Katse NATO:on
Suomi ja Ruotsi ovat tuota pikaa NATO:n täysivaltaisia jäseniä. Teoriassa Turkki pystyy tuon jäsenyyden estämään, käytännössä kuitenkaan tuskin tekemään muuta kuin aiheuttamaan tilapäistä viivettä. Turkissa on ensi vuonna vaalit ja Erdogan käy kampanjaa raivokkaasti propagandalla, joka vaikuttaa ainakin minusta Pohjois-Koreasta opitulta. Tähän kuuluu yritys osoittaa, että Turkki on Erdoganin supervallaksi nostama mahti, joka sanelee yksin NATO:n suunnan ja Suomen ja Ruotsin kaltaisten maiden ulkopolitiikan. Tilanne rauhoittunee ja normalisoituu ennen pitkää.
Olemme tilanteessa, jossa Suomi lähtee itse hakemaan paikkaansa NATO:ssa tai tuo paikka meille osoitetaan muiden toimesta. Riskinä on myös se, että Suomen tavoitteet päätetään kotimaassa todella pienessä piirissä ja hallituksen enemmistöä, eduskuntaa ja Suomen kansaa ainoastaan informoidaan jo tapahtuneista tosiasioista. Molemmat riskit realisoituvat helposti. Poliitikot eivät juurikaan tunne NATO:n toimintaa tai organisaatiota eivätkä myöskään viitsi ottaa asioista selvää. Ensi vuoden eduskuntavaalejakin ajatellen pitäytyminen oman puolueen perinteisessä perusjargonissa on tuttu ja turvallinen valinta, joka ei säikäytä äänestäjiä.
Nyt tulisi kuitenkin keskustella siitä, millainen NATO-jäsen Suomi haluaa olla. Asia pitäisi myös nostaa merkittäväksi eduskuntavaaliteemaksi. NATO:n organisaatio- ja toimintatapauudistusten aika on nyt Suomen ja Ruotsin liittyessä. Jos emme pyri vaikuttamaan asioihin tässä ja tänään, vaikuttaminen myöhemmin on ainakin lähitulevaisuudessa huomattavasti vaikeampaa.
Olemmeko yksi 32:sta jäsenmaasta? Vai haluammeko lähteä muodostamaan jotain skandinaavista blokkia NATO:n sisälle? Meillähän on jo merkittävästi kokemusta pohjoismaisesta sotilasyhteistyöstä.
NATO:n taisteluosastoja tuskin Suomeen saisimme, vaikka sellaisia pyytäisimme. Kannattaako meidän toisaalta edes pyytää? Taisteluosastoja on rajoitetusti ja jonnekin sijoitettu joukko on jostain muualta pois. Joukot on sijoitettu maihin, joiden oma puolustuskyky on kyseenalainen. Suomen jäsenyyskeskustelu ulkomailla on osoittanut, että maanpuolustuksemme sekä Puolustusvoimien suorituskyvyn ja kaluston arvostus on korkea. Emme varmasti halua lähteä ehdoin tahdoin romuttamaan tuota kuvaa pyrkimällä maanpuolustukselliseksi banaanitasavallaksi.
NATO:n johtoesikuntien määrä saattaa lisääntyä tai sijaintipaikka muuttua Suomen ja Ruotsin liittyessä puolustusliiton jäseniksi. En pitäisi ollenkaan hullumpana ajatusta, että Suomi lähtisi hakemaan tällaista esikuntaa tai jotain muuta merkittävää NATO:n laitosta. Tällainen organisaation sijoittaminen Suomen maaperälle saattaisi merkittävästi nostaa painoarvoamme puolustusliitossa.
”Poliitikot eivät juurikaan tunne NATO:n toimintaa tai organisaatiota eivätkä myöskään viitsi ottaa asioista selvää”. Jos näin on, niin on meillä sitten aivan ennennäkemättömän huonot poliitikot! (Sic!)
Naton Arktisen alueen esikunta (jos sellainen tulee perustettavaksi) sopii kyllä Suomeen oikein hyvin. Otetaan ainakin jos ruotsalaiset eivät halua.
Kaikissa Naton ”itäisen siiven” jäsenmaissa on tätä nykyä myös suuremmat tai pienemmät monikansalliset taisteluosastot. (Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa.) Miksipä ei siis meilläkin? Pöljää sellaista olisi torjuakaan, ainakaan jos tarjotaan. Ja miksi torjuisimme? Vainko miellyttääksemme Venäjää, jolle asia on joka tapauksessa käytännössä herttaisen yhdentekevä?
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt tulisi kuitenkin keskustella siitä, millainen NATO-jäsen Suomi haluaa olla. Asia pitäisi myös nostaa merkittäväksi eduskuntavaaliteemaksi.”
Natokeskustelu oli aiempien ek-vaalien yhteydessä kielletty aihe, mikä usein kuitattiin sillä, ettei asia ole ajankohtainen.
Nyt ei enää tarvitse keskustella siitä liitytäänkö vai ei.
Blogisti otti esiin hyvän kysymyksen, millainen Naton jäsen Suomen tulisi olla. Minusta tuntuu kuitenkin, että vaaliteemana tuo on aika vaikea kun siihen ei saa yksinkertaista kyllä tai ei vastausta. Komentokeskuksen tai esikunnan saamisesta olen samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Parhaiden suomalaisten perinteiden mukaan keskustelua ei kannata käydä ennen vaaleja sillä se on liian aikaista ja linjaukset tehdään seuraavan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Vuoden 2027 vaaleissa taas on kyse vakiintuneesta asiantilasta jota ei tarvitse keikuttaa.
On monia tapoja olla Natossa. Omasta mielestäni Suomen kannattaa olla aktiivinen. On sinänsä aika vähämerkityksellistä onko Suomessa tukikohtia tai esikuntia – paitsi toki paikkakunnille joihin niitä voitaisiin sijoittaa. Pitäisi olla rohkeutta pohtia sitä mitä Suomi voi Natolle antaa. Suomen tulisi ottaa osaa Naton EfP-joukkoihin Baltiassa tai muualla, Standing Naval Force -meritaisteluosastoihin sekä Baltian (tai vaikka Romanian tai Islannin) ilmavalvontaan.
Koska kyse on ensisijaisesti solidaarisuuden osoittamisesta ei kannattaisi rajata katsetta vain Baltiaan vaan koko Naton alueelle. Charly Salonius-Pasternak ehdotti merivoimien aluksen suuntaamista Välimeren suunnalle, SNMG2:n, mikä voisi olla poliittisesti fiksua.
Ilmoita asiaton viesti