Entäs vartijoiden ohjeistus?

Kuten edellisessä aihetta käsitelleessä kirjoituksessani viittasin, on jatkuva uutisointi yksityisen turvallisuusalan ongelmista hieman väsyttävää.  Toisaalta, olenpahan ainakin saanut uutta puhtia kirjoittamiseen, joten kai tässä positiivistakin on. Mutta mennäänpä asiaan:

Iltalehti on haastatellut ex-vartija Mikoa, joka jutussa kertoo työnantajan ja asiakkaiden puolelta tulleista ohjeistuksista, joissa vartijoita on ohjeistettu suorittamaan toimenpiteitä syrjivin, ja laittomin perustein. Ohjeistuksissa vartijoita on esimerkiksi vaadittu poistamaan ihmisiä kapasta henkilökunnan vaatimuksesta, vaikka poistolle ei todellisia edellytyksiä olisi.

Vilkaistaanpa aluksi, kuinka vartijan tehtävistä säädetään laissa:

”Vartioimistehtävissä on toimittava oikein ja tasapuolisesti sekä sovinnollisuutta edistäen.

Vartioimistehtävät on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävien suorittamiseksi. Vartioimistehtävissä ei saa puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin tehtävien suorittamiseksi on välttämätöntä. Tehtäviin liittyvien toimenpiteiden on oltava perusteltuja suhteessa tehtävien tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteeseen kokonaisuutena.”

Oheinen teksti on suora lainaus lakitekstistä. Tarkemmin sanottuna, kyseessä on laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (LYTP), luku 2, pykälä 6. Tuo pykälä on aika yksiselitteinen: työtehtäviä suorittaessaan vartija tulee toimia tasavertaisesti, pienimmän haitan periaatetta noudattaen. Sanomattakin selvää, että Iltalehden jutussa mainitut ohjeistukset ovat näiden periaatteiden vastaisia.

Tämä ajaa yksittäisen vartija pahaan välikäteen: jos hän noudattaa työnantajan ohjeistusta poistamalla henkilön perusteettomasti, ja poistettu henkilö vie asian oikeuteen, on poiston suorittanut vartija ongelmissa. Vastaavasti ohjeistusten noudattamatta jättäminen tarkoittaa pahimmillaan työpaikan menettämistä. Tiivistettynä, Iltalehden artikkelissa kuvatuissa tilanteissa, vartija on pakotettu valitsemaan oman oikeusturvan ja työpaikan välillä. Siitä voi sitten itse miettiä, kumman valitsee.

Valitettavasti tämä on tilanne, jollaiseen olen itse aikaisemmin joutunut. Toimin aikanaan vajaan kahden vuoden ajan järjestyksenvalvojana ravintoloissa ja baareissa, eli tuttavallisemmin portsarina, joita koskee täysin samat periaatteet, kuin vartijoita. Noina aikoina olin muutaman kerran tilanteessa, jossa ravintolan henkilökunta puuttui toimintaani, kun olin estämässä henkilön pääsyä ravintolaan. Yksi tällainen tilanne päätyi siihen, että ilmaisin ärtymykseni asiattomalla tavalla, jonka seurauksena vietin pari kuukautta hyllytettynä tehtävistä. Kyseisessä tapauksessa riskeerasin siis sekä oikeusturvani, että työpaikkani.

Kyseisestä tapauksesta on sattumalta aikaa lähes päivälleen neljä vuotta, kun viimeisestä portsari-vuorosta on aikaa yli kolme vuotta. Järjestyksenvalvojakorttini on puolestaan vanhenemassa helmikuun lopulla, enkä ole suunnitellut uusimista. Paluuta noihin hommiin en ole siis tekemässä, ja ehkä ihan hyvä niin.

Kuten viime viikkojen aikana on tullut useasti ilmi, yksityisellä turvallisuusalalla on laajoja ongelmia, jotka johtuvat niin koulutuksesta, alan yritysten sisäisestä kulttuurista, kuin alan valvonnasta. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan toimia kaikkien näiden suhteen, ja aiheesta on viime aikaisten kohujen myötä aloitettu useita selvityksiä, joissa uudistamistarpeita kartoitetaan. Siihen asti, pidetään näitä väärinkäytöksiä esillä.

Eero Kivistö
Vihreät Kotka

Ihmisoikeusaktivisti, vihreä paikallistoimija ja aloitteleva ay-aktiivi Kotkasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu