Vittuuntuneen vartijan tilitys
Suoritin järjestyksenvalvojakurssin alun perin siviilipalveluksen koulutusjaksolla kesällä 2016. Palveluksen päättymisen, ja pieleen menneiden yliopiston pääsykokeiden jälkeen, vietin useamman kuukauden työttömänä, kunnes pääsin opiskelemaan vartijan ammattitutkintoa (nyk. turvallisuusalan ammattitutkinto). Jo kurssin aikana aloin työskentelemään portsarina, ja pian sen jälkeen sain kesätyöpaikan vartijana. Siitä lähtien olen työskennellyt turvallisuusalalla yhtäjaksoisesti.
Tämän taustan huomioon ottaen, tulee tuskin yllätyksenä, että olen ottanut viime viikkojen turvallisuusala-kohun raskaasti. Ensimmäistä kertaa työurani aikana, ammattikuntani on näin vahvasti osana yhteiskunnallista keskustelua. Kun tähän lisää päälle sen tosiasian, että yhteiskunnallinen toimintani sai niin ikään alkunsa sivari-ajalta, on täydellinen soppa valmis. Politiikka ja työt, elämäni eniten aikaa vievät osa-alueet, ovat yhdistyneet tavalla, jota en osannut odottaa.
Tilanne on ajanut minut outoon välikäteen: poliitikkona ja aktivistina olen aidosti iloinen siitä, että alan ongelmat on tuotu julkisuuteen. Samasta syystä koen myös velvollisuudekseni puhua asiasta omasta näkökulmastani alan työntekijänä. Toisaalta, juurikin statukseni työntekijänä tekee aiheesta äärimmäisen henkilökohtaisen, jonka myötä minun on ajoittain vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi. Samalla koen myös tarvetta tarkkailla omia sanomisiani aiheesta. Tällainen tasapainottelu aktivisti- ja vartija-minäni välillä on ollut hankalaa.
Yleisesti koen oloni ristiriitaiseksi: tapausten saama huomio on positiivista, ja sen myötä on aloitettu useita selvityksiä niin alan yritysten, kuin viranomaisten ja sisäministeriön toimesta. Vaikuttaa siis aidosti siltä, että alan ongelmia ollaan ottamassa tosissaan, ja toivon todella että tilanne paranee nykyisestä. Muilta osin oma tunnemaailma on vaihdellut turhautumisen ja äärimmäisen vitutuksen välillä. Vaikka tiedostan alan lukuisat ongelmat, alkaa toistuva uutisointi kollegoiden sikailusta vaikuttamaan omaan jaksamiseen. Kun aihe samalla dominoi julkista keskustelua, tuntuu siltä, että elämäni pyörii täysin turvallisuusalan ympärillä.
Rehellisesti sanottuna, minua vituttaa jopa tämän tekstin kirjoittaminen, mutta samaan aikaan en oikein tiedä mitä muutakaan voin tehdä. Minulla on ollut tarkoituksena palata vanhaan rutiiniin, ja kirjoittaa taas vaihteeksi Hongkongista ja Taiwanista, mutta tämän hetkinen kohu tuntuu muodostuvan esteeksi. Jospa tämä tilitys edes hetkellisesti vapauttaisi minut tästä noidankehästä.
Voimia työhösi ja muutenkin Eero! Kohut nousevat tällä aikakaudella kliimaksiin ja omasta mielestäni Iso Omenan tapauksessa olisi ollut ainesta vielä suurempaankin kohuun. Silti meidän kaikkien pitäisi muistaa, että turvallisuusalalla toimii pääasiassa kunnollisia kansalaisia, emmekä saisi leimata kaikkia turvallisuusalan henkilöitä heikkohermoiksi väkivaltaan turvautujiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Koita kestää. Kyseessä on tärkeä ja välttämätön ammatti. Tunnen monia alalta useiden vuosikymmenten ajalta. Jännä asetelma muuten: monet tuntemistani turvallisuusalan tehtävissä olevista on hakenut poliisiksi, ja eräätkin jääneet aivan minimaalisen vähän valintuksitulemisesta. Poliisi on yksi arvostetuimmista ammateista, nyt nämä kohut aiheuttavat syvää henkilökohtaista harmia monille turvallisuusalan ammattilaisille. Jännä kaksijakoisuus. Toivottavaa on että nähtäisiin metsä puilta, ja arvostaisimme yhteisen turvallisuuden ja järjestyksen puolesta työtä tekeviä! Kiitos kirjoituksestasi!
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan edellisiä.
Nuorena olin minäkin muutaman kuukauden portieri-vahtimestarina ja kansankuppilavuorolla parinkin pikkutakin selkämys repesi poistettavien kanssa painiskellessa. Olisi voinut joidenkin juopuneiden tosiäijien kanssa käydä huonomminkin, mutta säälivät varmaan nuorta laihaa portsaria ja tottelivat senkin takia, että, että pienellä paikkakunnalla ei ollut juuri vaihtoehtoja, jos olisi onnistunut, pitemmänkin porttikiellon hankkimaan..?
Yhden ainoan kerran on itsenikin heitetty ulos kapakasta, (Haaparannan kaupunginhotellissa) ja kerran olen ollut putkassakin, joten kokemusasiantuntijuutta sain hiukan ”siltäkin kantilta.”
Olemme väkivaltaisia, kanssaihmisten fyysistäkin koskemattomuutta kunnioittamattomia, osa känni-örveltäjiä, kuten mm. poliisiteeveestä voi nähdä nekin, jotka eivät ”kulmilla” ja kapakoissa liiku. – Meitä paimentamaan tarvitaan vartijoita, portsareita ja poliiseja.
– Kerran kapakassa niskaani hyökkäsi yllättäen tuntematon, jonka kanssa en ollut vaihtanut sanaakaan. Kun kaatuneiden pöytien seassa pitelin häntä kauluksesta ja kysyin, että mitä helvettiä, minkä takia, hän vastasi, että: ”Kun vituttaa tuollaiset tyypit(!?).”
Siinähän sitä oli tarpeeksi ”syytä ja aihetta” silläkin kertaa…
Ilmoita asiaton viesti
Joo, pitää muistaa että monet tekevät työnsä asiallisesti ja ovat monen ammattijoukon turva. Esim. ea-osastoilla ja kaupoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta täytyy muistaa myös sekin tosiasia, että vaikka monet/useimmat tekevät työnsä asiallisesti ja ammattimaisesti oikein, niin aika suurelta joukolta on peruttu esim. järjestysmiesoikeudet?
– Luulen että verrattuna alojen henkilömääriin, suomalainen poliisi töppää ja tekee virkavirheitä, jopa tuomioihin asti, selvästi harvemmin?
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti, mutta onhan poliiseilla pitempi koulutuskin.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa yksityisen turvallisuusalan toimijoista hoitaa työnsä kunnolla, kun vain 5 % tutkituista (N=539) olivat syytetyn asemassa rikosoikeusjärjestelmässä [1, s. 169].
Yhteiskunta ei selviä ilman yksityistä turvallisuusalaa ja yksityinen turvallisuusala on laajempi, kuin julkisissa tiloissa näkyvä vartiointi. Yksityisen sektorin mitätöinti kääntyy koko yhteiskuntaa vastaan, kun suomalaisessa yhteiskunnassa valtiolla [2, s. 48] ja kunnilla ei ole loputtomia resursseja järjestää kansalaisillensa turvallisuutta tai järjestää yrityksille turvallisuutta.
Vartijat ja järjestyksenvalvojat myös itse kokevat asiakkailtansa uhrikokemuksia [1, s. 165] ja ovat itse vaarassa kokea oikeudetonta henkistä ja fyysistä väkivaltaa työssänsä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikko-luomala/yksityisen-turvallisuusala-puhuttaa/
Lähteet
[1] J. Paasonen – M. Aaltonen.: Violent Victimization, Fear of Crime, and Experiences of Criminal Justice Processes Among Security Personnel in Finland: Evidence From Survey Data. Journal of Contemporary Criminal Justice. https://doi.org/10.1177/1043986219890207
[2] T. Hautamäki.: Yksityisen turvallisuusalan valvonta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto: https://www.uwasa.fi/sites/default/files/midgard/links/isbn_978-952-476-703-3.pdf
Ilmoita asiaton viesti
”Jospa tämä tilitys edes hetkellisesti vapauttaisi minut tästä noidankehästä.”
Älä stressaa. Suurin osa turvamiehistä, joita näkyy kaikkialla, on asiallista ja asiansa osaavaa porukkaa, joka toimii meidän kaikkien parhaaksi. Voisi sanoa että turvamiehet ovat tärkeitä ja välttämättömiä meidän yhtesiskuntamme toimivuuden kannalta.
Olen nähnyt henkilölohtaisesti pari pahaa kiinniottotilannetta, jossa vartija on mielestäni toiminut vaarasta huolimatta rohkeasti ja ripeästi ja minusta niin oikein kuin mahdollista. Kunnioitan niiden tapausten johdosta ja muutenkin suuresti vartijoiden työtä.
Eivät ihmiset pärjäisi niiden konnien kanssa jos ei olisi teitä koulutettuja vartijoita, poliiseja ei ole tarpeeksi, eikä tavallisen sivilin kannata ryhtyä omatoimisesti kiinniottopuuhiin. Siitä tulee vain vahinkoa.
Olen pahoillani että olet näköjään pahoillasi toisten vartijoiden töpeksimisestä, mutta se ei ole sinun syytäsi se.
Ilmoita asiaton viesti