Vuosi Venäjän hyökkäyssotaa

Tasan vuosi sitten, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Omalta osaltani tuo päivä alkoi aivan normaalisti: tiedossa oli aamuvuoro, joten puhelimen herätys soi klo 5:40. Vilkaisin nopeasti jotain some-palvelua, luultavasti Twitteriä, ja silmiini osui otsikko Venäjän aloittamasta sotilasoperaatiosta. Aluksi en tosin käsittänyt tilanteen vakavuutta: muutama päivä aikaisemmin, Vladimir Putin oli tunnustanut Itä-Ukrainan separatistialueiden itsenäisyyden, ja asiantuntijoiden suusta kuului näkemyksiä, joiden mukaan Putin saattaisi määrätä sotilasoperaation näiden alueiden turvaamiseksi. Ja juuri tällaista operaatiota kuvittelin, kun unenpöpperöiset aivoni lukivat ensimmäiset otsikot.

Harhakuvitelmani kuitenkin murskautuivat nopeasti, kun silmieni eteen ilmestyi otsikoita ilmaiskuista ympäri Ukrainaa. Yhden otsikon mukaan Venäjä olisi suorittanut maihinnousun Odessaan. Tuo otsikko paljastui myöhemmin virheelliseksi, mutta se oli myös se viimeinen, jonka tarvitsin tilanteen vakavuuden ymmärtämiseksi: käynnissä oli täysimittainen sota.

Koko päivä meni pitkälti epäuskon vallassa. Vaikka minullakin oli työpäivä, kaikki vapaat hetket tuli vietettyä Twitteriä tai uutissivuja selaillessa, tavoitteena saada mahdollisimman paljon tietoa tapahtumista. Kenties oudoin hetki tuli vastaan työmatkalla: radiouutisia kuunnellessa, tajusin yhtäkkiä ajavani kohti itärajaa, jonne täältä Kotkastakin ajaa alle tunnissa. Työmatkani varrella on jopa tienviittoja Pietariin, mutta koskaan aikaisemmin Venäjän läheisyys ei ole samalla tavalla iskenyt tajuntaan.

Tuosta päivästä on nyt kulunut vuosi, johon on mahtunut dramaattisia muutoksia. Henkilökohtaisella tasolla, olen poliittisena toimijana joutunut harkitsemaan uudelleen vanhoja kantojani, joista merkittävin on kääntyminen Nato-jäsenyyden kannalle, tosin edelleen tietyin varauksin, kuten aikaisemmista kirjoituksistani voi päätellä. Kansainvälisen politiikan tasolla, EU on ensimmäistä kertaa näyttänyt todelliset kyntensä globaalina poliittisena toimijana. Toivon todella, että sama meininki jatkuu, sillä sota ei ole vielä ohi. Ukraina tarvitsee edelleen tukeamme.

Eero Kivistö
Vihreät Kotka

Ihmisoikeusaktivisti, vihreä paikallistoimija ja aloitteleva ay-aktiivi Kotkasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu