”En luota keneenkään”

Olen syntynyt ja elänyt lapsuuden maaseutupitäjän kirkonkylässä. 20-vuotiaana – muuten 4th of July – muutin Helsinkiin, en opiskelemaan vaan koska koin, että siellä on minun paikkani.  En ole vielä katunut. Mutta ei siitä sen enempää.

Minulla on siis maalaistausta ja huomaan sen jälkiä yhä 40 vuoden jälkeen. Arvostan kaupunkilaisjärkeä paljon maalaisjärkeä enemmän. Katuviisaus usein näyttää paljasjalkaisilla stadilaisilla syntymässä saadulta. 

”En koskaan luota keneenkään” on erään paljasjalkaisen ystäväni totuuksia. Maalla kasvaneena ihmettelin pitkään, että miten niin ajattelemalla voi elää, kunnes käsitin. Ei ole olemassa mitään asiaa, missä ei voisi tulla petetyksi. Se kannattaa tietää ja pitää mielessä niin isoissa kuin pienemmissä ympyröissä. 

EU:lle kävi nyt Venäjän kanssa tästä näkökulmasta heikosti. Tulevaisuudessa se tulee visusti muistaa. 

+1
bvalonen
Helsinki

Meitä kaikkia yhdistää, että synnymme ja kuolemme, ja siinä välissä meillä on elämä elettävänämme.
En tiedä, kukaan ei tiedä.
Uskoin pitkään, että on olemassa totuus. Mutta ennen sitä on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdoton ja sen kanssa on elettävä. Järjen varassa, muiden elävien kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu