Tikusta asiaa, eli kesäksi palstojen täytettä NATOsta
Suomi on ilmoittanut halukkuutensa ryhtyä NATO-maaksi ja on kirjallisesti toimittanut siitä tiedon liiton päämajaan sen pääsihteerille. Asia on hoidettu viipyilemättä ja hienosti heti sen jälkeen, kun Venäjä rupesi sotimaan Euroopassa.
Nyt täytyy vaan odottaa, malttaa odottaa kutsua liittymiskeskusteluihin. Liittymistämme kannattaa 29 ja vastustaa yksi liiton jäsenmaista. Suomi ja Ruotsi ovat täydellisiä jäsenkokelaita ja jos NATO ei saa meitä sisälle liittoonsa, niin arvovaltatappio on kyllä heidän, ei sitten millään tavalla meidän.
Kuitenkin lähes joka suomalaisessa mediassa, niin varsinaisessa kuin somessa, keskustelu käy kuumana: mitä on tehty ja onko tehty väärin. Mitä kaikkea kamalaa voikaan tapahtua.
Aivan turhaan. Kaikki on hoidettu erittäin hyvin, olemme tehneet juuri sen mitä pitääkin. Nyt on kesäkuun puoliväli, ehkä näillä turhilla spekulaatioilla saadaan tikusta asiaa koko – aina niin uutisköyhälle – kesälle.
Se että Bysantti ei päästä Suomea Natoon, on jokseenkin järjenvastainen juttu, mutta eihän politiikkaa järkiperusteisesti tehdäkään:
”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.”
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki on hoidettu erittäin hyvin, olemme tehneet juuri sen mitä pitääkin.”
Noinko todella? Miksi mentiin silmät ummessa vuosikymmenet eikä jätetty hakemusta ajoissa? Nyt sitten olemme Turkin diktaattorin mielenoikkujen armoilla ja joudumme nöyristelemään niin että pahaa tekee.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrys tulee vasta sitten kun se tulee ja siihen menee niin kauan kuin siihen menee.
Itse odotan, että NATO hoitaa tämän kenenkään joutumatta liikoja nöyristelemään. Jos ei se sitä osaa tehdä, ihmettelen ja päätän mitä liitosta sen jälkeen ajattelen.
Ilmoita asiaton viesti
”joudumme nöyristelemään niin että pahaa tekee”.
Tunnetaan pienen kansan realismina.
Ilmoita asiaton viesti
I.N:”Tunnetaan pienen kansan realismina. ”
Natossa taitaa olla muutama Suomen suuruinen ja myöskin pienempiäkin kansakuntia. Ei heidän nöyristelemisensä ainakaan tänne Suomeen kovin kummoiselta näytä.
Ilmoita asiaton viesti
No eihän niiden tarvitse nyt Turkkia nöyristelläkään kun ymmärsivät liittyä Natoon ajoissa.
Ilmoita asiaton viesti
A.K:”No eihän niiden tarvitse nyt Turkkia nöyristelläkään..”
Ei, eikä edes Venäjää. Lähinnä kuitenkin meinasin sitä, että maan/kansan pienuus ei välttämättä tarkoita sitä että tarttisi kynnysmattona olla.
Ajoissa olisi kenties meidänkin pitänyt liittyä. Siitä sitten hieman eriäviä mielipiteitä, että koska se aika olisi ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Tikusta asiaa, eli kesäksi palstojen täytettä NATOsta
Vastustan sotaliittoja. Puolustava sotaliitto, tarkoittaa myös sodan ajan seurauksia, jotain kautta. Kantani muodostan, vaikken osaa täysin perustella.
En voi ajatella, missä tilanteessa kanta voisi olla toinen, ei tule mieleen sekään. Yksittäisempi asia, ja siihen luotu suhde, olisi toista. NATOa ei voi ajatella, että tässä mielessä olisi avaava, ts mahdollista oppimista siirtymästä voisi odottaa.
Enemmänkin kyseessä on kiistanalaisen osuuden kuittaus, ts tutkimuksellisesti ajtellen, anti-investoiva väline.
Koska NATO liittyy oikeaan elämään, ts joukkojen käyttö, kesän erääksi teemaks, tämä käy oikein hyvin, mikäli käsittelyä koskien, primitiivitapahtumia ei tule ”käsittelyyn”. Niissä kun sillä tavoin ole käsittelykutsua, ellei asiaa voitaisi ajatella hoideltavaksi nyrkein, jne.
***
Sotilasliitot ja suurempien ihmismassojen kokoaminen, on voiman hakemista. Oikeudenmukaisuutta ei ole tähän toimeen liittää, vaan tosiaan valmiuksien lisäämistä, ja etujen varmistamista.
Jos NATOa myydään oikeudenmukaisuusperustein, samalla tapaa voidaan myydä myös tykkejä, ja ydinaseita.
Vaikea suoraan sanoa kyseenalaisuutta, joka näihin sisältyy. Kyseessä on kuitenkin löytämisen vaje.
Kaikki mihin voidaan ottaa kantaa, perustelu voidaan löytää sanallisellekin puolelle, enkä tässä tarkoita satuiluilua (heppoistelu), tai kannan perustelemista, kunhan jotain vakuuttavaa saadaan ajoiksi.
Hitler löysi aikoinaan sopivan vakuuttavaa, että mukaan päätettiin tulla siinä määrin, että oli vaikeaa alkaa enää kaikkien peruuttelemaan.
***
Liittoutumien painotuksen ongelmallisuuden voi ennakoida sekamelskaisuuteen, ja niihin odotuksiin, joita ei välttämättä osaa ajatella jatkoon siten kuin luvattu, tai mitä lähdetään hakemaan.
Jotain hyvää vaikka olisi kuinka, samanaikaisesti matkassa voi kulkea sellaista osuutta, mikä johtaa ajastaan suurempiin hankaluuksiin.
Tässä ei välttämättä ole kyseessä vuosisatojen olojen ennakointiin perustuvat uhkat, ja niiden välttely. Voihan olla, että jos esim NATOlla selvitään 5 vuotta eteenpäin, aika on ollut välttämätöntä, jotta jotain osuvaa ja kestävää saataisiin aikaan, lyhyen ajallisen tilan luomisen kautta.
Enemmän tekee mieli viitata suoraan vallitsevaan.
Kun on taipumusta tehdä jotain heppoisesti, seuraukset tästä helposta, ovat jatkuvasti koettavana, eri elämän sektoreilla. Suhtautumisen seurauksista, ei voida sanoutua irti. Samaa jos vielä vahvistetaan käännettä ei ole löydettävissä… vaan jotain entistä tukevampaa, hankaluuspuolelle.
***
Dissonanssiin voi minusta viitata hyvällä käytännön esimerkillä.
Talouden puolella, toimijuutta jaetaan julkiseen, ja yksityiseen sektoriin, ja ehkä marginaalisempiin lisäksi, jos ajattelee taloudellista merkityksenantoa.
Mitä tulee esim yksityiseen sektoriin, … painottaa yksityistä lähestymistapaa. Toisaalta, yksityinen sektori voi olla sen verran laaja, laajasti toimiva, että ylittää valtioitten rajat, ja toiminta kyvyn, effektiivisesti ottaen.
Yksityinen sektori on toki yksityinen, vaikka jossain määrin säädelty, mutta ennen kaikkea toimikenttä on muutakin kuin yksityistä.
Jos yksityistä ajattelee olemassaolevana mahdollisena, tarvitaan perinteisten valtiovälineitten tarjoamaa tukea, käytännölle. Näin julkisempi puoli tulisi pakosti mukaan, joten kahtalaisuus olisi perusteltua, tosin lähinnä tässä mielessä.
Käytännössä, säädöksellisempään puoleen, voi liittyä samaa julkista laajuutta, mitä haetaan, … mutta ennenkaikkea sitä kohdistuvuutta, joka tekee säädöksistä myös yksityisiä, tai yksityistä asiaintilaa vaikuttavia.
***
Kansalaisisten kohdalla usein käydään läpi sitä dilemmaa, onko joku päättäjä, poliitikko tai toimija miten aidosti ryhmänsä, tai jonkin ryhmittymänsä takana, ja miten paljon pelaa omaan pussiin. Ilmiö on osattu kohdentaa selkeästi yksilöihin, muttei laajempiin yhteyksiin, samalla retvakkuudella.
Dilemma koskee jopa elämisen asennetta, yleistä suhtautumista yhteisemmäksi katsottuun ja toivottuun, ja toisaalta yksityisemmäksi ajateltuja oikeuksia ja velvoitteita.
Oikeuslaitos saattaa olettaa, että yksilöt ovat pitkälle vastuullisia, ja kykeneviä toimimaan teoistaan vastuuta kantaen. Samaan aikaan voidaan ajatella, että ihminen yksityisemmin, ei kykenisi oikein mihinkään, tai että tietyn osuuden jälkeen, olisi odottaa selkeästi jotain perustuen siihen, että …
***
A. Joukkojen ja liittoutumien suojelu on eniten välineiden suojelua, ihmisten ollessa esteenä.
B. Tietyt välineet ovat perustavia, ja niiden kajoaminen käytännössä on suoraa ihmiseen kajoamista.
Kumpaakin noista (A, B) tapahtuu, kyseenalaisena.
Ei ihme, että näitä järjestelyiksi päätyneitä, tai haettavia, harvemmin osaa lähteä omaltakin osalta allekirjoittamaan, jos pyrkimykset ja halut kovat, ja rakentaminen lähinnä niihin nojautuvaa (Tuntemus-perusteisuus, TP).
Tuota asiantilaa ei poista se, että on paljon hyvinkin harkintaista (Harkinta-perusteisuus), mitä rakentamiseen tulee. TP voi olla lähtönä, ja olemassaolevana tunnustettava.
Se että TP, HPn voimalla siten, että HP TNn mukainen. Kyseessä on tosiaan TPtä, mitä tässä kannanotossa voidaan ajatella uumoiltavaksi: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/anttikuosmanen/tunne-edella-jarki-vaistyy/
Päätöstapa kun ei toisaalta voi poiketa edellisestä, oleellista ei olisi niinkään se, että HPtä, TPn voimalla. Toisin kun ei oikeasti voida tehdä, ja viittaisi ikiliikkujan toimittamiin aikaansaannoksiin.
Voi sanoa, että Antti Kuosmanen voi olla osoittamassa ongelmakohtaa, joka ei vie kuin näihin ongelmiin. Kirjoitus on siitä kahtalainen ja yleinen, että sopii tulkittavaksi, puolin ja toisin, jos tällaista jakavuutta syntyy.
Jotain tulisi tietysti tarkentaa enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
J.M:”Jotain tulisi tietysti tarkentaa enemmän. ”
Ihan varma ole, mutta jotenkin tuntuu siltä ettei kannattaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Viitattu Kuosmasen kirjoitus, on liittää niihin rintamalinjan avauksiin, joita muutenkin tehdään.
Mieleen tulee Sannikan ohjelma, jossa esiintyi Esko Valtaoja ja Renaz Ebrahim.
Sinne vain Areenalle, ja yhteenottakaa. Rintaman olemassaolo on käynyt selväksi, ja rekryjä helppo tehdä.
Kirjoitukseni arvoa voi nähdä toisinosoittavuuteen kuuluvasti. Meni pitkän kaavan kautta, mutta ainahan nuo on tiivistettävissä, jälkikäteen.
Helppoa on mukaan kutsua, vaikeampi osuvampaan ohjata. Käytännössä ei tarvitse, kunhan muuten mahdollistamistakin mukana.
Eikös tämä ole fiksua?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt olisi ”Rauhanpuolustajilla” tuhannen taalan paikka järestää ”elokapina” Moskovan Punaisella torilla Ukrainan sodan lopettamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää vielä jatkaa tuosta elokapinoinnista, mikä muistaakseni pisti Kaisaniemenkadun ja Mannerheimintie seis kun Suomen hallitus ei tee mitään ilmaston parantamiseksi.
Nyt kun katsellaan uutiskuvia Ukrainasta, luonnon suojelu ja co2-päästöt tuntuvat olevan taka-alalla.
Tuntuu, että maailman ilmastosta huolissaan olevilla kohteet on valittu väärin, kannattaisi aloittaa päästöjen vähentäminen suurimmista eikä pienimmistä. No, mutta toki on sekin ymmärrettävää, ettei suuriin voi vaikuttaa — vain pieniin ja uskotaan että esimerkki vaikuttaa suuriin.
Ilmoita asiaton viesti
”keskustelu käy kuumana: mitä on tehty ja onko tehty väärin. Mitä kaikkea kamalaa voikaan tapahtua.”
Aivan niin. Kaikenlaiset evp-turvallisuusasiantuntijat kirjoittelivat kovasti että ”hosupetterit” pistivät Natojäsenyyshakemuksen ilman riittävää keskustelua. Vähintään olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Nyt nämä besserwisserit eivät osaa kertoa miten Turkin kanssa olisi pitänyt varmistaa jäsenyys tai menettelisikö Turkki varmuudella toisin jos meillä kansa saisi äänestää ja jäsenyyttä haettaisiin vaikka vuoden päästä perusteellisen natokeskustelun jälkeen.
Tämä besserwisser-viisaus on läheistä sukua jälkiviisaudelle. On helpoa olla varmasti oikeassa kun sitä, mistä oli varma, ei ole tapahtunut tai se, minkä tietää varmasti, tapahtuu vasta tulevaisuudessa. Esimerkiksi jotkut tietävät varmasti, että Suomen talous kukoistaisi, jos emme olisi liittyneet EU:iin emmäkä euroon ja tulevaisuudesta ovat varmoja siitä, että Suomen turvallisuus on parempi Naton ulkopuolella kuin jäsenenä.
Mutta ei hätiä mitiä. Odotellaan vaan rauhassa, meille riittää kovasti suurten jäsenmaiden ”turvatakuut”. Oikeastaan tämä ”harmaan ajan” turvatakuu on melkein parempi kuin varsinaisen jäsenyyden tuoma takuu. Siinä nimittäin päättäjiä on vähemmän ja päätöksen ja toiminnan välinen aika on lyhyt.
Toinen juttu on moraalinen velvoite (sitä on vaikka toisin väitetään). Naton suurten jäsenten kunnialle saattaa käydä, jos ensin pidetään avoimia ovia ja kun sitten ollaan tulossa, ovi lätkästään kiinni nenän edessä. Suurin syy ei ole jäsenissä vaan Naton perussopimuksessa. Yksimielisyyysvaade eräissä päätöksissä tulee aina yhä vaikeammaksi, mitä enemmän on jäseniä ja mitä erilaisempia näiden kansalliset arvot ja perinteet ovat. Tämä ei ole ainoastaan Naton valuvika, sama ongelma on YK:n turvaneuvostossa.
Ilmoita asiaton viesti
Moniko valtio on natohakemuksemme hyväksynyt?
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan, että Turkkikin lopulta hyväksyy. Vielä ei ole jäsenmaiden parlamenteissä tehnyt päätöstä kuin tietääkseni Tanska, Norja ja Viro.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on tehnyt mitä pitääkin Nato-jäsenyyden saamiseksi.
Väliin tuli Nato-maa Turkki, joka sumeilematta kiristää etenkin Ruotsia saadakseen emigrantti-kurdit Turkin vankiloihin kuolemaan.
Turkin mafiaotteett jarruttavat ja siirtävät Suomen Nato-jäsenyyden kauas tulevaisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Onko yksikään maa vielä hyväksynyt Suomen?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ollaan liittymisprosessin alussa, eli Suomi odottaa kutsua liittymiskeskusteluihin. Keskusteluiden aloittaminen vaatii Naton neuvostolta – johon kuuluvat kaikki nykyiset jäsenmaat – yksimielisen päätöksen ja jarruna on nyt Turkki. Ei siis ole kyse hyväksymisestä tässä vaiheessa, varsinainen ratifiointi tapahtuu myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti