Setämiehet ja kukkahattutädit

Oikeaksi sedäksi tai tädiksi tullaan nykyisin keskimäärin reilu kolmekymppisinä. Setämieheksi ja kukkahattutädiksi – ne ovat mielentiloja – ryhdytään useimmiten elämän toisella puoliskolla tai viimeistään viimeisellä kolmanneksella.

On tunnettu käsitys, että vanhetessaan ihmiset olettavat olevansa fiksumpia kuin perässä tulevat. Oma itse valitaan ’kylän vanhimmaksi’, jolla on paras tieto ja kokemus kaikesta.

Ehkä se tuo elämään sisältöä? Ehkä vastaan paneminen antaa adrenaliinia, jota tarvitaan fyysisen vanhenemisen sietämiseen.

No ei vastaan inttäminen kuitenkaan maata kaada. Perässä tulevat ottavat aina vastuun ja tekevät mitä tekevät – parhaansa,  niin kuin setämiehet ja kukkahattutäditkin aikoinaan. Sekin on siedettävä.

bvalonen
Helsinki

Meitä kaikkia yhdistää, että synnymme ja kuolemme, ja siinä välissä meillä on elämä elettävänämme.
En tiedä, kukaan ei tiedä.
Uskoin pitkään, että on olemassa totuus. Mutta ennen sitä on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdoton ja sen kanssa on elettävä. Järjen varassa, muiden elävien kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu