Sota on pahinta kaikista

Olen juuri katsellut brittisarjan Foyle’s War ja ikäiseni – 61 – on tietysti nähnyt lukemattoman määrän sotaa käsitteleviä sarjoja, dokumentteja ja elokuvia elämässään. 

Sota on niin hirveätä, että siellä olleet eivät halua siitä puhua, vain unohtaa, vaikka siihen ei pystykään. Toiseksi hirveintä on, että sodan jälkeen pitää kaikkien pystyä elämään voimilla, joita ei välttämättä ole jäljellä yhtään.  

Olen kiitollinen, että on olemassa edellä mainittua draamaa ja tositarinaa. Vääjäämättömästi ne ovat tehneet minusta pasifistin. Mikään muu ei ole tärkeämpää kuin toimia niin, että ei joudu kokemaan sotaa. 

Siksi en voi ymmärtää sanallista vihan lietsomista toista ihmistä, ketä tahansa kohtaan. Eikä se ole naiivia. Siitä se lähtee ja päättyy hirveyksiin. Itse olen herkkä ja hyvä huomaamaan kielenkäytön muutoksia. Tälläkin palstalla moni kirjoittaja on viimeisen vuoden aikana yllättänyt. 

Oletko mennyt mukaan? Kannattaa miettiä, otsikko on totta. 

+4
bvalonen
Helsinki

Meitä kaikkia yhdistää, että synnymme ja kuolemme, ja siinä välissä meillä on elämä elettävänämme.
En tiedä, kukaan ei tiedä.
Uskoin pitkään, että on olemassa totuus. Mutta ennen sitä on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdoton ja sen kanssa on elettävä. Järjen varassa, muiden elävien kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu