Asioita ei pidä vain psykologisoida yksilötasolle – niitä pitää myös asialisoida yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle

Asioita ei pidä vain psykologisoida yksilötasolle – niitä pitää myös asialisoida yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle

https://yle.fi/a/74-20008703

Huomaavatkohan psykologian asiantuntijat sitä – että kun he psykologisoivat ongelmia yksilötasolle – he samalla vievät asioita samaan subjektiivisuuteen lisäämään sitä ylisubjektiivisuutta ja sen taakkaa jota nuo ihmiset jo itsekin tekevät –  lapsen tyyliin – esimerkkinä kun vaikkapa vanhemmat eroaa niin lapsi usein hakee syytä itsestään. Jolloin psykologinen paine kasautuu yksilölle.

Eikä lapsen psykologisoima paine asialisoidu lapselle tyyliin isä oli väkivaltainen juoppo tai että äiti petti isää jatkuvasti. Kuka psykologi puhuu lapsille näitä faktoja vaan sen sijaan silittelee asiat kauniiksi niin kuin paskan saisi kaunistelemalla muuksi.

Samalla tavalla pitäisi yksinäisyyttä kokevien psykologisointia asialisoida yhteiskunnan tasolle – kuten niin kuin olen itse sosiaalisuuden luonnetta analysoinut Suomessa – että Suomessa sosiaalisuus on kaupallistettu kahvila- ja ravintolakulttuuriksiksi – prostituoitu niille – että jos haluat yrittää olla sosiaalinen niin sinun pitää maksaa siitä vähintään kahvikupillisen tai tuopillisen verran eikä se riitä jos yrittää sitä tehdä vaikkapa illan sillä siinä menee äkkiä viisi kahvikupillista tai neljä tuoppia. Ja se on kallista. Minun valintani harrastaa sosiaalisuushakuisuutta on mennä risteilylle ja se maksaa heti alkajaisiksi 200 euroa vähintään.

Eli yhteiskunta ei ole rakentanut minnekään tiloja jossa ihmiset saisivat olla keskenään ilman mitään maksuvelvollisuutta tai jonkun asiantuntijan roikkumatta korvakehdessä kuiskuttelemassa jotain – niin että voisi väittää – sosiaalisista tarpeista on tehty Suomessa baarisosiaalisuuden kautta tapa-alkoholismia. Tai asiantuntijaprojekteja – kun sosiaalisuus jos mikä ei sisällä eikä edes siedä mitään asiantuntijuusviisastelua. Sosiaalisuus on sitä mitä se on. Ihmisten välillä.

Onkohan kukaan tätä väitettä koskaan näin esittänyt.

Toinen mihin yhteiskunta ei koskaan puutu on tämä oma esimerkkini – Ruoveden kunnan asukkailla on sikamainen tapa kääntää joillekin ihmisille selkänsä kadulla provokatiivisesti ja massiivisesti juoruilla sosiaalisesti ja minä olen ollut tämän kohteena jo kahdeksan vuotta. Olen tästä asiasta vienyt viestiä virkamiehiä, eduskuntaa, oikeusviranomaisia, mediaa ja Ruoveden kunnan kirjaamoa myöten – koska se on minun ongelmaa suurempi yhteiskunnan ongelma – sillä siinä loukataan sosiaalisen yhteisön tasolla yksilön ihmisarvoa. Se on yksilön ihmisarvoon kohdistuvaa loukkaavaa sosiaalista diskriminointia eikä muuksi selittelyillä muutu. Ja olen satavarma että en ole ainoa ja että se on Ruoveden sosiaalisen kulttuurin tapa ja sairas semmoinen. Mutta yksikään taho ei asiaan ole mitenkään puuttunut. Koskaan.

Yhtenä esimerkkinä siitä miten asioiden psykologisointi Suomessa ei päädy koskaan psykologisointien asialisoinniksi.

Siinäkin on kyse osittain samasta kyvyttömyydestä edes ymmärtää että asian psykologisesta puolesta ei osata nähdä sen asialisointipuolta – kun olen lukuisia kertoja kirjoittanut – taas laajasti – että maaseutukunnista ei autoton voi kohtuuhinnalla mennä nauttimaan kasvukeskuksiin kulttuurianneista – koska sieltä ei koskaan pääse bussivuorolla takaisin joka lähtisi klo 23 johon mennessä yleensä kaikki kulttuuritapahtumat ovat jo päättyneet. Ja siitä on kulttuurisosiaalista ja -psykologista haittaa autottomille tavalla jossa auton omistaminen kytketään pääsylipuksi kulttuuripalveluihin joista kuitenkin jokainen suomalainen maksaa veroa mutta onkin tehty vain kasvukeskusten asukkaiden edulliseksi ja jopa ilmaisiksi etuoikeuksiksi – niin että jos maaseudulta menisi kulttuurin ilmaistapahtumaan kasvukeskukseen niin se ilmaistapahtuma maksaa 30 euroa bussilippuina ja 50-100 euroa hotelliyö. Tai sen älyttömän kalliin kustannuksen että omistat auton. Eikä sähköpyöräkään ole kohtuullinen ratkaisu usein yli 50 km päästä kasvukeskuksiin. Kun 15 km olisi vielä.

On uskomatonta että Suomessa on splittaus eli jako psykologian ja asioiden suhteen niin – jota vielä uskomattomammin vellihousuepäyhteiskunnalliset yhteiskunnan kritisoimista kaikin tavoin väistelevät psykologi- ja psykiatritahot vielä ylläpitää ja suosii.

Että kun tulee yhteiskunnallisesti ongelmallinen asia jossa on psykologisoinnin sauma – niin sitä saumaa käytetään poliitikkojen toimesta psykologisoimalla asia yksilöpaineeksi ja psykologiammattilaisille hoidettavaksi ja heitetään rahaa perään jos heitetään – mutta yksikään taho Suomessa poislukien minä ja kansainvälinen blogini ei käännä psykologisointeja asialisoinneiksi – eli aidoiksi yhteiskunnallisiksi ongelma-asioiksi – joissa on psykologinen aspekti – johon voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisilla hallinnollisilla ratkaisuilla – joilla asioihin vaikuttamalla vaikutetaan haitallisiin psykologisiin seurauksiin.

Ja minusta Suomi ja suomalaiset on tässä psykologisointi-asialisointi asiassa aivan pihalla ja alkeissa siinä defensiivisessä touhussaan että yhteiskunnalliset asiat psykologisoidaan mutta ei  edes ymmärretä että niitä pitäisi asialisoida asiaongelmiksi toiseen suuntaan.

Minä en käsitä miten Suomen kansa on kehittynyt niin alkeelliseen jumiin ettei ymmärrä asioiden vaikutuksia aineettomiin arvoihin mukaanlukien psykologiset vaikutukset. Tai luontosuhde.

Ihan kuin ei olisi tietoisuutta ja empatiaa ollenkaan että on semmoisiakin asioita kuin psykologia ja asioiden psykologiset vaikutukset.

Suomeen pitäisi perustaa selvästikin aineettomien arvojen ministeriö. Ja eduskunnan aineettomien arvojen valiokunta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu