Elokuvan rooli – ja äänimaailma naturalistisesta täysmusiikkiin – riippuu siitä mihin elokuva pyrkii

Elokuvan rooli  – ja äänimaailma naturalistisesta täysmusiikkiin – riippuu siitä mihin elokuva pyrkii

Pyrkiikö se kohti objektiivista realismia ilman musiikkia antaen katsojan tuntea mitä hän tuntee – vai pois realismista kohti fantasiaa ja yksilön sisintä – aina tunteiden ja niiden kohdistamisen musiikillista manipulointia myöten – ääripäässään kauhu- ja viihde-elokuvat.

Eli ei voi sanoa että elokuvan tehtävä on tunnereaktioiden herättäminen. Elokuvan tehtävä on myös ja ehkä enemmänkin realistisen todellisuuden taltioiminen. Tässä mielessä elokuva on valokuvia – siirtymistä analogisesta valokuvasta toiseen kuvien ottamisen maksimaalisella sarjanopeudella.

Siksi myös ninenomaan analoginen valokuva voi olla elokuvan kokoinen ja suurempikin tarina – etenkin kun analoginen valokuva ei selitä mitään niinkuin elokuva aina tekee.

Samalla analoginen valokuva antaa katsojalleen sen minkä elokuva säännönmukaisesti katsojalta vie – hänen oman mielikuvituksensa.

Jokainen hyvä analoginen valokuva on lentolippu katsojan fantasiaan.

Siksi myös hyvä elokuva on sellainen joka – vaikka se määritelmänomaisesti vie ja manipuloi katsojan mielikuvitusta – antaa hetkittäin tilaa katsojan mielikuvitukselle – ja samalla myös katsojan esteettiselle nautinnolle – jolle juuri elokuvan juonen pakkomielle ja elokuvamuzak tekee eniten vahinkoa.

Miten elokuva voi antaa takaisin katsojan oikeutta omaan mielikuvitukseensa.

Tietenkin still life muotoisilla kohtauksilla jossa visuaalinen estetiikka saa elää niin kauan että katsoja ehtii siihen piipahtaa ja myös viivähtää – että se ehtii  herättää katsojan mielikuvituksen ja estetiikan tajun.

Mutta myös niin ettei kiirehdi sellaisia jaksoja liian nopeasti joissa on joko tiivistä merkitystä tai vahvaa estetiikkaa tai molempia.

Ja huono se elokuva joka ei herätä ihmisen mielikuvitusta ja estetiikan tajua – oli se estetiikka ja myös etiikka kauneutta tai rumuutta.

Lisäksi ei tunteet ole mikään itseisarvo – niillä on sitä suurempi merkitys ja sitä syvempi painoarvo mitä paremmin ne kytkeytyy realiteetteihin ja etiikkaan.

Tunteet ovat aina eettistä arvottamista.

Siksi niitä ei pidä riepotella realiteeteista eikä etiikasta irrallaan manipulaation keinoin oli se juonellista tai musiikilla manipulointia.

Hyvä elokuva ei siis tuota tunteita – jossa subjekti on elokuvantekijä – vaan luo edellytyksiä katsojalle – jossa katsoja on subjekti – kokea tunteitaan, mielikuvitustaan ja eettiisiä ja esteettisiä kokemuksia.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu