Ovatko lapsemme valtataistelun välikappaleena?

Yhteiskunnassamme on käymässä ennennäkemätön valtataistelu huostaanotetuista tai sen uhan alla elävistä lapsista. Jos huostaanottoon päädytään, lapset erotetaan vanhemmistaan ja muista läheisistään sen kummemmin lasten tunne elämää ja traumatisoitumista ajattelematta. 

Huostaanotettuja lapsia kohdellaan kun esineitä, huostaanoton jälkeen lasten elämään eivät kuulu häntä lähellä olleet ihmiset, sisaret ja muut sukulaiset. Isovanhemmista puhumattakaan. Yhteydenpitorajoitukset läheisiin on näille lapsille arkipäivää. Näin ei tietenkään aina ole, mutta näin myös tapahtuu.

Perheiden ennaltaehkäisevä tukijärjestelmä ei toimi, vaan maahamme luodut lastensuojelulaitokset, perhekodit ja sijaisperheet odottavat saavansa lapsia jotta heidän elinkeinonsa säilyisi. Lapsethan ovat  näiden tahojen elinehto, jotka saavat näistä lapsista toimeentulonsa.  Lastensuojelulakia ei lueta, eikä sen noudattamista valvo mikään taho, vaikka laissa nimenomaan korostetaan läheisten tärkeyttä lasten elämässä. Lastensuojelu on muuttunut lapsia kaappaavaksi instituutioksi, missä ei inhimillisyydellä ja rakkaudella ole sijaa.

Yhteiskuntamme kehittymisen oletetaan perustuvan jatkuvan taloudellisen kasvun olemassaoloon, ei ihmisten – varsinkaan lasten hyvinvointiin ja inhimilliseen elämäänSosiaalityöntekijät, laitosten johtajat ja kaikki jotka näiden perheiden kanssa ovat tekemisissä, näkevät näissä perheissä lapset jotka tuottavat hyvinvointia niille tahoille jotka lapsia toimentulonsa ylläpitämikseksi tarvitsevat. Lisäksi lasten diagnosoimisesta on tullut suuri bisnes. Jos lapsella todetaan jokin psyykkinen häiriö, esim. kiintymyssuhdehäiriö joka on tullut osin huostaanoton seurauksena lapsi saa diagnoosin. Laitokset ym. tahot saavat näistä lapsista silloin enemmän rahaa. Nämä lapset eivät edes kuuluisi lastensuojelun piiriin, he tarvitsisivat laajamittaisempaa apua. Kuka tahansa lapsi kärsii jos hänet erotetaan läheisisän. Valtataistelu apua tarvitsevien perheiden lapsista on ollut voimassa jo kauan. Kenelle nämä lapset kuuluvat? Loogisesti ajateltuna nämä lapset kuuluvat tietenkin vanhemmilleen ja lapsen suvulle ja lasta lähellä oleville ihmisille. Lapset kuuluvat niille ihmisille jotka ovat olleet lapsille tärkeitä lapsen identiteetin ja tunne elämän kehittymisen vuoksi. Esimerkiksi päivähoidossa tai koulussa on voinut olla lapselle tärkeä ihminen jolle lapsi on voinut uskoutua ja johon hän on voinut turvautua kokiessaan ahdistusta ja turvattomuutta. Nämä kaikki ihmissuhteet saatetaan katkaista kylmästi ja sisarukset voidaan tuosta vain erottaa toisistaan ja ripotella eri tahoille. Lapsen ikävää sisaruksiinsa turvan antajana ei lainkaan huomioida.

Olen seurannut läheltä monen perheen elämää ja todennut että maamme ilmapiiristä puuttuu suurelta osin tunne elämään perustuva emotionaalinen ajattelutapa. Nyt puhuu ainoastaan raha ja valta. On ollut surullista seurata miten isovanhempiakin syyllistetään ja arvostellaan siitä, etteivät ole osanneet hoitaa omia lapsiaan, kuinka he voisivat tukea lapsenlapsiakaan? Kun olin itse pienten lasten uupunut äiti 80-luvulla, ongelmanratkaisut näihin  tilanteisiin olivat aivan toisenlaiset. Kukaan ei koskaan sanallakaan maininnut että lapset otettaisiin minulta pois.  Minua ei väsymisestä  rankaistu. Tilanteeseen kehiteltiin oiva ratkaisu joka tyydytti  kaikkia osapuolia. Sain hoitajan kotiin jolle sosiaalitoimi maksoi palkan ja lähdin itse tekemään hoitajan keikkoja. Hoitaja tuli kotiin ja itse pääsin lähtemään töihin ”virkistymään” ja kaikki voivat hyvin. Minä ja lasteni hoitaja maksoimme veromme yhteiskunnalle ja työpaikka sai keikkatyöntekijän. Hoitaja oli luonani niin kauan kunnes sain lapseni päivähoidon piiriin. Lapsilla sekä minulla oli pehmeä lasku siirtyessäni työelämään ja me kaikki voimme paremmin. 

Meidän pitäisi ottaa nyt lusikka kauniiseen käteen ja alkaa ajattelemaan koko perheen hyvinvointia, sen sijaan että pitäisimme yllä vinoutunutta ja perheitä sukulaisineen vakavasti traumatisovaa järjestelmää!

+1
birgitta-wulf

Lapset ovat sydäntäni lähellä, varsinkin huostaanotetut lapset. Perheitä on tuettava jotta huostaanottoja ei tapahtuisi. Myös ympäristöasiat koskettavat sydäntäni, siitä kertoo luomani Roskisnalle hahmo, roskisnalle.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu