Armenialaisten uusi kansanmurha?

Azerbaidžan on aloittanut täysmittaisen sotilasoperaation Vuoristo-Karabahissa, jonka asema on hiertänyt Armenian ja Azerbaidžanin välejä vuosikymmeniä. Hyökkäystä edelsi yhdeksän kuukautta kestänyt saarto, jonka myötä alueella on pulaa käytännössä kaikesta, aina lääkkeistä ja polttoaineesta, ruokaan ja juomaveteen asti. Azerbaidžanin toimintaa onkin kuvattu etniseksi puhdistukseksi Karabahin armenialaisväestöä kohtaan

Konfliktin taustat ylettyvät vuosisatojen päähän, mutta käytännössä konflikti sai alkunsa Neusvostoliiton hajoamiseen johtaneesta myllerryksestä. Neuvosto-aikana armenialaisenemmistöinen Vuoristo-Karabah muodosti autonomisen alueen Azerbaidžanin neuvostotasavallan sisällä. Neuvostoliiton loppuvuosina etniset jännitteet nostivat jälleen päätään, johtaen molemminpuolisiin väkivallantekoihin, ja vaatimuksiin Karabahin liittämisestä Armeniaan. Kun Neuvostoliitto lopulta hajosi, ja Azerbaidžanin poistettua alueen autonomian, Karabahin aluehallinto julistautui itsenäiseksi, mikä puolestaan johti täysmittaiseen sotaan Armenian ja Azerbaidžanin välillä.

Sota päättyi vuonna 1994 Armenian voittoon, armenialaisten ottaen haltuunsa sekä Karabahin, että laajoja alueita Azerbaidžanista. Aselevon jälkeen maiden välillä oli ajoittaisia yhteenottoja, kunnes vuonna 2020 Azerbaidžan aloitti täysmittaisen hyökkäyksen. Tällä kertaa Venäjän välittämä aselepo suosi Azerbaidžania: armenialaiset ajettiin ulos aiemmin valtaamiltaan alueilta, Karabahin jäädessä pääosin armenialaisten haltuun. Karabahin ja Armenian välille muodostettiin nk. Laçınin käytävä, joka mahdollisti Karabahin asukkaille yhteyden ulkomaailmaan. Paikalle myös tuotiin venäläisiä rauhanturvaajia valvomaan aselevon noudattamista.

Ja sitten pääsemme tähän päivään: joulukuussa 2022, joukko azerbaidžanilaisia ”ympäristöaktivisteja” tukki Laçınin käytävän, protestoidakseen alueella väitetysti harjoitettavaa laitonta kaivostoimintaa, samalla tukkien mm. sairaalakuljetukset Armenian ja Karabahin välillä, johtaen ainakin yhteen kuolemantapaukseen. ”Ympäristöaktivistit” pysyivät paikalla huhtikuuhun 2023 asti, jolloin Azerbaidžanin asevoimat perustivat tarkastuspisteen käytävälle, vastoin vuoden 2020 aselepo-sopimusta.

Joulukuusta 2022 lähtien, Vuoristo-Karabah on ollut lähes täysin eristettynä ulkomaailmasta. Laçınin käytävää tukkivat azeri-joukot ovat myös vanginneet kulkua yrittäneitä Armenian kansalaisia, syyttäen heitä sotarikoksista ensimmäisen sodan aikana. Armenian ja Karabahin välillä olevat sähkö- ja kaasu-yhteydet on niin ikään katkaistu, azerien kiistäessä vastuunsa näistä teoista. Armenia on kannellut Azerbaidžanin toimista mm. Kansainväliseen tuomioistuimeen, sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joista molemmat ovat vaatineet saarron lopettamista, mihin Azerbaidžan ei ole suostunut.

AIemmin tänään, 19.9.2023, Azerbaidžan aloitti ”terrorismin vastaisen operaation” Karabahissa, suunnaten tykistötulta mm. alueen pääkaupunki Stepanakertiä kohti. Kirjoitushetkellä kuolleiden määrä on Karabahin viranomaisten mukaan 25, kun taas haavoittuneita on ainakin 80, samalla kun kuusi asutuskeskusta on evakuoitu. Haavoittuneiden joukoissa on useita lapsia, ja alueelta on levinnyt kuvia tulituksessa vaurioituneista asuinrakennuksista ja henkilöautoista. Alueen väestön tilanne on jo valmiiksi hankala kuukausia kestäneen saarron takia, joten kotinsa menettäneiden tilanteen voi vain kuvitella.

Entäs kansainvälinen reaktio? Azerbaidžanin toimet on tuomittu laajalti useiden maailman johtajien taholta, Armeniassa puolestaan pääministeri Nikol Pašinjan on ilmaissut huolensa etnisestä puhdistuksesta, mutta samalla todennut, että Armenia ei tule puuttumaan tilanteeseen sotilaallisesti. Tämä on johtanut Armeniassa laajoihin mielenosoituksiin, joissa Pašinjania on syytetty petturuudesta, ja vaadittu hallitukselta toimia Karabahin, armenialaisittain Artsakhin suojelemiseksi. Pašinjan on myös varoitellut mahdollisista vallankaappaus-suunnitelmista hallintoaan kohtaan. Luultavasti mielenkiintoisin reaktio tuli kuitenkin Venäjältä, joka on perinteisesti nähty Armenian liittolaisena: Venäjän ulkoministeriö vetosi omassa tiedotteessaan sotatoimien lopettamisen puolesta, tuoden esille vuoden 2020 sodan päättäneen aselepo-sopimuksen. Sen sijaan Venäjän ex-presidentti, rajuista kannanotoistaan tunnettu Dmitri Medvedev jatkoi omalla linjallaan, syyttäen hyökkäyksestä Armeniaa. Venäjä ja Armenia ovat nimittäin viime vuosina etääntyneet toisistaan, Armenian pyrkiessä suuntautumaan länteen. Tämän myötä Medvedev on syyttänyt Armeniaa, ja erityisesti pääministeri Pašinjania Venäjän vihollisten tukemisesta, jonka takia Venäjä ei tule Armenian avuksi. Toisaalta, Venäjän kädet taitavat muutenkin olla täynnä.

Vuoristo-Karabahin tilanne on kaikilta osin hälyttävä: jo pelkkä saarto on ajanut alueen humanitääriseen kriisiin, eikä sota tule tilannetta parantamaan. Edessämme on inhimillinen tragedia, jollaista emme ole vuosikymmeniin nähneet. Azerbaidžan tulee saattaa vastuuseen jokaisesta rikoksesta, johon sen joukot syyllistyvät Karabahin armenialaisia vastaan.