, niin pilviä on vähemmän. Kun pilviä on vähemmän, niin enemmän lyhytaaltoista säteilyä pääsee ilmakehän alaosaan ja maanpinnalle.
Tämä on arka aihe ilmastoeliitille, koska kilpaileva teoria ihmisestä aiheutuvalle ilmastonmuutokselle on ns. aurinkoteoria, joka selittää jääkausien olemassaolon ja myös viime vuosisatojen / tuhanisen lämpötilavaihtelut. IPCC:n teoria toimii teoreettisesti vain vuodesta 1750 lähtien. Se ei pysty selittämään ns. Pikku jääkautta 1600-luvulla eikä Rooman ja Viikinkiajajn lämpökausia. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta.
Aurinkoteoriaan usein yhdistetään kosmisen säteilyn muutokset, jotka vaikuttavat pilvisyyden määrään.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos täsmennyksestä. Ilmeisesti vanhahko kirjoituksesi koskien aurinkoteoriaa on edelleen validi vaikka kuvat eivät enää näy.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila/219323-ilmastonmuutos-osa-10-aurinkoteoria-maapallon-lampenemisen-selittajana/
Ilmoita asiaton viesti