Journalismia
Olen saanut journalistin koulutuksen tämän vuosituhannen puolella. Puheenvuorossa on ainakin toistakymmentä vuotta mitä minä olen täällä lukenut ja kirjoittanut blogeja, kaivattu oikeaa journalismia tai ainakin purnattu, että suurilevikkisimmiltä joukkotiedotusvälineiltämme puuttuu journalistinen osaaminen. Kerronpa mitä itse ajattelen.
Journalisti käsittelee jutuissaan jotain, yleensä ajankohtaista aihetta. Näkökulman – joita asiassa kuin asiassa on aina enemmän kuin yksi – hän saa toimitukselta tai valitsee itse. Asiasisällön jutussa täytyy olla täysin luotettava, totuudenmukainen: tiedot tarkistetaan aina useammasta lähteestä pitäviksi.
Kirjoitustyylin pitää olla mielenkiintoinen, että kukaan viitsii juttua lukea, koska tietenkin pyritään siihen, että mahdollisimman moni sen lukee. Kenestä tahansa ei tule journalistia, koska kyky saada lukijoita puuttuu.
Sitten on juttulajeja: uutisia, taustoittavia juttuja, reportaaseja, henkilökuvia… Kaikkeen pätevät samat em. journalismilta vaadittavat asiat.
Itselläni on median seuraamisessa hyvä nuorena elokuvajuttuja lukiessa opittu tapa. Olin yleensä aina tunnetun elokuvajournalistin kanssa eri mieltä. Mutta opin miten hän ajatteli ja sain informaation, jonka halusin. Jutusta pitää siis hakea ja löytää faktat: kuka, mitä, missä, milloin, miksi. Kaikki muu on sitä journalistin kirjoitusosaamista, sitä tyyliä, että osaa sanoa.
Kyllä minun mielestäni suomalainen media toimii niin kuin journalismia tuottaessa kuuluukin toimia.
Hyvä kirjoitus, joskin olisin kaivannut siinä vielä yhden teeman käsittelyä:
Lehdistön on pitkään katsottu olevan neljäs valtiomahti lainsäädäntövallan, hallintovallan ja tuomiovallan lisäksi. Luullakseni moni odottaisi nykyjournalismilta enemmän ärhäkkyyttä haastaa muita vallanpitäjiä, tietenkin totuudellisesti ja taitavasti. Ylen MOT joskus parhaimmillaan voisi olla hyvä esimerkki.
Yliopistomaailmassa vapaan, kriittisen ajattelun ihanne on tuntunut viime aikoina jääneen vähemmälle. Aito ja samalla reilu kriittisyys ei ole helppoa! Mutta mitenköhän näistä asioista on opetettu nykyjournalisteja?
Ilmoita asiaton viesti
Yliopistomaailman on sanottu olevan se viimeinen linnake. Samoin luonnontieteilijät, ei niinkään humanististen tieteiden tekijät.
Mitä itse eniten ihmetellyt, niin perusluonnon tutkijat, ovat viimein vahvoilla, myös ihmisyyden puolesta. Fyysiikka mm aivan kuin korostuisi.
Populismi ui talouden kautta, ja myrkyttää kaiken.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen media vaikenee sellaisista asioista joita ei halua tuotavan esille.
Vaikkapa Lomborg. Ammattimies alallaan mutta sana ei kuulu koska se paljastaisi herkän asian ympärille luodun taikaviitan ohuuden. Vihreä siirtymä kun on siirtymää joka ajaa luonnon yhä ahtaammalle.
Kaikkien äänien ei anneta kuulua. Ihminen voisi joutua sekasortoiseen tilaan mikäli asiat eivät olisikaan yksinkertaisia.
Nuorten ilmastoahdistusta kuuluukin ruokkia. Vain niin maailma ehkä pelastuu, ajattelee pääosa mediasta. Mikään argumentti joka mahdollisesti voisi lieventää ahdistusta, ei saa kuulua.
Ilmoita asiaton viesti
Mihin katosi Juha Hämäläisen kirjoitus samsta aiheesta ja jonka jotopäätös oli päinvastainen?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelin samaa.
Ilmoita asiaton viesti
Heititpä ”ison kalan” pyydystettäväksi – ehkä perattavaksikin.
Journalismiahan on niin montaa kuin on journalisteja ja heille töitä tarjoavia erilaisia medioita. Perkuu jääköön toiseen kertaan tai toisille.
Pysyn US:n Puheenvuorossa. Eihän täällä mitään ”journalismia” ole eikä voi olla. Miksi ei? Noh, koska tätä ei voi suunnitella vaan tänne kirjoitetaan vapaasti mitä mielen päällä sattuu olemaan, usein siitä mikä mieltä painaa. Usein toistetaan uutista, jonka saa toisaalla lukea oikeista lehdistä tai katsoa tv:stä.
Ns. oikeissa medioissahan on eri alojen kirjoittajia, on kovempaa ja pehmeämpää journalismia, kuvia, taitto jne. Täällä on usein vain yksi pääaihe, joista sitten jauhetaan ja lyödään omaa oikeaa näkemystä lukijalle ”halolla päähän”. Kovin kilpailu käydään siitä, kuka ilkeilee ilkeimmin. Tulee mieleen, että jotkut olisivat hyödyllisen tekemisen tarpeessa.
Vaihtoehtoja ei juurikaan suvaita – jos sellaista ilmenee, niin joukko samanmielisiä hyökkää ja osoittaa heti, että erimieltä oleminen on peräisin sieltä minne aurinko ei koskaan paista. Tämä on käynyt ilmi, olipa aiheena korona Nato, Ukrainan sota. Moni osaaja on nostanut kytkintä.
Alustan omistajalla on oikeus ohjailla kirjoittajia ja sen se tekee, tosin mielestäni jossain määrin väärin. Erimieliset hyvin kirjottavat napsitaan sivuun, sen sijaan alustan omistaja antaa tilaa täysin yksipuolisesti samasta asiasta ja puolueesta henkilöön käyden mauttomasti ilkeileville.
Käsittääkseni US on ”mediana” liki täysin riippuvainen blogaajista – siis blogaajilla tehdään pisnestä. Siksi ehkä kannattaisi poimia pois jankuttajat ja saada aikaa monipuolisuutta.
P.S. En ole koskaan saanut ns. bannia.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin, että Puheenvuoron blogeissa on toistakymmentä vuotta usein kirjoitettu journalismin puutteesta valtamediassa ei Puheenvuorossa itsessään.
Puheenvuorohan on sitä samaa mitä yleisönosasto lehdissä aiemmin tai kansanradio ylellä, tarkoitettu kaikille mahdollisille kirjoittajille. Yleisönosastosta tämä poikkeaa vain siinä, ettei ns. portinvartijoita ole. Tarkastus toimii jälkikäteen, kun kirjoitus on jo julkaistu.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, kannattaisiko lukea blogi? ((( Taisin itse kirjoittaa – tavoistani poiketen – mitä oli mielen pällä.
Muuten on juuri kuten kirjoitat.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän täällä mitään ”journalismia” ole eikä voi olla. Miksi ei? Noh, koska tätä ei voi suunnitella vaan tänne kirjoitetaan vapaasti mitä mielen päällä sattuu olemaan, usein siitä mikä mieltä painaa.
Vaihtoehtoja ei juurikaan suvaita – jos sellaista ilmenee, niin joukko samanmielisiä hyökkää ja osoittaa heti, että erimieltä oleminen on peräisin sieltä minne aurinko ei koskaan paista. Tämä on käynyt ilmi, olipa aiheena korona Nato, Ukrainan sota. Moni osaaja on nostanut kytkintä.
Vaikka näyttää hankalalta ympäristöltä, … voi sanoa, että ankkuroitumaa on, osallistujilla. Tämä muistuttaa melkein kuin … tavan elämää.
Ainahan diibadaabatkin saa liruteltua, joita osaa sijoittaa kuin joojoohenkisempiin yhteyksiin.
Parempi varmaan, että jaksamisen eväitä olisi enemmän, ja poisluikkijoita vähemmän. Kyseessä voi kuitenkin olla viisaita, ja realistisia valintoja, kokonaisuus huomioiden.
Ilmoita asiaton viesti