Ymmärrämmekö inflaation luonteen oikein?

Kaikista elämän ongelmista rahan menettäminen ei todellakaan ole pahin menetys. Useimmat ihmiset reagoivat tähän kuitenkin melko tunteella. Ihmiset eivät halua menettää rahaa. Tunteemme ovat epäsymmetrisesti järjestettyjä, negatiiviset tunteet ovat kehittyneempiä kuin positiiviset. Emme halua menettää mitään ja olemme enemmän huolissamme menetyksistä kuin olemme onnellisia, kun saamme jotain. Siksi inflaatio on mielestämme lähes ihanteellinen syy pelkoon. Se tulee yllättäen, emme kestä sitä yksin, ja se vie rahamme. Boo! Kamala juttu! Ja kun se tulee, pyydämme hallitusta tekemään jotain!

Inflaatio on hintojen nousua. Vaikka taloustilastot seuraavat kaikkia hintoja, vain kuluttajamarkkinan tietoja julkaistaan laajalti, koska kuluttajahintojen nousu koskettaa kaikkia ja huolestuttaa meitä eniten. Hallituksen toimintaohjelma inflaation torjumiseksi riippuu oikeasta ymmärryksestä siitä, mikä nostaa kuluttajahintoja. Jos tarkastellaan esimerkiksi inflaatiota rahankierron näkökulmasta rahapoliittisena ongelmana, olisi loogista siirtää vastuu siitä Euroopan keskuspankille. Tämä on hyvin yksinkertainen, vaikkakin täysin väärä tapa löytää joku syyllinen siitä, että rahamme heikkenevät. Inflaatio ei johdu siitä, että rahasta tuli yhtäkkiä huono, vaan siitä, että hinnat alkoivat nousta nopeasti. Siksi vastaus kysymykseen, miksi näin tapahtui, on etsittävä vähittäismyymälöistä – siellä käymme ostoksilla.

Jälleenmyyjät selittävät meille nopeasti, että tavarantoimittajat ovat nostaneet hintoja, vuokranantajat ovat nostaneet vuokrahintoja ja energia- ja kuljetusyritykset ovat nostaneet palveluidensa hintoja. Jos kysymme tavarantoimittajilta itseltään, kuulemme täsmälleen samoja valituksia energian, asiantuntijapalveluiden, materiaalien ja työvoiman kallistumisesta. Inflaatiota verrataan toisinaan spiraaliin, koska joillain toimialoilla hintojen nousu aiheuttaa toisilla toimialoilla vastavuoroista hintojen nousua ja palaa sitten takaisin, ikään kuin kävelemään ympyrää.

On erittäin tärkeää ymmärtää, että kaikki toimittajat todella yrittävät käyttäytyä vastuullisesti ja rationaalisesti jopa hinnankorotusten aikana, mutta raha ei varsinkaan euroalueella ole syyllinen. Kuka siis on syypää inflaatioon ja mitä tapahtuu?

Koko ihmisen sivilisaation kehityksen historia pyörii jatkuvasti talouden avainkäsitteiden – tehokkuuden – ympärillä. Ihmiset pyrkivät aina toimimaan tehokkaasti, eli mahdollisimman pienellä vaivalla mahdollisimman suurella tuloksella. Siksi poimimme ensin kaikki marjat läheiseen metsään ja vasta sitten menemme kaukametsään. Siksi etsimme ensin halvimmat resurssit ja vasta sitten, kun halpa tarjonta loppuu, joudumme ostamaan resursseja korkeammalla hinnalla. Ei ole yllättävää, että maaplaneettamme suljetussa järjestelmässä kaikki halvat resurssit ovat vähitellen loppumassa. Samaan aikaan maailman väestö kasvaa melko nopeasti ja kysyntä kasvaa sen mukana. On hyvin loogista, että jos kysyntä kasvaa, hinnat nousevat. Pyrimme yhä enemmän saavuttamaan odotetun tuloksen, ja taloudellisen toiminnan tehokkuus laskee…

Kaikki olisi kovin surullista, jos ihmisyhteiskunta ei käyttäisi järkeä ja tietoa. Tieteen ja tekniikan kehitys mahdollistaa työn tuottavuuden nostamisen ja taloudellisen toiminnan yleisen tehokkuuden parantamisen. Koko ihmiskunnan taloushistoria muistuttaa itse asiassa kilpavarustelua – jos ihmiset lopettavat uusien tuotantotapojen keksimisen, ihmiskuntamme ei pysty selviytymään hintojen noususta. Näin ollen inflaatiota voidaan kutsua tilapäiseksi tappioksemme tässä kilpailussa, kun työn tuottavuuden kasvu jää jäljessä käytettyjen resurssien luonnollisesta hintojen noususta. Rahalla ja pankeilla ei ole sen kanssa juuri mitään tekemistä.

Olette huomanneet, että inflaatio iskee aina eniten teknisesti jälkeenjääneisiin maihin, ja kun se tulee teknisesti edistyneisiin maihin, se tulee yleensä ulkomailta. Viime vuoden inflaatio Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa johtui pandemian vaikutuksista, jotka häiritsivät maailmankauppaa ja aiheuttivat yleisen tehokkuuden laskun maailmassa. Ja sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan lisäsi logistisia ongelmia. Uudet teknologiat eivät ehdi nopeasti korvata toimitusketjujen kalliimpia elementtejä. Kestää useita vuosia, ennen kuin kehittyneiden maiden kiihtyneet innovaatioprosessit tuovat toivotun vaikutuksen. Ja sitten hintojen nousu palaa taas normaaliarvoihin. Vihreään energiaan siirtyminen, logistiikan ja uusien tuotantotekniikoiden kehittäminen ovat paras lääke inflaatioon. Taloudellisen tehokkuuden lisäämiseksi ei ole olemassa taikapillereitä. Meidän on käärittävä hihat ja työstettävä sitä. Hallitus mukaan lukien – odotamme siltä aktiivista toimintaa yrittäjyyden edistämiseksi ja uusien teknologioiden leviämisen edistämiseksi.