Daniel Kahneman, koronavirus ja pelon kierre

Vuonna 1934 syntynyt Daniel Kahneman on yksi tunnetuimpia taloustieteen nobelisteja. Hän voitti Nobelin 2002, mutta vielä tunnetummaksi hän tuli suursuosion saavuttaneella kirjallaan Thinking Fast and Slow. Siinä hän tutkii kahden ajatteluamme ohjaavan järjestelmän eroja.

Erityisen kiinnostava teoksen luku kuvaa Kuranin ja Sunsteinin kehittämää käsitettä, jota he kutsuvat nimellä availability cascade, saatavuuden ryöppy tai kierre.

“Sunstein uskoi, että vinoutuneet reaktiot riskeihin ovat tärkeä lähde arvaamattomille ja väärin kohdistetuille prioriteeteille politiikassa. Lainsäätäjät ja virkamiehet voivat reagoida liian voimakkaasti kansalaisten ei-järkiperäisiin huoliin, johtuen sekä poliittisesta herkkyydestä että siitä, että he ovat alttiita samoille ajattelun vinoumille kuin muutkin kansalaiset.”

Kahneman syventää tätä oivallusta ja tulee samalla tarjonneeksi täydellisen selityksen sille, mitä me juuri tällä hetkellä todistamme – matalan riskin tilanteen ryöppyämistä kokoaan suuremmaksi.

“Saatavuuden kierre on itseään ylläpitävä tapahtumien ketju, joka voi alkaa tiedotusvälineiden raportoidessa suhteellisen vähäisestä tapahtumasta, mutta johtaa yleiseen paniikkiin ja sekä hallinnon laajamittaisiin toimiin. Joissain tilanteissa julkisuudessa oleva tarina riskistä herättää osan kansalaisista huomion. He kiihtyvät ja huolestuvat. Tästä tunnereaktiosta itsessään tulee tarina, joka saa lisää näkyvyyttä mediassa, mikä johtaa kasvavaan huoleen ja suurempaan kiinnostukseen. [….] Vaaraa liioitellaan yhä enemmän tiedotusvälineiden kilpaillessa huomiota herättävistä otsikoista. Tutkijat ja muut, jotka yrittävät lievittää kasvavaa pelkoa ja ajattelun muutosta, saavat vain vähän huomiota, ja siitäkin suurin osa on vihamielistä. Jokaisen, joka väittää vaaran olevan liioiteltu, epäillään osallistuvan ’hirvittävään salailuun’. Asiasta tulee poliittisesti merkittävä, koska se on kaikkien mielessä, ja poliittisen järjestelmän reaktioita ohjaa julkisen mielipiteen voimakkuus. Saatavuuden kierre on nyt laittanut prioriteetit uusiksi. Muut riskit ja tavat, joilla resursseja voitaisiin kohdentaa yleisen edun hyväksi, ovat kaikki hämärtyneet taustalle.”

Kahnemanin sanat sopivat nykyhetkeen, kun tarkastellaan COVID-19 -viruksen alhaista kuolleisuusastetta. Ympäri maailmaa tiedotusvälineet janoavat vimmaisesti uutislinkkien klikkauksia. Hälyttävät otsikot pitävät muut näkökulmat poissa julkisesta keskustelusta.

Suomeen sovellettuna Kahnemanin analyysin päähenkilöt olisivat pelokkaimpien kansalaisten hyväksyntää hamuava perhe- ja peruspalveluministeri, klikkauksia metsästävä mediakoneisto ja vallasta humaltuneet terveysviranomaiset.

Saatavuuden kierre ei ole pelkästään laittanut prioriteetteja uusiksi, vaan ajanut maan pelon valtaan. Terveydenhuollon virkamiesten ja uutismedian paniikki heijastuu hallituksen kannoissa.

HS:n haastattelema käyttäytymistieteilijä ja dosentti Pilvikki Absetz varoittaa suomalaisia kiusauksesta tehdä ”koronasyntiä” eli “rikkoa tartuntojen ehkäisemiseksi annettuja ohjeistuksia”. Ilta-Sanomat käytti kapina-sanaa kuvaillessaan Helsingin päätöstä olla noudattamatta HUSin linjaa, jonka mukaan lasten harrastuksiin liittyviä rajoituksia ei olisi tullut poistaa.

Uutismedia ja sen esille nostamien asiantuntijoiden viesti suomalaisille on selvä: vapautenne ovat toissijaisia.

Media on myös jatkuvasti muistuttanut lukijoita, että Ruotsin tielle ei tule lähteä. Ruotsi on säilyttänyt kansalaisvapaudet ja maan kuolleisuus ei ole juuri muuttunut viime vuosista. Koronaan kuolleiden keski-ikä on yli väestön eliniänodotteen. Koko maassa on tällä hetkellä 264 koronaviruksen kantajaa teholla. Ruotsi on väkiluvultaan lähes kaksi kertaa Suomen kokoinen.

Voiko olla niin, että Ruotsin valitsema tie – kansalaisvapauksien kunnioittaminen – ei sovi Suomen asiantuntijaeliitin maailmankuvaan ja sen vuoksi länsinaapurin koronastrategia nähdään uhkana?

Suomessa varsinkin Kokoomus on asemoitunut uutena hysteriapuolueena. Puolueen johtajat Petteri Orpo ja Antti Häkkänen ovat vaatineet hallitukselta rajuja kiristyksiä, kuten maskipakkoa ja pakkotestaamista. Kokoomus, jonka juuret ovat yksilövapauden puolustamisessa, on ollut korona-aikana varsin halukas rajuihin yksilönvapautta rajoittaviin toimiin.

Suomen hallitus on viime päivinä kertonut suunnitelmistaan nostaa valmiustasoa, johon kuuluisi myös liikkumisen rajoittaminen. Tämä kielii siitä, että muuten järkevästi korona-aikana toiminut hallitus on nyt altis ylilyönteihin, joita alati rummuttava mediakoneisto ja asiantuntijaeliitti vaativat.

Rohkaisevina valopilkkuina voidaan nähdä Helsingin pormestari Jan Vapaavuori sekä Espoon ja Vantaan kaupunkien johtajat, jotka päättivät poistaa lasten harrastuksiin liittyvät rajoitukset pääkaupunkiseudulla. Myös Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar on profiloitunut kannanotoillaaan, jotka muistuttavat koronarajoitusten kovasta hinnasta lasten hyvinvoinnille. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on rohkeasti huomauttanut, että demokraattiseen ja länsimaiseen oikeusvaltiokäsitteeseen ulkonaliikkumiskiellot eivät sovi. Henriksson vastusti aikanaan myös Uudenmaan sulkua.

Massahysteria on ottanut vallan ja luonut pelon ilmapiirin. Hallitukset ympäri maailmaa kajoavat yksilönvapauksiin paniikin ajamina. WHO arvioi syksyllä koronavirukseen kuolevan 0,13% sen saaneista.

Suomessa on tällä hetkellä 20 ihmistä teho-osastolla ja koko maassa on kuollut koronaan alle 700 ihmistä vuodessa, vaikka koronakuoleman määritelmä on varsin lavea. Influenssaan taas on useana viime vuotena kuollut reilusti yli 1000 ihmistä.

Virus on valtaosalle vaarattomampi tai yhtä vaarallinen kuin kausi-influenssa. Vaatiiko se todella yhteiskunnan sulkemista ja muita elämälle tuhoisia rajoituksia?

Useiden tutkimusten mukaan sulkuihin menneet maat eivät myöskään ole menestyneet virusta vastaan sen paremmin kuin vapauden säilyttäneet maat.

Lisäksi sulkujen haitat ihmisten henkiseen ja fyysiseen terveyteen arvioidaan moninkertaisesti suuremmiksi kuin mitä virus aiheuttaisi. Talouden alasajolla ja velanotolla on myös vakavia pitkäaikaisvaikutuksia: hyvä talous ylläpitää hyvää sairaanhoitoa. Nyt nähtävä yritys siirtää hyvinvointia lapsilta iäkkäimmille vanhuksille on ennennäkemätöntä ja äärimmäisen lyhytkatseista.

Vapauksien jatkuvan kaventamisen pitäisi herättää selkeämpään ymmärrykseen siitä, miksi pelko on niin tuhoavaa. Tämä puolestaan vaatii Kahnemanin oivallusten tunnustamista.

Kirjoituksen alkuperäinen versio ilmestyi Hakehila-lehdessä.

Dennis Mitzner

Kirjoittaja. Uutiskirje: mitzner.substack.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu