Työtä hakemassa

Olen osatyökykyinen. Ensimmäisen diagnoosini olen saanut jo yli 20 vuotta sitten, eli minulla on paljon kokemusta ja tietoa tuosta heikoimmasta lenkistä, selästäni. Päätin silloin, että ensimmäistä opiskelemaani ammattia ei kannata jatkaa, sitä selkäni ei enää pitkään kestäisi. Opiskelin uuden ammatin, jonka valintaan vaikutti kiinnostuksen lisäksi, että siinä ei aikaisemman työn fyysistä kuormitusta olisi ja työpäivän aikana istuttaisiin ja liikuttaisiin sopivassa suhteessa. Suuresta määrästä hakijoita tulinkin sitten opintolinjalle valituksi.

Valmistuin aikanaan, mutta jo opiskelujen pakollisen harjoittelupaikan löytäminen 49-vuotiaana oli haastavaa, lopulta se kuitenkin onnistui. Aavistelin jo silloin, että työn löytyminen saattaa olla vieläkin haastavampaa ja valmistauduin siihen, että voin tehdä jotain muutakin kuin oman alani työtä. 

Olen nyt ollut työnhakijana te-toimistossa neljä vuotta. Kaksi kertaa olen ollut työhaastettelussa – kavereideni ansiosta. Olen päättänyt aina mennä haastateltavaksi, jos se jotakin kautta on mahdollista, vaikka tietäisinkin olevani sopimaton juuri siihen työhön. Siellä kohtaa nykyajan ja se on mielenkiintoista.

Jokaisella työnhakijalla on oma tarinansa tilastojen takana. Myös tieto siitä mikä on mahdollista tai mahdotonta. Kerroin esimerkkinä omani. Valitettavasti minun ikäluokkani aikana ei työnantajien näkemys ikääntyneistä työnhakijoista ja -tekijöistä ehdi muuttua. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman nopeaan.  

bvalonen

Meitä kaikkia yhdistää, että synnymme ja kuolemme, ja siinä välissä meillä on elämä elettävänämme. En tiedä, kukaan ei tiedä. Uskoin pitkään, että on olemassa totuus. Mutta ennen sitä on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdoton ja sen kanssa on elettävä. Järjen varassa, muiden elävien kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu