Geopolitiikka muuttuu Lähi-idässä

Iranin islamilainen tasavalta on vuonna 2020-luvun alussa ahtaalla, sillä taloustilanne Iranissa on synkkä. Inflaatio lähentelee 50 prosenttia ja hallinnon legitimiteetti on olematon. Valtionjohtaja on yli 80-vuotias ja yrittää parhaansa mukaan antaa vallan pojalleen. Sotilaiden valta on kasvanut papiston valtaa suuremmaksi ja kansalaisyhteiskunta kyseenalaistaa teokratian. Enemmistö Iranin väestöstä on alle 30-vuotiaita ja he haluavat paremman elintason ja mahdollisuuksia elämässä.

Jos Iranin islamilaiselle tasavallalle valitaan uusi Velajat-e faqeeh Ali Khamenein kuoleman jälkeen, se tulee tapahtumaan toisin kuin vuonna 1989. Tammikuussa 2020 attentaatin kohteeksi joutunut Qods-joukkojen komentaja Qasem Soleimani olisi ollut vahva kandidaatti valitsemaan seuraava uskonnollinen johtaja, mutta hänen attentaatin jälkeen islamilaisella regiimillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua sen omiin instituutioihin. Erityisesti oikeuslaitos ja islamilainen vallankumouskaarti ovat tulevan johtajan valinnassa etusijalla, ei niinkään yksilöt.

Vuonna 1968 Tsekkoslovakiassa tapahtui vallankumous, minkä puna-armeija kukisti voimalla. Samalla Neuvostoliitossa menetettiin usko kommunistiseen järjestelmään. Huippu oli jo. Iranissa tämä kehitys tapahui vuonna 2009 vihreän vallankumouksen aikana, jolloin Mahmud Ahmadinejad valittiin toiselle presidenttikaudelle. Vaalit olivat räikeästi vilpilliset ja ihmiset huomasivat sen. Iranissa järjestelmä on henkisesti kaatunut ja tällä hetkellä eletään stagnaation aikakautta. Laajoja mielenosoituksia havaittiin kymmenissä kaupungeissa vuosina 2018 ja 2019, jolloin iskulauseet olivat Pahlavi myönteisiä. Nuori sukupolvi romantisoi keisarin aikakautta, jolloin Iranista oli kasvamassa salonkikelpoinen suurvalta.

Geopolitiikka on muuttumassa Iranissa ja Lähi-idässä Venäjän ja erityisesti Kiinan vaikutusvallan kasvulla. Brittiläisten lähteiden mukaan Kiinan ja Iran ovat solmineet 25-vuotisen yhteistyösopimuksen. Sopimus solmittiin jo vuonna 2016, mutta marraskuussa 2021 sopimus aiotaan toimeenpanna. Sopimus on kestoltaan 25 vuotta ja se on jaettu viiden vuoden osiin. Sopimus muistuttaa Suomen ja Neuvostoliiton 6. huhtikuuta 1948 solmimaa ystävyys, yhteistoiminta ja keskinäinen avunanto -sopimusta. Myös Venäjällä on osansa Iranin ja Kiinan sopimuksessa. Sopimuksen mukaan Kiina tulee investoimaan Iranin öljy- ja kaasusektoriin. Ensimmäisen viiden vuoden aikana tämä tarkoittaa 280 miljardin dollarin investointia. Kiina kehittää sopimuksen mukaan Iranin infrastruktuuria ensimmäisen viiden vuoden aikana 120 miljardilla dollarilla. Lisäksi sopimuksessa mainitaan Venäjän ja Kiinan sotilaallinen läsnäolo Iranissa. Sotilaallinen yhteistyö koskee erityisesti meri- ja ilmavoimia. Kiinalla ja Venäjällä on oikeus sopimuksen rakentaa oma-aloitteisesti tukikohtia Iranin maaperällä.

Ensimmäisen viiden vuoden jälkeen investointien määrä on tarkoitus nostaa yhä enenevässä määrin. Sopimus on Iranille epäedullinen siksi, että Iran antaa Kiinalle kaikkiin sopimuksen osiin 12 prosentin alennuksen. Lisäksi Kiina on osittain Yhdysvaltain pakotteiden alla, mikä tarkoittaa, että Iran ei voi solmia Yhdysvaltain kanssa kauppasopimuksia, jos jonain päivänä Iranin suhteet Yhdysvaltain kanssa paranisivat. Kiinalle on myös tärkeää rakentaa silkkitietä, jonka kauttakulkumaa Iran on. Iran on geopoliittisesti tärkeä maa, sillä Iranilla on eniten maailmassa naapureita Venäjän jälkeen. Kiinan silkkitie projektiin kuuluu kaikkiaan 138 maata.

Natolta että Euroopan unionilta puuttuu tällä hetkellä selkeä Iran-strategia.Vuosina 2016 ja 2017 EU:n ja NATO:n julistuksilla on pistetty vireille 74 konkreettista toimenpidettä kattaen laajasti erilaisia poulustuskokonaisuuksia, mutta mitään konkreettista ei olla saavutettu.Toisaalta NATO:on kohdistuneet epävarmuudet ovat lisänneet äänenpainoja EU:n oman ulko- ja turvallisuuspoliittisen kyvykkyyden, strategisen autonomian, vahvistamiseksi ja toisaalta NATO:n ”eurooppalaistamiseksi”. Yhdysvallat on johdonmukaisesti vaatinut Eurooppalaisia jäsenmaita nostamaan puolustuksensa panostusta yhteisesti sovitulle 2 prosentin BKT:sta. Epävarmuuden konkreettinen ilmentymä on julkisuuteen kesäkuussa 2020 tullut suunnitelma vetää kolmasosa Yhdysvaltojen joukoista pois Saksasta. Vaikka Joe Bidenin tulolla Yhdysvaltain presidentiksi tammikuussa 2021 on vaikutusta EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden lämpenemiselle, silti on odotettavissa tiettyä jatkumoa mikä on alkanut jo Barack Obaman presidenttikaudesta, puhumattakaan Donald Trumpin Amerikka ensin politiikasta.

Euroopan unioni on globaali toimija, joka on osallistunut aktiivisesti erilaisiin rauhanturvaoperaatioihin ympäri maailmaa. Lisäksi EU on aktiivinen kehitysavun antaja. Euroopan unioni ja sen jäsenmaat yhdessä vastaavat noin kaksi kolmasosaa kaikesta maailman kehitysavusta. Euroopan unioni on toiminnassaan panostanut konfliktien ehkäisyyn sekä painottanut kehityksen tärkeyttä ulkopolitiikassaan. Viimeaikaisten levottomuuksien ja unionin sisäisten kehityssuuntien ja kasvavien riskitekijöiden vuoksi se on alkanut kuitenkin panostaa yhä enemmän yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin yritys lähentyä Iraniin epäonnistui täydellisesti eikä Euroopan unioni pystynyt rakentamaan mekanismia, jolla Euroopan unioni olisi voinut kiertää Trumpin asettamat talouspakotteet Iranille. Nyt Iran on valinnut tiensä. Iranin islamilainen tasavalta turvautuu autoritaarisiin maihin, joilla on samanlainen arvomaailma, kun islamilaisella tasavallalla.

Iranin ja Kiinan sopimus muistuttaa Turkmantsain kaksiosaista rauhansopimusta, mikä solmittiin Venäjän ja Persian välillä. Ensimmäinen sopimus solmittiin vuonna 1826 Persian sodassa kokeman tappion jälkeen Persia luovutti Venäjälle Jerevanin ja Nahitsevanin kunnat, suostui armenialaisten muuttoon venäjälle, lupautui maksamaan suuren sotakorvauksen ja myönsi Venäjälle yksinomaisen oikeuden pitää sotalaivastonsa Kaspianmerellä. Samalla Venäjä tunnusti Abbas Mirzan Persian kruununperijäksi. Toisessa sopimuksessa mikä solmittiin helmikuussa 1928 Persia menetti Armenian ja kaikki alueet Araksjoen pohjoispuolelta. Sopimukseen kuului myös 20 miljoonan ruplan sotakorvaukset ja toimintavapaus venäläisille kauppiaille Persiassa. Myöhemmin muut Euroopan valtiot vaativat saman tapaisia etuoikeuksia itselleen, mikä heikensi Persian suvereeniutta. Nyt mediassa puhutaan siitä, että Iran on solminut kolmannen Turkmantsain -sopimuksen.

Iranilla on kolme tulevaisuuden skenaariota, jotka esittelen seuraavaksi. Vallankumouskaartin valta on kasvanut niin suureksi, että vallankaappaus on mahdollista, jolloin ideologian kannalta keskeisintä on kapitalismi. Tässä skenaariossa totalitarsimi muuttuisi autoritarismiksi ja Iran muistuttaisi enemmän nyky Turkkia. Toisessa skenaariossa Iran joutuisi sotaan Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan, jonka se häviäisi, tosin aiheuttamalla tappiota Yhdysvalloille ja Israelille. Islamilaisen tasavallan instituutiot ajetaan tässä skenaariossa alas ja tilanne muistuttaisi pitkälti Saksaa toisen maailmansodan jälkeen. Saksa piti miehittää ja saksalaiset piti Yhdysvaltain presidentti, Franklin D. Rooseveltin opin mukaan laittaa kärsimään, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson ei miehittänyt Saksaa. Weimarin tasavallan aikana Saksan ulkoministeri Gustav Stressman loi sellaisen ilmapiirin saksalaisessa lehdistössä, että Saksa ei hävinnyt sotaa eikä sen tarvisi näin ollen maksaa sotakorvauksia. Tämä loi pohjaa Adolf Hitlerin pyrkimyksille, sillä Weimarin häpeärauhasta tuli saksalaisille absoluuttinen totuus. Stressman oli patriootti, ei kansallissosialisti. Iran on aiheuttanut Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja kansainvälisessä politiikassa paljon terroria ja epävakautta, sillä se on islamilaisen tasavallan perustuslaillinen tehtävä, levittää shiialaista islamia omien rajojen ulkopuolelle. Iranin naapurimaissa kuten Syyriassa Khamenei ja Soleimani näyttäytyvät teurastajina. Myös Irakin kansalaiset näkevät yleisesti Iranin maana, joka sekaantuu heidän sisäisiin asioihin. Kolmantena vaihtoehtona on stagnaation jatkuminen siihen saakka, kunnes uusi sukupolvi keksii tilanteeseen ratkaisun. Siihen voi mennä jopa vuosikymmeniä, mikä tarkottaisi, että Lähi-itä jäisi tulevasta teknologisesta vallankumouksesta jälkeen.

+4
Bijan Rezai Jahromi
Helsinki

Olen valtiotieteiden kandidaatti, toimittaja ja bloggaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu