Eettis-realistisen käsitysterapian tai käsityskonsultoinnin ydinasiat

Eettis-realistisen käsitysterapian tai käsityskonsultoinnin ydinasiat

Kirjoitan tämän kahden näkökulman vuoksi – siksi että lyhytterapian ei tarvitse eikä pidä olla aina ratkaisukeskeistä vaan riittää käsityskeskeisyys – ja mitä kehittämäni eettis-realistinen filosofia tai aate voi antaa käsityskeskeiselle terapialle.

Kun haetaan ongelmiin ratkaisua – myös muissa kuin psykoterapiaa koskevissa ongelmissa – niin ratkaisukeskeisyydestä tulee helposti sitä että toinen tekee ratkaisun puolestani – siis itsenäisyyttä vievää – sekä yksilön oman ongelman prosessoinnin toiselle siirtävää – siis ongelmaprosessoinnin ulkoistavaa – eräänlaista ongelmanratkaisun ulkoistamisaddiktiota. Että aina turvaudutaan ulkoiseen ratkaisijaan ongelmissa.

Jossa tietenkin on se paha puoli että se saattaa helpottaa mutta ei ongelmia ratkaise – sillä yksilö ei itse prosessoi – eikä muuta itseään eikä elämäntilannettaan.

Sen sijaan käsityskeskeinen lähestymistapa luo edellytykset sekä ongelman omalle prosessoinnille että itsensä ja elämäntilanteensa muuttamiselle – tulematta riippuvaiseksi terapeutista.

Ongelmiaan pohtinut ihminen on juuri usein siitä syystä juuttunut pohtimaan ongelmiaan – että hän ei osaa nähdä uudenlaista näkökulmaa ongelmiinsa – hänellä ei ole käsitystä niistä näkökulmista jotka johtaisi eteenpäin vievään kehitykseen.

Ja kun hänelle tarjotaan uusi käsitys ongelmistaan niin se stimuloi kehitystä jo sen takia että se kilpailee hänen aiemman käsityksensä kanssa ongelmistaan. Syntyy myönteinen kehitystä stimuloiva ristiriita hänen omassa päässään.

Ja käsityskeskeisessä terapiassa – tai konsultoinnissa laajemmin katsoen – voi kehittämäni eettis-realistinen filosofia auttaa – jonka ydin on kaksi lyhyttä lausetta – mitä enemmän asiassa on molempia sekä etiikkaa että realismia sitä parempi se on ratkaisuna – ja etiikan perusta on hyvä elämänkaari jokaiselle muita elollisia ja itseään vahingoittamatta.

Annetaan siis hyvän elämänkaaren etiikan hengessä hyviä eettisiä ja realiteettikäsityksiä ihmisen ongelmiin – joista hän saa uudenlaisen etiikkaa ja realismia syventävän käsityksen ongelmiinsa – joka myös laittaa hänet prosessoimaan ongelmiaan etiikan ja realiteettien suuntaan – että miten asiat voisivat olla eettisemmin ja realistisemmin paremmin.

Näin ratkaisu ja sen prosessointi jää hänelle ja hän aidosti kehittyy sekä itsenä että elämäntilanteensa suhteen.

Tässä näkökulmien antamisessa auttaa myös sen hahmottaminen mitkä ovat ongelmallisia eli konfliktialueita – mitkä neutraaleja eli konfliktivapaita eli mielen lepoa antavia alueita – ja mitkä iloa ja innostusta antavia asioita. Joiden keskinäisellä oikein painottamisella saavutetaan voimaa ja energiaa prosessoida asioitaan eteenpäin.

Eräs esimerkki käsityskeskeisestä lähestymistavasta on se kun kerran sanoin eräälle henkilölle hänen valittaessaan kuinka on jo vuosikausia tapellut avioerossa raha-asioista – että eikö hän huomaa että rahasta tappeleminen on pariskunnan tapa pitää edelleen toisistaan kiinni. Että jos antaisi rahan verran periksi voisi ero aidosti toteutua. Ps. Jos sitä edes oikeasti haluaa.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu