Hyvä elämä!
Synnymme ja kuolemme. Mitä siinä välissä? Ainoa oikea vastaus on hyvä elämä. Joka muuta väittää, ei ymmärrä mistään mitään.
Ei ole olemassa mitään hyvän elämän standardia. Se on jokaiselle omanlainen, niin kuin sormenjälki.
Minulla on elämä. Minulla on järki. Minulla on kaikkeuden kaikki. Siinä on hyvän elämän ainekset, niistä se valmistuu.
Ja pitää osata elää rinnakkain.
Synnyin kuolleena ja on rappeuttava sairaus, mutta silti koen että elämäni on ”hyvä”. Stabiili, kissamummoilua, kitaranrämpytystä, mitäpä tähän muuta. 😛
Ilmoita asiaton viesti
👌
Ilmoita asiaton viesti
Totta.
Näitä ei voi lähestyä analyyttisesti, eikä myöskään objektiivisesti, tai että jotain olisi selkeästi väittää.
Kannatan, ja kannattelen,.. siinä kun osaan, voin ja kehtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Järki ei riitä hyvän elämän saavuttamiseksi. Lisäksi tarvitaan tunnetta ja oivallusta tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se riittää. Minä käsitän järjen selviämis- ja etenemisprosessiksi, joka alkaa, kun syntyy ja loppuu, kun kuolee. Tai oikeastaan ajattelen niin, että se voi loppua jo aikaisemminkin, kun vanhasta aikuisesta tulee vanhus, josta muut pitävät täysin huolta: prosessille ei ole enää mahdollisuutta.
Em. on niin omaa ajattelua, että ymmärrän, jos se ei aukene 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Järki toimii hyvin joka päiväisissä asioissa kuten autolla ajo.
Elämän tärkeissä valinnoissa tarvitaan tunnetta ja oivallusta, jotta aavistetaisiin, mitä seuraavan nurkan takana odottaa. Sitä ei järki kerro.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvän elämän perusta on hyvä terveys. Terveys kun on kunnossa, ja sen kanssa osaa elää oikeassa suhteessa, voi elää hyvää elämää.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatten samoin. Kun täytin 60, pohdin näin
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/bvalonen/vanha-aikuinen/
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, mutta harva meistä viattomana kuolee. keski-iässä monet sairaudet alkavat vaivata ja myöhemmin alkavat vaikuttaa elämään. Lopulta elämä opettaa hiljaa kävelemään.
Ilmoita asiaton viesti