Miksi Suomi on EU:n typerä mallioppilas?

Tällä hetkellä Suomen EU-politiikka lähtee tavoitteesta olla mallioppilas Euroopan unionissa, lähtemällä kompromisseihin, vaikka ratkaisut ovatkin Suomen etujen vastaiset. EU-kriittinen blokki äänestää Suomesta poiketen enemmistöä vastaan, jos ratkaisu on kestämätön kansallisesta näkökulmasta.

Perussuomalaiset ovat huolissaan Suomen taipumisesta jokaiseen huonoonkin kompromissiin, mutta vielä enemmän huolestuneita yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiiristä, jota ohjaavat päättäjät, sekä mielipidevaikuttajat, jotka ovat väittäneet olevan hienoa taipua Brysselille, sillä Suomi kerää ns. “luottamuspisteitä” tai “tärkeää osallisuutta neuvottelupöydissä”, tekee sillä tavalla.

Kyseiset tahot väittävät olevan hienoa tehdä epäedullisia ratkaisuja veodoten siihen, että olemme pieni maa meidän tulisi totella suuria maita, jotta saisimme oman etumme. On kuitenkin hyvä kysyä, jos ajamme muiden etua omalla kustannuksella siten, että teemme itselle haitallisia kompromisseja, miksi jonakin päivänä tahot joiden eteen Suomi tällä hetkellä taipuu olisivatkin yhtäkkiä suomalaisen edun puolella? Voi myös ihmetellä, mikä se sellainen super-unioni on, joka on niin hyvä, että jokaisessa päätöksessä täytyy pelata oman edun vastaisesti, mutta kuitenkin hyödymme siitä, sillä tällä unionilla on jokin “maaginen voima”.

Suomen etujen vastaista altistumista ja joustoa kohti  Euroopan unionia voi verrata fanaattiseen uskontoon, sillä katsotaan sormien läpi negatiiviset tosiasiat, uskoen kirkkaaseen tulevaisuuteen ja “hyödyn paluusta meille takaisin”.

+5
Dmitry Trubnikov
Helsinki

Kirjailija | Somettaja | Sentristi | Demokratian ja äänestysoikeuden kannattaja | Autoritarismia ja korruptiota vastustava liberaali | Patriootti |

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu