Lastemme ja heidän perheidensä elämä on muuttunut vuosikymmenten kuluessa varsin toisenlaiseksi kuin mitä se oli ennen. Kun emme olleet vielä kaupungistuneet ja asuimme pienissä kylissä, lapsemme saivat nauttia vapaudesta. Vapaudesta elämään ja leikkiin. Emme kaiken aikaa vahtineet lapsiamme ja elämä oli turvallisempaa kuin nykyään. Lapsemme saivat liikkua luonnossa ja äidit olivat usein kotona lapsiaan hoitamassa. Isät olivat töissä. Silloin ei tunnettu varhaiskasvatusta eikä subjektiivista päivähoitoa. Sain itsekkin juosta metsässä vapaana, kiipeillä puissa ja kallioilla. Sain yksinkertaisesti nauttia lapsuudestani ja kokea luonnon ihmeitä. Elämä oli lapselle elämisen arvoista. Meillä ei ollut vesijohtovettä eikä suihkua. Kaikilla ei ollut edes sähköhellaa eikä sisävessaa. Emme tosin olleet maailman onnellisin kansakaan. Ruokana söimme perunaa ja kastiketta ja äidin tekemää viiliä, joka tehtiin pastöroimattomaan lehmänmaitoon. Äitimme ompelivat meille vaatteemme, kutoivat villasukkamme ja villapuseromme. Emme käyneet shoppailemassa, emmekä leikkineet leluilla paljonkaan. Vietimme päivät pitkät ulkona satoi tai paistoi. Ulkona oli aina tekemistä. Välillä mentiin nurin ja posket paleltuivat pakkasessa ja sormet jäätyivät äidin kutomien tumppujen sisään. Saimme joskus piiskaa ja remmiä ja koulussa jouduimme arestiin jos olimme tehneet jotain luvatonta tai sopimatonta. Meillä ei ollet wilmaviestejä eikä reissuvihkoja. Itse jouduin kerran luokasta ulos käytävälle kun en pystynyt lopettamaan nauramista koulukaverin kanssa. Siis minä jouduin ulos, muttei se kenen kanssa luokassa maha kippurassa nauroin.
Ajat olivat ennen niin toisenlaiset.
Olenkin niin murheissani tämän päivän lasten elämästä. Mitä tämän päivän lapsille on jäljellä siitä mistä itse sain nauttia? Lapsillemme on rakennettu aidattuja leikkipuistoja, missä on valmiiksi rakennettuja kallita kiipeilytelineitä ja monenmoisia härpäkkeitä. Itse en ole koskaan päässyt leikkimään lasten leikkipuistossa. Isä laittoi köyden puunoksaan ja rakensi meille lapsille siitä keinun. Pihallamme oli leikkimökki ja kasa hiekkaa. Muuta emme tarvinneetkaan. Tämän päivän lapsille on rakennettu maailma joka koostuu monenmoisista sisäleikkipuistoista, joissa lapset saavat juosta, kiipeillä ja touhuta. Lapset käyvät vanhempineen mäkkärissä. Vapaa ulkoleikki on kadonnut. Enää ei hypitä pihoilla narua, ei hypitä twistiä, ei leikitä rosvoa ja poliisia. Ei hypitä ruutua. Pojat eivät rakentele isiensä kanssa mäkiautoja, vaan vanhemmat tai isovanhemmat hankkivat lapsilleen monenmoisia potkulautoja, polkuautoja ,kuormureita ja polkupyöriä joilla ajetaan pihoilla edes takaisin.
Lapsiltamme on kadotettu luovuus ja vapaus heidän ikätasoiseen ja vapaaseen leikkiin, vapaus luonnossa liikkumiseen, ainakin kaupungeissa. Lasten vanhemmatkin ovat joutuneet tarkkailun alle. Lasten on käyttäydyttävä kauniisti yhteiskunnan laatimien kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Kiukutella ei julkisella paikalla saa. Siitä voi joku pahoittaa mielensä ja tehdä vaikka lastensuojeluilmoituksen, jos äiti tai joku muu lapsen kanssa oleva ei saa lasta rauhoittumaan. Tämän päivän lasten pitää olla näkymättömiä tai ei heistä saa ainakaan mitään ääntä lähteä. Elämästämme on tullut kummalista. Vanhemmat pelkäävät pyytää yhteiskunnalta apua lastensa ongelmiin tai vanhemmuuden haasteisiin, kun ei sitä kyläyhteisöä ympärillä enää ole, joka turvasi koko perheen elämän. Lapset hoidettiin ennen yhdessä ja lapsista välitettiin. Nyt kyläyhteisöjen tilalle on tulleet kaupungit ja valtavat järjestelmät suurine byrokratioineen, joita ei pian kukaan enää hallitse. Eri alojen viranomaiset ovat muuttuneet lasten läheisiksi entisten setien, tätien, naapureiden ja isovanhempien sijaan. Ihmiset eivät asu enää pelkästään suomessa, vaan he ovat muuttaneet maamme rajojen ulkopuolelle. Monet ihmiset tapaavat toisiaan puhelimien ja videoiden välityksellä. Läsnäoleva yhdessäolo on vähentynyt tai miltei kadonnut kokonaan. Postikorttejakaan ei enää lähetellä, puhumattakaan että kirjoittaisimme toisillemme kirjeitä. Jos joku sattuu tekemään huoli ilmoituksen lapsesta sosiaalitoimeen, vaikka se olisi aiheetonkin, siitä syntyy vanhemmille valtava todistustaakka. Tämän päivän lapsen ympäriltä häviää läheiset, jos niitä on sattunut lapsella olemaan, koska viranomaiset ottavat läheisen roolin itselleen, vaikkei he koskaan olisi lasta ja perhettä tavanneetkaan. Erityisen suuri ongelma viranomaisille ovat lasten isovanhemmat. Jos perheessä onkin ongelmia, niin ainakaan isovanhemmat eivät heidän mielestään kuulu perheeseen, vaikka isovanhemmat olisivat koko ajan olleet perheen tukena. Yhtälö on perin kummallinen jo siksikin että olemme maailman onnellisin kansa. Pelkäävätkö lasten asioita ajavat lastensuojelujärjestöt, että isovanhemmat vievät heiltä jo hyvin suomeen rantautuneen lastensuojelubisneksen? Väitän että ne perheet, jotka ovat uupuneena pyytäneet yhteiskunnalta apua lastensa kanssa, ovat joutuneet järjestelmämme suurien ja varsin joustamattomien rakenteiden uhriksi. Perheet ovat saattaneet joutua vähintääkin tarkkailun alle, ellei lasta ole sitten välittömästi napattu sijaisperheeseen jonne lapsi on sitten jäänyt.
Maailman onnellisempana maana meillä on vielä todella pitkä matka onnellisten perheiden maahan.
Ennen ei raha hallinnut ja määritellyt elämäämme, niinkuin nykyään. Arvomme olivat täysin toisenlaiset. Peräänkuulutankin ihmisten välistä vuorovaikutusta toistensa kanssa. Peräänkuulutan ihmisten välistä yhteyttä, että saisimme pitää lapset luonamme.
Ennen oli kaikki toisin. Rahan valta on sekoittanut päämme ja varsinkin inhimillisen ymmärryksemme, silloin kun kyseessä on pieni viaton lapsi. Lapsistamme on tullut tuottavaa materiaalia lastensuojelujärjestöille. Haluammeko sitä oikeasti? Haluammeko oikeasti rikkoa lastemme perheyhteyden ja heidän oikeutensa pitää yhteyttä läheisiin? Näin nämä lastensuojelujärjestöt toimivat.
”Hintojen nousu lisännyt lapsiperheiden ahdinkoa: Arviolta 130 000 lasta elää nyt köyhyydessä”
https://yle.fi/a/74-20006310
”Lapsiperheköyhyys datana”
https://itla.fi/lapsiperhekoyhyys-datana/
”THL julkisti tutkimuksen lapsiperheköyhyydestä”
https://www.pelastakaalapset.fi/pelastakaa-lapset-verkkolehti/thl-julkisti-tutkimuksen-lapsiperhekoyhyydesta/
Ilmoita asiaton viesti
Miten köyhyys liittyy hiuostaanottoihin? Näimä sijaisperheet ja muut lasta hoitavat tahot saavat kyllä korvauksia. On väärin ottaa varattomilta perheiltä lapsia pois. Vai mitä tarkoitat tuolla kommentillasi?
Ilmoita asiaton viesti