Miksi Suomessa on poliittinen vastakkainasettelu?

Politiikasta tietämättömät ihmiset lähtevät yleensä kannattamaan puoluetta, josta ovat saaneet parhaimman kuvan. Tietämättömät ihmiset voivat saada herkästi hyvän kuvan puolueesta, jos heidän paikkakunnallaan puolue nauttii suurta kannatusta. Näin puolueella on positiivista joukkopainetta omalla puolellaan. Suomessa yleensä perinteiset puolueet, jotka lupaavat objektiivista, suvaitsevaista, maailmanpelastavaa, kunnianhimoista ja trendikästä politiikkaa saavat kokonaisuudessaan enemmän ääniä, kuin muut kapinalliset puolueet. Tällaiset puolueet luovaat ihmisissä sympatiaa ja pakottavat äänestämään itseään tunteiden avulla. Nämä puolueet yleisesti nauttivat suurta joukkopainetta omia vastustajapuolueita vastaan. Kun joukkopaine kasvaa, syntyy myös suurta vastajoukkopainetta. Vastajoukkopainetta edustavat puolueet ovat ideologisesti vastakkaisia. Nämä puolueet ovat joukkopainetta omistaviin puolueisiin verrattuna kapinallisia ja haluavat erilaista ja muista eriävää politiikkaa.

Kun maassa ovat olleet samankaltaiset puolueet pitkään vallassa, onnistuneesti ja demokraattisin keinoin, voi helposti syntyä negatiivinen kuva regiimiä edustavien puolueiden poliittisista vastustajista. Puolueet, jotka ovat demokraattisesti valitun regiimin toisella puolella, saattaavat tuntua useasti populistiselta ääripäältä, jolla on tummaa taustaa. Yleensä oletetaan tällaisten puolueiden olevan tai edustavan jotakin tiettyä (negatiivista), muuten heillä ei olisi syytä vastustaa ”täydellistä järjestelmää” ja ”aatetta”. Ideologisen ääripään politiikko saatttaa innostua herkästi kapinallisesta ja täysin uudenlaisesta puolueesta. Tämä politiikko saattaa käyttää puolueen laajaa muodostamaa pohjaa omalla ääripäänlaisella tavalla. Jos tarpeeksi moni ääripään politiikko etenee uuden kapinallisen puolueen sisällä ja alkaa levittämään aatettaan, ei puolueesta myöhemmin jää muuta kuin ääripäinen näkemys asioiden ratkaisuista. Nämä ihmiset muovaavat puoluetta aatteellisesti ääripäisempään suuntaan ja puolueen mainetta. Ihmiset voivat näyttäytyä hyvin näkyvästi vaikkapa sosiaalisen median kautta. Ihmiset, jotka ovat kannattaneet perinteisiä puolueita saavat entistä helpommin vääristyneen kuvan uuden ja kapinallisen puolueen kokonaisuudesta, sillä ääripään poliitikot erottautuvat omalla aktiivisuudella ja mielipiteellä muista. Todellisuudessa puolue tai puolueen johto voi olla kokonaisuudessaan täysin maltillinen. Perinteiset puolueet, joiden oletetaan olevan ”hyviä” saavat lisää painoarvoa vastustaa uusia kapinallispuolueita, jos näistä tulee ulos negatiivisia asioita, kuten ”rasismia”, ääripään kannattajilta tai jäseniltä. Uudet kapinallispuolueet ovat myös sisältä huomattavasti sanavapaampia, siksi näissä esiintyy herkemmin ääripäiden näkemyksiä. Sanavapaa puolue uusilla muista poikkeavilla ideoilla luo täydellisen pohjan ääripään politiikoille. On hyvä myös huomioida Suomen tilanne, jossa Perussuomalaiset vastustavat haittamaahanmuuttoa, jonka seurauksena puolueesta nauttivat eriarvoisuudesta ja fasismista haaveilevat ihmiset. On olennaista ymmärtää monien ”piilofasistien” ja ”piilorasistien” näkemystä kapinallisesta puolueesta. Monet tällaiset voivat nähdä kapinallisen puolueen mahdollisuutena tehdä omanlaista politiikkaa, vaikka se ei olisikaan kapinallisen puolueen tavoitteissa.

Puolueen sisältä ja jopa puolueen johdosta voi useasti tulla muita ihmisiä loukkaavia asioita, kuten rasismia, vihapuhetta, epäinhimillisyyttä ja muuta. On täysin oikeutettua vastustaa negatiivisia ilmiöitä, mutta on pysyttävä todellisuuden rajoissa. Jos uuden ja kapinallisen puolueen sisältä tulee useasti negatiivisia asioita, puolue menettää mainettaan ja paine tätä vastaan kasvaa. Samalla puolueen kannattajat tiukentavat linjaansa ja syntyy entistä suurempi vastakkainasettelu. Myös negatiivisten asioiden vastustajat muuttuvat yhä enemmän ja enemmän vainoharhaisimmiksi ja alkavat näkemään negatiivisia asioita kaikkialla. Leimaaminen vaikkapa ”rasistiksi” yleistyy ja leimatuksi tuleminen saattaa tuntua jopa niin helpolta, että jopa tavallinen puolueen kannattaja saatetaan leimata ”rasistiksi”. Todellisuudessa tavallinen puolueen kannattaja leimattiin sen takia, että kannattaa samaa puoluetta, jota kannattaa myös ”rasisti” tai ”fasisti”. Myös kapinallisen puolueen nimen käyttö haukkumasanana yleistyy, voidaan haukkua vaikkapa ”persuksi” henkilöä, joka on puolueen kanssa pelkästään samoilla linjoilla. Vastakkainasettelun kasvaessa syntyvät tietyn aatteen kannattajille negatiivisia oletuksia vastapuolesta. Esimerkiksi voidaan olettaa kapinallisten Perussuomalaisten olevan kokonaisuudessaan maahanmuuttajia vastaan, vaikka puolue yrittää vain puuttua haittoihin ja juurisyihin. Tämän tyyppiset tilanteet syntyvät useasti ja herkästi ryhmittymien välillä, sillä tässä tilanteessa puolue on enemmistöä vastaan.

Näin syntyy poliittinen vastakkainasettelu demokraattisessa yhteiskunnassa. Poliittinen vastakkainasettelu kuuluu terveeseen ja demokraattiseen yhteiskuntaan. Vastakkainasettelu kuitenkin arkielämään painetta. Puolueiden vastakkainasettelu pikkuhiljaa lisää kansan keskellä olevaa vastakkainasettelua. Kunnat, ihmistyhmät, kaveriporukat ja lopulta yksittäiset ihmiset alkavat jakautumaan poliittisiin leireihin. Tämä saattaa lisätä arkeen riitaa ja erimielisyyttä, jonka seurauksena lopulta saattaa ystävyyksiäkin pureutua. Hankalat kysymykset ja väärinymmärrykset saattavat herättää monissa tunteita ja tuovat keskusteluun entistä enemmän vastakkainasettelua.

Dmitry Trubnikov

Helsingin Kokoomus