Hyvinvointivaltiolla on vakava peliongelma

Pari viikkoa sitten ajoin perheeni kanssa Pohjois-Savosta Helsinkiin. Matkan varrella pidimme tauon paikassa, joka ulkoa näytti huoltoasemalta, mutta sisältä paremmin sanottuna kasinolta. Ensimmäisenä oli vastassa pelikoneiden rivistö, joiden vilkkuvat valot ja rytmikkäät äänet saivat vieressäni kävelleen yksivuotiaan pään kääntymään.

Nostin lapseni syliin ja kävelin nopeasti ohi pelikoneista, jotka tekivät työtään: ryöstivät palkansaajien ja eläkeläisten rahoja.

“Crack-kokaiini.”

Sitä sanaa THL:n erikoistutkija Sari Castrén käyttää pelikoneista. Mikään muu rahapelaamisen muoto ei aiheuta niin kovaa riippuvuutta kuin pelikoneet. Ja silti niitä on kaikkialla.

Uhkapeliongelmat ovat olleet pitkään tiedossa. Aiheesta on paljon tutkimusta. Yhteiskunnalle aiheutuvat haitat tunnetaan myös. Useiden arvioiden mukaan yli 100 000 suomalaisella on peliongelma.

Viime vuonna uhkapelaamisen tappiorajoja muutettiin. Päivärajaksi tuli 500 euroa ja kuukausirajaksi 2000 euroa. Kyllä, luit aivan oikein. Yksilö voi tietysti laskea tappiorajojaan itse, mutta mielestäni on perusteltua esittää kysymys: pystyykö vaikeasta peliriippuvuudesta kärsivä ihminen siihen. Tilanne on sama kuin  alkoholismia sairastavalle antaisi avoimen Koskenkorva-pullon ja sanoisi, että voit itse laittaa korkin kiinni.

Tappiorajat ovat täysin kohtuuttomalla tasolla, ja pienituloisten kohdalla ne ovat suorastaan vastuuttomia ja vaarallisia.

Edellä mainituilla tappiorajoilla takuueläke riittää pahimmillaan vain kaksi päivää. Kuukausirajaan voi joutua häviämään puolisonkin palkan tai eläkkeen. Se tarkoittaa sitä, että tappiorajana onkin de facto ihmisen luottotiedot tai oma koti.

THL on muistuttanut, että rahapelaaminen ylläpitää sosioekonomista epätasa-arvoa. Viime vuonna European Journal of Public Health -lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ”haitallinen rahapelaaminen ja sosiaalietuudet, kuten toimeentulotuki, kytkeytyvät selvästi toisiinsa”.

On traagista, että rahapeliongelmista kärsivät erityisesti ne, joilla olisi kaikkein vähiten varaa hävitä rahojaan rahapeleihin. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että ruokaostoksiin tarkoitetut rahat ovatkin menneet kaupan sisäänkäynnillä oleviin pelikoneisiin.

Hyvinvointivaltiolla on vakava peliongelma, ja poliitikkojen on ryhtyä tuumasta toimeen. Tässä muutama konkreettinen idea.

2000 euron tappioraja on laskettava murto-osaan. Pelikoneet poistetaan kaupoista, huoltoasemilta ja kioskeilta sekä kaikista paikoista, joihin ei ole 18 vuoden ikärajaa.

Markkinointiin tiukemmat säännöt. ”Suomalainen voittaa aina” ja ”Iloa elämään” -tyyppiset sloganit kielletään. Piilomainontaan tuntuvat sanktiot.

Pelien ulkoasuihin ja nimeämiseen selvät säännöt. Pelikoneiden ulkoasun on oltava pelkistetty ja niissä on näkyvällä paikalla teksti ”Pelaaminen aiheuttaa vakavaa riippuvuutta ja voi aiheuttaa taloudellisia ongelmia”.

Sosialidemokraattina en pidä kestävänä enkä oikeudenmukaisena, jos suomalaisen kulttuurin, tieteen ja tutkimuksen rahoituksen taso edes vaikuttaa olevan kiinni siitä, kuinka paljon palkansaajat ja eläkeläiset häviävät rahojaan uhkapeleihin.

Puolueiden välille tarvitaan yhteinen sopimus siitä, että kulttuurin, urheilun ja tieteen sekä arvokasta työtä tekevien järjestöjen rahoitus turvataan myös jatkossa. On hyvä asia, että kytkös edunsaajien ja uhkapeleissä hävittyjen rahojen välillä puretaan.

Peliriippuvuus ja -riippuvuus eivät ole peliriippuvaisten häpeä. Häpeällistä on se, että peliriippuvuuden ja -ongelmien ehkäisemiseksi  ei ole tehty enempää.

Ensimmäinen askel on, että huoltoasemien, ruokakauppojen ja kioskien kasinot suljetaan. On aika vetää töpseli irti seinästä ja siirtää viimeinen  pelikone sinne, minne se kuuluu: Kansallismuseoon.

Kirjoitus on julkaistu Hufvudstadsbladetin kolumnina 7. kesäkuuta 2022.

DimitriQvintus
Sosialidemokraatit Helsinki

Dimitri Qvintus on SDP:n ruotsinkielisen piirin (FSD) puheenjohtaja. Aiemmin Qvintus on toiminut mm. pääministeri Sanna Marinin ja pääministeri Antti Rinteen erityisavustajana, sekä lukuisissa muissa tehtävissä politiikassa vuosina 2011–2020.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu