Anderssonin mielestä siis suurmetsänomistajat ovat eliitti johon ei kohdisteta luonnonsuojeluvaatimuksia

Anderssonin mielestä siis suurmetsänomistajat ovat eliitti johon ei kohdisteta luonnonsuojeluvaatimuksia – vaikka olisivat metsien suojelun kokonaisrealismin kuvassa se kohde johon nimenomaan pitäisi kohdistaa eniten vaatimuksia.

Näin Li Andersson Maaseudun tulevaisuudessa:

” Anderssonin mielestä hiilinielujen huomio tulisi keskittää turvemaihin ja valtion maiden hakkausmääriin, jolloin yksityisten metsiin ei keskittyisi niin suuria rajoituspaineita.”

Nyt herää kysymys että onko Andersson realismin kartalla.

Saatan muistaa luvut väärin – mutta jotakuinkin tämän suuntaisesti.

10 prosenttia metsänomistajista on suurmetsänomistajia – jotka omistaa 90 prosenttia yksityismetsistä – jotka sijaitsee liki kaikki Etelä-Suomessa – jossa on liki kaikki niin suojeltavat kuin hakattavatkin metsät – kun valtion omistamat metsät on pääosin Lapissa jossa niin hakkuut kuin suojelutoimetkin on jo liki tehty.

Jos tämä kuva on valtaosinkaan totta niin Li Andersson on antamassa metsien suuromistajille oikeuden tehdä metsilleen mitä tahtoo – heikolla jos millään vaatimustasolla minkäänlaisen metsiensuojelun suhteen.

Anderssonin mielestä siis suurmetsänomistajat ovat eliitti johon ei kohdisteta luonnonsuojeluvaatimuksia – vaikka olisivat metsien suojelun kokonaisrealismin kuvassa se kohde johon nimenomaan pitäisi kohdistaa eniten vaatimuksia.

Tästä asiasta pitäisi saada yksi kerrallaan kultakin suurmetsänomistajalta julkinen lausunto.

eerojuhani vaarala

Akuutti kysymys kuuluu - onko Kiina sytyttämässä Venäjän propagandaopeilla Eurooppaan ja Aasiaan maailmansotaa

***

Pitäisikö Euroopan reunavaltioiden ampua Mainilan laukaukset - että päästään tositoimiin Venäjän nujertamiseksi.

https://yle.fi/a/74-20098829
***
Itsekkyyden etiikka - että paras on kun kaikki ajattelevat vain omaa etuaan - on ajautumassa maailmassa täydelliseen konkurssiin.

Sillä edes realiteetit ei kestä sitä saati sitten etiikka.
***
Tavallisten ihmisten tavallinen arki tuhoaa kaikista eniten ja kaikista varmimmin luontoa ja ihmiskunnan tulevaisuutta - kun he eivät osaa käyttäytyä luontoa kohtaan.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7a265f25-3486-4141-aaba-2703cf46d42c

***

Lyhyt kertaus kehittämästäni eettis-realismin aatteesta ja muista ajattelutavoistani.

EETTIS-REALISMI

Eettis-realismin perusta on kaksi lausetta

1. Mitä enemmän asiassa on sekä realismia että etiikkaa - siis molempia - sitä parempi asia on ratkaisuna

2. Etiikan määritelmä - jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari mukaan lukien eläimet ja kasvit - muita, itseä, luonnon ja ihmisten monimuotoisuutta vahingoittamatta ja luontoa perusteettomasti vahingoittamatta.

Arvojani ovat - hyvyys, kauneus, oikeus, totuus ja kohtuus.

Ihmiskunnan pitää kasvattaa aineettomien arvojen osuutta sekä yhteiskunnassa että taloudessa - sillä aineettomat arvot ravitsevat ihmistä henkisesti ja sivistävät ihmistä - ja sen lisäksi aineettomat arvot kuluttavat ympäristöä ja luontoa minimaalisesti verrattuna materialistiseen kulutukseen. Siksi aineettomat arvot pelastavat luonnon ja ihmiskunnan - ei materialistiset arvot.

Aineettomista arvoista tärkeimpiä ovat - hoiva ja huolenpito, sosiaalisuus, kulttuuri, itsensä kehittäminen ja luontosuhde.

Ihmiskunnan pitää minusta opetella seuraavia asioita

- poikkileikkausajattelusta katteettomine yleistyksineen dynaamiseen aikajana-ajatteluun jossa poikkileikkaustieto on sen hetken kuvaus aikajanasta kun poikkileikkaus tehdään

- on opeteltava ajattelemaan asioita dynaamisina arvoketjuina

- on opeteltava kaikki asiat dynamiikkoina - niin että sekin on dynamiikkaa, pysähtynyttä dynamiikkaa, kun mikään ei liiku ja mitään ei tapahdu. Dynamiikkaa siis tarvitaan asioiden kehittämiseen ja muuttamiseen.

- ihmisen on hyvä olla kun ruuasta saatu energia virtaa sekä aivosolujen läpi merkitystä antavalla tavalla - niin että ihminen kokee elävänsä joka solullaan - lisäksi hyvä olo syntyy siitä kun ihminen on toisaalta monissa tavoitteellisissa prosesseissa - kuten toisista huolehtimassa, sosiaalisissa vuorovaikutuksissa, itseään kehittämässä kulttuurin teon ja nauttimisen prosesseissa mutta toisaalta olla pyrkimättä mihinkään vaan olla hyvässä luontosuhteessa luonnon kanssa läsnäollen. Pitää opetella ja antaa aikaa välillä itselleen - että minä olen tässä ja luonto on tuossa ja olemme läsnä toisillemme ja meillä molemmilla on hyvä olla.

Siinä tiivistelmä monista tärkeimmistä asioista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu