…ne rikkaat…

On vajaa viikko siitä, kun media alkoi ruotia Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan vastajulkaistua tutkimusta Suomen eniten tienaavan promillen ajatuksista. Medialla riitti palstatilaa noiden ajatusten arvioinnille ja tämä oli yksi niistä lukuisista asioista, jotka synnyttivät sosiaalisessa mediassa sekä myrskyn että raivon, joka näyttää jatkuvan.

Mutta hetkinen!

Unohtuiko meiltä jotakin? Jotakin oleellista?

Mistä me tiedämme, ketkä kuuluvat parhaiten tienaavaan promilleen? Siitä tietenkin, että suomalainen verottaja tietää näiden ihmisten tuloista! Listasta puuttuvat ne suurituloiset

– yrittäjät, joiden firmat on rekisteröity ulkomaille, kenties ulkomaisiin veroparatiiseihin ja jotka yritykset maksavat veroja – jos maksavat – vain kotimaassaan

– ihmiset, joiden tulot kanavoituvat veroparatiiseihin tai matalampien verokantojen maihin rekisteröityihin holding-yhtiöihin

– suoranaiset verorikolliset.

Puhumme siis ihmisistä, jotka maksavat veronsa ja maksavat ne verot Suomeen. Tuon promillen suuruus on yli 5000 ihmistä. Nämä suurituloiset muuten kovasti kavahtavat kaikkea julkisuutta, erityisesti sellaista, jossa heidät yhdistetään suuriin tuloihin. Haastateltavaksi onkin löytynyt vain noin 90 henkilöä. Siis vajaa 2% kohderyhmästä. Onko tämä kattava otos? Vai puhummeko nyt siitä äänekkäästä räyhäjoukosta, jota löytyy kaikista yhteiskunta- ja sosiaaliluokista ja jotka erittäin mielellään tuovat omia ääriradikaaleja ajatuksiaan julki? Ovatko sen puuttuvan 98%:kin mielipiteet näin rajuja? Vai paljon neutraalimpia? Ja rauhallisempia?

Haastatellut suurituloiset elävät omassa maailmassaan kykenemättöminä ymmärtämään mitään tai ketään oman elämänpiirinsä ulkopuolelta. Yllätyitkö? Allekirjoittaneen empiiristen havaintojen mukaan vain hyvin pieni joukko ihmisiä kykenee asettumaan muiden ihmisten asemaan. Sellaisten ihmisten, jotka elävät hyvin toisenlaisessa maailmassa, jossa itse elämme.

Suurituloiset ovat omasta mielestään tuloluokassaan, koska he ovat niin ahkeria ja eteviä. Yllättikö? Perityllä rahalla ja vanhempien verkostoilla ei ole menestyksen kannalta mitään merkitystä, kertovat varallisuutensa perineet. Ne, jotka ovat menestyneet yrittäjinä poiketen niistä sadoista, jotka ovat olleet samoissa paikoissa samoihin aikoihin samojen liikeideoiden kanssa ja tehneet tavattoman uutterasti työtä ja joille on jäänyt käteen konkurssivelat, eivät puhu sanaakaan onnesta. Niinpä, mutta sehän oli ennakoitavissa ilman mitään tutkimuksiakaan!

Kyselyyn vastaajilla on varaa maksaa palveluistaan ja juuri siksi he ovat haluttomia kustantamaan muille sellaisia palveluita, joita he eivät itse käytä. Näinhän tapaavat asennoitua nekin suurituloiset, jotka eivät tuohon ylimpään promilleen mahdu.

Työttömät ja muut sosiaalietuuksien saajat? Laiskoja pummeja, joita vastaajat elättävät. Voisin muuten todeta, että etuuksien saajienkin joukosta löytyy niitä, jotka korostavat ITSE olevansa työttömiä täysin ilman omaa syytään ja oikeutettuja täysimääräisiin korvauksiin samaan aikaan, kun MUUT työttömät ovat ihan omasta ansiostaan kortistossa lojuvia patalaiskoja pinnareita, jotka eivät ansaitse mitään tukia…

Jos kaikki ihmiset hakeutuisivat sinnikkäästi hyvin palkattuihin tehtäviin ja urallaan eteenpäin, mistä nämä suurituloiset yrittäjät ottaisivat halpatyövoimansa? Jos työntekijälle ei tarvitsisi maksaa juurikaan mitään ja työpäivätkin olisivat paljon nykyistä pidempiä eikä sosiaaliturvaa olisi, millä työtekijät eläisivät? Millä he ostaisivat suurituloisten valmistamia ja markkinoimia tuotteita? Ajattelevatko suuresta rahasta nauttivat näitä asioita? Ja kun eivät ajattele, kenet se yllättää?

Verovapaita jäsenmaksuja saava ja vaalitukea maksava ay-liike on kaiken pahan alku ja juuri. Eivät suinkaan verovapaita jäsenmaksuja saavat ja vaalitukea maksavat työnantajajärjestöt. Jo monta vuotta olemme kuulleet, kuinka työnantajat ovat rakentaneet mantrastaan Sielun Veljien Säkenöivästä voimasta-tyyppisen maagisen höpinän. Yritysten toiminta edellyttää paikallista sopimista, paikallista sopimista, paikallistasopimista, toiminta edellyttää paikallista sopimista, paikallistasopimista, paikallistasopimistapaikallistasopimistapaikallistasopimista… Täysin tuttua EK:n mantraa. Nämä ihmiset eivät tiedä tai eivät halua tietää, että nykyiset työehtosopimukset ovat varsin ylimalkaisia ja sisältävät runsaasti paikallista sopimista.

Outo politiikkakäsitys ja outo demokratiakäsitys? Eikös tämmöinen jonkin asteinen omituinen käsitys ole niillä kaikilla miljoonilla suomalaisilla, jotka eivät politiikassa toimi? Paljon huolestuttavampaa on minusta se, että politiikkaan tunkee toimijoita, jotka yrittävät johtaa Suomea kuin kvartaalitaloudessa operoivaa ja sellaisena jokaisen virvatulen perässä juoksevaa kapea-alaista liikeyritystä. Esimerkkeinä edellä mainituista voisi nimetä vaikkapa Juha Sipilän ja Anne Bernerin.

Erittäin huolestuttavaa minusta on se, etteivät nämä raharikkaat ole elämäänsä tyytyväisiä. Heillä pitää olla joku jota vihata ja inhota. Tässä tapauksessa sosiaalietuuksien saajat. Sanotaan, että suomalainen on aina valmis maksamaan viisikymppiä siitä, ettei naapuri saisi satasta. Ovatko tässä ne ihmiset, jotka olisivat valmiit maksamaan kymppitonnin, ettei naapuri saa mitään?

Yhtä kaikki. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee näitä ihmisiä, heidän verotulojaan ja heidän työllistävää vaikutustaan. Olisiko järkeä siinä, että suomalaiset palvelut rakennettaisiin niin korkeatasoisiksi ja kaikkia koskeviksi, että verottajan tuntemien suurituloisten kannattaa jatkossakin maksaa veronsa Suomeen? Ja jonkun ennestään tuntemattoman liittyä sakkiin?  

DieterFlemmich

Pöytyäläinen kuntapoliitikko ja vasemmistolainen puolueaktiivi. Eläkkeellä oleva entinen kadettiupseeri. Kaiken ympärillä olevan tarkkailija. Hyvyyttää tai pahoittaa mielensä kaikesta, mikä liikkuu tai pysyy paikallaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu