Kuvaesitys ihmisen osuudesta lämpenemisessä ja IPCC:n ilmastomallien viisi virhettä

Tämä kirjoitus on sarjakuvamainen esitys ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksessa eli globaalissa lämpenemisessä. Samalla siinä käydään läpi IPCC:n ilmastotieteen viisi virhettä, joilla perustellaan ilmastonmuutoksen johtuvan pääasiassa ihmisestä eli kasvihuonekaasuista. Viisi virhettä ja niiden suuruus perustuvat tieteellisiin artikkeleihini vertaisarvioiduissa lehdissä, joihin annan viitteet.

Virhe 1, hiilidioksidin ilmastopakote

IPCC:n käyttämissä ilmastomalleissa hiilidioksidin ilmastopakote on arvolla 560 ppm 3,71 Wm-2, mutta saman tutkimuksen toisto antaa arvoksi vain 2,16 Wm-2: ero 72%, Viite 1.

Kuva 1. Hiilidioksidin ilmastopakotearvot eri tutkimusten mukaan. IPCC käyttää tutkimuksen Myhre et al. kaavaa.

Kuva 1 osoittaa, että Shi:n tutkimus, jossa on käytetty positiivista veden takaisinkytkentää antaa saman arvon kuin Myhre et al. Jos Shi:n tutkimuksesta eliminoidaan veden takaisinkytkentä, se antaa käytännössä samanlaisen riippuvuuden kuin oma käyräni.

Virhe 2, veden takaisinkytkentä

Ilmastoeliitin ilmastomalleissa käytetään veden takaisinkytkentää, joka kaksinkertaistaa kaikkien ilmastopakotteiden lämmitysvaikutuksen. Teoria perustuu Clausius-Clapeyronin yhtälöön, joka osoittaa veden osapaineen kaasufaasissa, joka on kyllästynyt vesihöyryn suhteen. Ilmakehä ei ole kyllästynyt vesihöyryn suhteen. Kuva 2 osoittaa, että ilmakehän absoluuttinen vesimäärä laski vuosina 1982-2002, kun ilmasto lämpeni, mutta sen olisi pitänyt nousta veden takaisinkytkentäteorian mukaan. Jos mittausarvot ja teoria ovat ristiriidassa, niin teoria on väärä.

Kuva 2. Kosteuden ja lämpötilan trendit vuodesta 1979 eteenpäin.

Veden takaisinkytkentä näkyy ilmastoherkkyysparametrin arvossa, joka IPCC:llä on 0,5 K/(Wm-2). Olen laskenut saman arvon maapallon energiataseesta ja spektrianalyysin avulla pienille muutoksille käyttäen maapallon säteilyvuoarvoja, ja tulos on käytännöllisesti sama eli 0,27 K/(Wm2), Viite 1.

Virhe 3, ilmastoherkkyyden arvo

Ilmastotieteessä on sovittu käytäntö, että ilmastoherkkyydeksi kutsutaan sitä lämpenemisarvoa, jonka aiheuttaa hiilidioksidin pitoisuuden nousu arvosta 280 ppm vuonna 1750 arvoon 560 ppm (nykynousuvauhdilla n. vuonna 2100).

IPCC:n yksinkertaisen ilmastomallin mukaan ilmastoherkkyys (TCS/TCR) = 0,5 * 3,7 = 1,85 °C. Minun tutkimuksieni mukaan TCS = 0,27 * 2,16 = 0,6 °C; eroa noin 200 %, Viite 1.

Kuva 3. Hiilidioksidin lämmitysvaikutus IPCC:n ja Ollila mallien mukaan. RCP8.5 on Pariisin ilmastosopimuksen perusmalli (=skenaario), joka toteutuu, jos emissiopäästöjä ei pystytä leikkaamaan.

Pariisin ilmastomallin perusta RCP8.5 edellyttäisi, että hiilidioksidipitoisuus nousisi nykyisen vuosittaisen nousuvauhdin 2,2 ppm sijaan tästä lähtien n. 6,4 ppm vuodessa. Siihen ei riitä tunnetut kaasu- ja öljyvarat, jotka loppuvat nykykulutuksella 2060-luvulla. Valtioiden päämiehille syötettiin aivan epärealistinen uhkakuva hiilidioksidipitoisuuden kehittymisestä, Viite 2.

Virhe 4, kasvihuoneilmiön määritelmä ja hiilidioksidin osuus kasvihuoneilmiössä

IPCC on määritellyt kasvihuoneilmiön johtuvan vain ja ainoastaan kasvihuonekaasuista ja pilvistä, jotka absorboivat maapallon pinnasta tulevaa infrapunasäteilyä, jonka kasvihuonekaasut säteilevät takaisin maapallon pinnalle, kuva 4.

Kuva 4. Kasvihuoneilmiöön liittyvät energialähteet ilmakehässä ja maanpinnalla.

Kuva 4 osoittaa, että ilmakehä säteilee maanpinnalle 346 W/m-2, johon sisältyy auringon lyhytaaltoista säteilyä 75 Wm-2, joten kasvihuoneilmiön suuruus = 346-75 = 271 Wm-2. Koska pitkäaaltoisen eli infrapunasäteilyn absorptio on vain 156 Wm-2, niin loput kasvihuoneilmiöstä aiheuttaa latenttilämpö ja lämpimän ilman kumpuaminen, joka on yhteensä 115 Wm-2. IPCC:n virheellisestä kasvihuonemääritelmästä johtuen hiilidioksidin osuudeksi on saatu joko 26 % (väärä ilmakehäkoostumus) tai 19 %, mutta oikean määritelmän mukainen arvo on 7 %. Pimittääkseen tämän väärän määritelmän ilmastoeliitti on esittänyt Wikipediassa käytännössä oikean määritelmän eli saman kuin omassa tutkimuksessani, Viite 3.

Virhe 5, hiilen kierto ja antropogeenisen hiilidioksidin määrä ilmakehässä

IPCC on valinnut hiilenkiertomallin (Viite 4), jonka mukaan kaikki ilmakehään kertyvä hiilidioksidi sitten vuoden 1750 on peräisin ihmiskunnan hiilidioksidiemissioista, jota kutsutaan antropogeeniseksi hiilidioksidiksi tai hiileksi. Vuonna 2011 IPCC:n mukaan ilmakehässä oli antropogeenistä hiiltä 240  gigatonnia (GtC). Antropogeenisen hiilidioksidin osuus ilmakehässä mitataan permille-arvona ja vuonna 2011 se oli -8,35‰. Tämä arvo tarkoittaa antropogeenisen hiilidioksidin määrää 63 GtC, joten IPCC:n käyttämän hiilenkiertomallin virhe on 280 %. Oma mallini antaa tarkasti oikean arvon, Viite 4. Kuva 5 osoittaa mitattujen ja mallien antamia permille-arvoja.

Kuva 5. Mallien ja mittausten permille-arvoja ilmakehässä.

Toteutunut maapallon lämpötila ja IPCC:n ilmastomallin lämpötilat

IPCC on raportoinut valitsemiensa ilmastomallien perusteella maapallon globaalia lämpötilaa ilmoittaen kokonaisilmastopakotteen arvonsa viidessä raportissaan, joista viimeisin on vuodelta 2013. Kuvassa 6 on yhteenveto mitatuista lämpötiloista (kaksi mittaussarjaa). Virhe vuonna 2011 mitatun UAH-lämpötilasarjan ja IPCC:n malin välillä oli 37 %. Vuonna 2005 ilmastopakote laski vuoteen 2000 verrattuna, joka on IPCC:n kasvihuoneteorian mukaan selvä virhe.

Kuva 6. Toteutuneet lämpötilat ja IPCC:n mallin mukaiset lämpötilat.

Vaihtoehtoinen ilmastomalli

IPCC:n ilmastomalli osoittautuu viidessä tärkeässä kohdassa virheelliseksi, jolloin sen antama lämpötilan muutos olisi 0,9 °C vuonna 2011, mutta oma ilmastomallini osoittaa hiilidioksidin osuudeksi vain 0,3 °C. Herää tietysti kysymys, että mikä on minun ilmastomallini, joka selittää tapahtuneen lämpenemisen, koska kasvihuonekaasut eivät siihen pysty. Olen julkaissut tutkimuksen – Viite 5 – joka mallintaa maapallon lämpötilaa vuodesta 1610 lähtien ja sen korrelaatio lämpötilaprokseihin ja mitattuun lämpötilaan on 0,9. Pääroolissa on auringon aktiivisuuden vaihtelut, kuva 7.

Kuva 7. Maapallon lämpötila vuodesta 1610 eteenpäin ja ilmastomallini SECM lämpötila.

 

YHTEENVETO. IPCC:n ilmastomalli on kaikilta oleellisilta osiltaan virheellinen. Kaksi virhettä – kasvihuoneilmiön määritelmä ja antropogeenisen hiilidioksidin määrä ilmakehässä – ovat niin suuria ja räikeitä, että niiden virheellisyyden pystyy toteamaan vääräksi vertaamalla muutamaa mittausarvoa IPCC:n ilmoittamiin lukuihin.

Viitteet

1.The Potency of Carbon Dioxide (CO2) as a Greenhouse Gas, 2014. Development in Earth Science, Vol. 2, 2014, pp. 20-30.

2. Challenging the scientific basis of the Paris climate agreement, International Journal of Climate Change Strategies and Management, Vol. 11 No. 1, pp. 18-34.

3.The greenhouse effect definition. Physical Science International Journal, 23(2), 1-5, 2019

4.Timescales of Anthropogenic and Total Carbon Dioxide (CO2) in the Atmosphere. Physical Science International Journal, vol 11, no. 3, 2016,

5. Semi Empirical Model of Global Warming Including Cosmic Forces, Greenhouse Gases, and Volcanic Eruptions. Physical Science International Journal, vol 15, no 2, 2017

 

 

 

 

aveollila1

TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu