Vihreiden ilmastopolitiikka on pelkkää poseeraamista

Nuorena modernina kokoomuslaisena sain viime keväänä murskaavaa palautetta, kun kampanjoin eduskuntavaaleissa: vaikka ajatukseni ovat järkeviä ja kannatettavia, useat äänestäjät totesivat äänestävänsä näissä vaaleissa vihreitä, koska ilmastonmuutos on heille tärkeä asia.

Jo silloin harmitti, suorastaan raivostutti. Harvan kanssa pystyi jäämään keskustelemaan niin kauan, että pystyimme pääsemään konkretiaan asti. Oli tiedossa jo silloin, että vihreillä ei nimittäin ollut konkretiaa, joka saavuttaisi sen tuloksen, jota he vaaleissa lupasivat.

Julistuksia sen sijaan kuultiin. Tavoitteita on asetettava. Tiekarttoja tehtävä. 2035 Suomen pitää olla hiilineutraali, jopa negatiivinen.

Nyt näemme totuuden. Vihreät ovat keskeisessä osassa hallituksessa. Ympäristöministerin salkku on Vihreällä Krista Mikkosella. Jos Vihreät lähtevät hallituksesta, hallitus kaatuisi, mutta mitään ei tehdä. Puolueella on kaikki valta toteuttaa sitä sanomaa, jota keväällä kovaan ääneen toitottivat.

Hallitus piti ilmastoriihen. Konkreettinen ulostulo on ilmastorahasto, josta kiitos on annettava, mutta se ei riitä. Päätökset siirretään syksylle. Turpeen poltolle ei tehdä mitään, nopeita raideyhteyksiä ei edistetä, lämpöenergiaan ei kosketa, teknologian kehitystä tai tutkimusta ei edistetä. Sen sijaan polttoaineen verotusta korotetaan, jotta voidaan jotain kehua, mutta syyt korotukselle eivät ole ilmasto, vaan satojen miljoonien menolisäysten kattaminen. Rahaa menee, joten verotuksella sitä pitää kattaa, viis oikeudenmukaisesta ilmastopolitiikasta.

Harmittaa. Kampanjoin keväällä ydinvoiman puolesta, kampanjoin turpeenpolttoa vastaan. Kampanjoin sen puolesta, että Suomen talous laitetaan kuntoon, jotta voidaan entistä enemmän kompensoida ihmisten siirtymää kestävämpään lämpöenergiaan, jotta voidaan investoida raiteisiin, tutkimukseen ja koulutukseen.

Toivon, että äänestäjät tajuavat, että Vihreiden puheilta on pudonnut pohja. Äänestäjät eivät saaneet sitä, mitä on luvattu. Kevään poseeraaminen on muuttunut radiohiljaisuudeksi, sillä toimet eivät mitenkään pysty lunastamaan sitä, mitä vaaleissa luvattiin.

EelisLoikkanen

25-vuotias haaveileva realisti. Pahinta kryptoniittia identiteetti- ja eturyhmäpolitiikka. Mikään ei ole mahdotonta. Ei mistään voi tulla paljon, jos vain on valmis olemaan epäitsekäs, näkemään vaivaa ja tekemään ahkerasti töitä unelmien eteen. Kirjoitan sydämestä politiikkaa, mutta vain omasta puolestani. Työni puolesta kirjoitan jossain aivan muualla kuin omissa blogeissani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu