Haluaisin esittää Suomen kolmelle eettisemmällä tavalla ajattelevalle ekonomistille yhteistyötehtävän

Haluaisin esittää Suomen kolmelle eettisemmällä tavalla ajattelevalle ekonomistille yhteistyötehtävän

Nämä kolme ekonomistia ovat Sixten Korkman, Suvi-Anne Siimes ja Anne Brunila.

Jä älykkäitä ovat myös.

Ja asia on tämä.

Minusta pätkätyöt jne ovat hyvä asia siinä että ihminen voi järjestellä elämäänsä sopivaksi eri tarpeisiin – erilaisilla osa-aikatyö- ja projektijärjestelyillä.

Mutta pätkätöissä pitää olla toimeentuloväljyyttä – niin että sitä pätkätöillä järjestettyä liikkumavaraa ajankäytössä ei tarvitse täyttää lisäpätkätöillä – siksi että tulisi toimeen taloudellisesti. Ja lopultahan on luisuttu siihen että ihmisen päivä täyttyy pätkätöillä – eikä silti tule toimeen.

Niin että pätkätöistä onkin tullut köyhyyshelvetti josta ei päästä pois. Ei ihmiset, ei yritykset, ei talouselämä, ei kansantalous.

Ja sitä pätkätyököyhyyshelvettiä Orpon hallitus menee hölmöilemään lisää – poistaa tukia – ja yrittää pakottaa ihmisiä kokopäivätöihin – joita ei edes ole. Minkälainen umpihuppu siellä on päässä hallituksella.

Mikä meni vikaan – boakäärme – työnantajien ahneuden boakäärme.

Se otti kuristukseensa pätkätyöt – näkivät että siinä elämisen aikajärjestelyn väljyydessä minkä ihmiset oli järjestäneet – oli taloudellisen hyödyn paikka.

Puristettiin pätkätöiden palkkoja pudottamalla toimeentulo niin alas että oli pakko ottaa vapaa-ajallekin pätkätöitä – joita tarjottiin aina vaan entistä pienemmällä palkalla.

Siis iso periaatevirhe on siinä – että Suomen kansantaloudesta poistetaan väljyyttä ja luovaa liikkumavaraa – että se alistetaan ahneuden kohteeksi.

Joka on toisaalta suomalaista vittumaista monopolismiluonnetta – että ” kun minä saan jostakin otteen ja vallan niin siellä ei ole liikkumavaraa muille kuin minulle ” – niin että ahnehditaan kaikki mahdolliset työtilaisuudet ja työntekijät ja ihmisten vapaa-aika, perhe-elämä, laatuaika lapsilta vanhempien kanssa – ja lopulta syntyvyyskin – niin että suomalaiset kuolee tätä vauhtia sukupuuttoon.

Vain sen takia että suomalaiset ovat typerällä tavalla kaiken suhteen ahneita.

Siis boakäärmeahneus, kaiken itselle haalimisahneus, vittumaisten ihmisten harrastama toisten ihmisten  elämän kampittaminen. Siinä paha missä mainitaan ja maha missä painitaan.

Sehän on johtanut siihen – ettei Suomessa ole väljyyttä, liikkumavaraa, liikkumatilaa, suvaitsevaisuutta, halua antaa muillekin tilaa ja elämän ja elintason väljyyttä. Elämästä on tullut väljän elämänsuunnittelun sijasta pätkätyöaikataulutettua köyhyyshelvettiä – jossa ainoa liikkumavara on enää – hyppäisikö junan alle vai en.

Tähän ongelmaan – jos se on totta – pitäisi tietysti tarttua psykologien ja psykiatrien – eikä mitenkään kiltisti – vaan helvetin tiukasti kritisoiden ihmisiä empatian puutteesta, itsekkyydestä – siitä että he ovat luoneet tämän kaikenlaiselta liikkumavaralta pystyyn kuolleen kansantaloushelvetin. Niin että jos et sinä anna koskaan ottaa mitään jota joku toinen tarvitsisi – niin siinä on suomalaisen henkisen ahneusahdasmielisyyden taudinkuva.

Mutta siihen miten tuo väljyys ja millä välineillä saadaan pätkätöihin aikaan – pyytäisin ekonomistiemme eettisempää parhaimmistoa Korkmania, Siimestä ja Brunilaa – tarttumaan lujalla määrätietoisella otteella – että tämä asiahan ei jää tähän – jos esittämäni väitteet ovat totta.

Että kuvaamani ahneuden arvoketju tappaa Suomen sukupuuttoon kun ei anna edes syntyvyydelle tilaa.