Ihmiset ensin

Monia vuosia sitten, kun selitin ensimmäisen vuoden opiskelijoilleni taloustieteen periaatteita, päädyin määritelmään, joka ei ollut täysin tieteellinen, mutta joka välitti hyvin talousajattelun olemuksen: taloustiede on tutkimusta ihmisten yhdessä tekemästä työstä. Perusajatuksena on, että taloustiede pyrkii ymmärtämään tuottavaa työtä tekevien ihmisten välisen vuorovaikutuksen periaatteita, jotta hallitukset voisivat hyödyntää tieteellistä tietoa käytännössä. Arvaa, mitä hyötyä tästä talouspolitiikan tarkastelun näkökulmasta on? Se keskittyy ihmisiin, ei rahaan tai rahoitukseen, jotka ovat vain erinomaisia ​​välineitä tuotannon ja työn tehokkuuden mittaamiseen. Ajattele ensin ihmisiä ja sitten rahaa.

Kuten Henry Hazlitt erittäin viisaasti huomautti, useimmat talouspoliittiset päätökset eivät ota huomioon pitkän aikavälin seurauksia eri ihmisryhmille. Ja täydellinen esimerkki tällaisesta lyhytnäköisestä talouspolitiikasta ilmestyy uutisissamme joka viikko. Hallituksen leikkaukset ovat koskeneet opiskelijoita, eläkeläisiä, terveydenhuollon työntekijöitä, työttömiä, kirkkoa ja jopa suojelupoliisia. Kaipasinko mitään? Jos tästä listasta puuttuu jotain, lue uutiset ensi viikolla.

Terve ja tasapainoinen budjetti on oikeutettu tavoite, johon on pyrittävä. Ja tätä tavoitetta voidaan lähestyä eri tavoin, leikkaamalla kustannuksia ja lisäämällä tuloja. Muuten politiikan tekeminen olisi hyvin yksinkertaista. Tämän ajatuksen järjettömyyteen asti helpoin tapa tasapainottaa budjetti on sulkea kokonaan kaikki toiminnot ja myydä Kansantalousprojekti ulkomaisille sijoittajille jäännösarvolla. Silloin ei ole budjettialijäämää, koska kuolleella taloudella ei ole kuluja. Kirjanpidollinen lähestymistapa kansantalouden johtamiseen johtaa loogisesti köyhyyteen.

Siksi meidän tulee edelleen muistaa ihmisiä, jotka työskentelevät edelleen täällä yhdessä. Heitä kiinnostaa ensisijaisesti talouden aktiviteetti ja talouskasvu ja vasta sitten julkisen talouden parantaminen. Pienet yritykset ja yrittäjyys itse etsivät mahdollisuuksia tehdä työtä mahdollisimman tehokkaasti. Pääsääntöisesti he eivät odota taloudellista tukea valtiolta, vaan riskeeraavat omat varat ja varmistavat pääoman kasvun ja luovat uusia työpaikkoja. Siksi talouspolitiikan pääsuuntien tulee olla päinvastaisia ​​kuin havaitsemme: esteiden poistaminen, verotaakan keventäminen, uusien liiketoimintatapojen koulutus ja transaktiokustannusten alentaminen. Jotta yhdessä työskentelevät ihmiset voivat laajentaa toimintaansa, ei leikata sitä. Yrittäjyyden ja viennin kehittämiseen tähtäävä talouspolitiikka on moottori, jolla päästään talouskasvuun, pääoman kasvuun ja sivutuotteena julkisen talouden kohenemiseen.