Asevelvollisuuskeskustelu junnaa paikallaan

MTV uutisoi vastikään kolmen totaalikieltäytyjän tapauksesta, joiden vapauttavat tuomiot jäivät voimaan korkeimman oikeuden hylättyä syyttäjän valitusluvan. Taustalla on Helsingin hovioikeuden päätös vuodelta 2018, jonka mukaan jehovan todistajille aikaisemmin tarjottu vapautusjärjestely oli syrjivä muita aseistakieltäytyjiä kohtaan. Itse vapautuslaki kumottiin vasta vuonna 2019, jolloin hovioikeuden päätöksen ja lain kumoamisen välillä joukko totaalikieltäytyjiä sai vapauttavat tuomiot. Tuon jutun voi lukea täältä.

Ongelmana on, että asevelvollisuus- sekä siviilipalveluslait velvoittavat määräämään vapauttavan tuomion saaneet totaalit uudelleen palvelukseen, jonka myötä nämä kolme totaalikieltäytyjää päätyivät oikeuden eteen toistamiseen. Aikaisempi hovioikeuden tuomio vapautti kolmikon syytteistä ne bis in idem-periaatteeseen vedoten, ja nyt korkeimman oikeuden päätös olla myöntämättä valituslupaa teki tuomiosta lainvoimaisen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuona väliaikana palveluksesta kieltäytyneet totaalit tulevat selviämään ilman tuomioita.

Sinänsä on hienoa, että tämä farssi on nyt käsitelty loppuun. Samaan aikaan tapaus on surullinen esimerkki siitä, kuinka vähän Suomen päättäjiä tuntuvat kiinnostavan kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet.

Suomen asevelvollisuus on nimittäin saanut toistuvaa kritiikkiä mm. YK:n ihmisoikeuskomitealta. Vuosien aikana komitea on vaatinut Suomea LAAJENTAMAAN jehovan todistajien vapautusjärjestely kokemaan muita aseistakieltäytyjäryhmiä. Sen sijaan Suomi teki täysin päinvastoin ja poisti vapautusjärjestelyn. Suomen viimeisin määräaikaistarkastelu oli keväällä 2021, jolloin komitea jälleen otti vapautusjärjestelyn esille, ja kritisoi Suomea sen lakkauttamisesta, ja vaati Suomea lopettamaan totaalikieltäytyjien syyteprosessit ja vapauttamaan vankilassa olevat totaalit.

Suomi on siis päättänyt toimia sitovien ihmisoikeussopimusten vastaisesti ja heikentää aseistakieltäytyjien asemaa entisestään. Syy on yksinkertainen: nykyistä järjestelmää ei haluta muuttaa, jonka seurauksena kaikki ideat asevelvollisuuden “kehittämiseksi” käytännössä kaatuvat omiin ongelmiinsa. Tätä kautta saadaan syy jatkaa nykyiseen malliin, koska muitakaan vaihtoehtoja ei mukamas ole.

Mietitäänpä mitä kehitysideoita asevelvollisuuden suhteen on esitetty: ehkä perinteisin on yksinkertaisesti asevelvollisuuden laajentaminen naisiin. Tämän suhteen on yksi merkittävä ongelma: sille ei ole tarvetta. Ja tämä ei ole oma kantani, vaan puolustusvoimien kanta. Puolustusvoimien mukaan nykyinen miehiä koskeva pakkojärjestelmä yhdistettynä vapaaehtoisina palvelukseen hakeutuviin naisiin riittää täyttämään sodanajan miehistötarpeet.

Toinen, erityisesti viime vuosina suosiota kerännyt idea on ns. kansalaispalvelus. Tosiasiassa myös tämä kärsii samoista ongelmista. Sipilän hallituksen aikana asiaa selvittämään nimettiin erityinen työryhmä, joka ei perusteita tällaiselle kansalaispalvelukselle löytänyt. Tästä huolimatta, kun viime vaalien jälkeen uusi hallitus nimesi komitean selvittämään asevelvollisuuden kehittämistä, oli kansalaispalveluksen mahdollisuuksien selvittäminen jälleen sen listalla.

Loppupeleissä ainoa toteuttamiskelpoinen idea on luopua nykyisestä pakkojärjestelmästä, ja siirtyä Norjan kaltaiseen järjestelmään, jossa kutsunnat koskevat kaikkia sukupuolesta riippumatta, mutta it palvelus on vapaaehtoista. Tällöin saataisiin ratkaistua nykyjärjestelmän ihmisoikeusongelmat, ja korjattua kenties merkittävin sukupuolten välistä epätasa-arvoa luova tekijä.

Keskustelua seuranneena tiedän kyllä, että tähän tavoitteeseen ei ihan heti olla pääsemässä. Osaan myös odottaa kirjoituksesta syntyviä kommentteja. Toivon tietenkin olevani väärässä, mutta toistaiseksi en ole rohkaisevia merkkejä nähnyt.

+1
Eero Kivistö
Vihreät Kotka

Ihmisoikeusaktivisti, ja vihreä paikallistoimija Kotkasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu