Helsingin kirjamessujen tärkein sanoma

Olin kirjamessuilla. Siellä käynti kannatti, sillä eräällä   osastolla oli toiveiden puu, johon ihmiset saivat kirjoittaa toiveensa. Ihmiset toivoivat rakkautta ja rauhaa ja sitä että ihmisten yksinäisyys  poistuisi. Ihmiset toivoivat terveyttä, parempaa elämää, ystävää yksinäiselle. Joku toivoi saavansa töitä. Ihmiset toivoivat asioita joita  me varmaan  kaikki toivomme. Mutta yksi toive oli ylitse muiden mikä läikähti  syvällä  sydämessäni, se oli pienen kolmevuotiaan lapsen toive. Tämän lapsen toive herättäköön meistä jokaisen   miettimään, minkälaista  elämää me parhaillaan elämme, sillä tämä lapsi toivoi vain yhtä asiaa. Iloisuutta. Lyhyesti ja ytimekkäästi.  Tämä yksi lyhyt, mutta paljon puhuva sana vie meidät elämämme syvimpien tarkoitusperien  äärelle.   Vasta elämän ensi askeleitaan ottava kolmevuotias lapsi  herätti meidät aikuiset  ilon  lähteille. Kuinka paljon tuo yksi sana voikaan pistää meidät miettimään nykyistä, yhä kylmemmäksi ja tunteettomammaksi käyvää elämäämme. Tämä lapsi syntyi juuri silloin kun asetimme maskit kasvoillemme. Tämä lapsi ei nähnyt ilmeitämme, hän tavoitti vain silmämme, mutta nauravat ja iloiset kasvomme jäivät tältä lapselta piiloon. Vai nauroimmeko me lainkaan? Onko korona aika vienyt elämästämme  ilon? Tuo yksi ainoa paperilappu, joka oli kirjoitettu vaaleanpunaiselle pienelle paperilapulle, pelasti koko kirjamessuilla käyntini. Kiitokset sinulle pieni  ihmisen lapsi kun herätit meidät.
+3
birgitta-wulf

Lapset ovat sydäntäni lähellä, varsinkin huostaanotetut lapset. Perheitä on tuettava jotta huostaanottoja ei tapahtuisi. Myös ympäristöasiat koskettavat sydäntäni, siitä kertoo luomani Roskisnalle hahmo, roskisnalle.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu