Kaupungeissa ollaan jo matkalla kohti autotonta parempaa kaupunkia – mutta ei vieläkään ymmärretä oleellista

Kaupungeissa ollaan jo matkalla kohti autotonta parempaa kaupunkia – mutta ei vieläkään ymmärretä oleellista

Kun aiemmin ajateltiin että kaikki hyvä seuraa automaattisesti siitä että ostan auton – tyyliin – että kun ostan tupakka-askin niin olen lännenmies – että se lännenmies syntyy siitä kun puhaltaa savut suusta ja keuhkosyöpä on tulossa jo perässä vuosien päässä.

Niin nyt ajatellaan niin – että kun autot poistetaan kaupungista niin siitä seuraa automaattisesti kaikki hyvä – no ei kyllä seuraa.

Kirjoitan nyt asiasta esimerkkinä Tampere – kun Helsinki on kaukana – ja tuntuu niin halvalta – ja maksaa paljon sinne mennä – Tampereelle pääsen vähemmällä rahalla. Mutta halvan tuntu siinä siltikin on.

Tampere on uurastanut keskustansa autottomuuden eteen ja hyvä niin.

Ja kun aiemmin pääkatu Hämeenkatu oli autojen meluisa vastenmielinen ränni – niin nyt siellä vilisee ihmisiä harvakseltaan kulkevien ratikoiden seassa.

Mutta silti siinä on sama olemus kuin autojen rännissä.

Ihmiset menossa jostakin jonnekin – mutta ei sinne missä ovat menossa – eli Hämeenkadulle. Hämeenkadulla kuin Tampereen puistoillakaan ei ole muuta kuin läpikulkuväylän luonne,

Hämeenkatu kävelijöineen on sama edelleen kuin autoineenkin – ilmauksena rahan perässä juoksevien kaupunkien  ydinolemuksesta.

Ihmiset juoksemassa rahan perässä – yrittäen itse kukin saavuttaa oman henkilökohtaisen burn outinsa joka on vielä jonkun vuoden päässä – ihan niin kuin aineeton arvotyhjyyttä nykykapitalismi haluaa kun annat kaikkesi kapitalismille.

Niinpä Tampereen Hämeenkatu uudenlaisena ilman autoja on – kuin uusi asunto kiiltävinen lattioineen – ilman yhtään huonekalua – ilman kodikkuutta – ei sitä että tämä on paikka jossa voin olla minä ja viihdyn eikä minun tarvitse juosta minnekään minkään perässä.

Tampere ei siis ole ”kalustanut kodikkaaksi” Hämeenkatuaan millään tavalla.

Ensinnäkin – kaupunkikodikkuuden henkisimpiä ytimiä on se – että lapset voivat siellä leikkiä – eikä sen tarvitse olla huvipuisto – pienikin aarin alue joka kertoo lapsille – tuo on meille leikkipaikka – vie heidät sinne – ja kyllä he leikkinsä keksivät. Eikä sellaisia näy Hämeenkadulla missään. Hämeenkatu on aikuisten paikka.

Toiseksi – missä Hämeenkadulla on sosiaalisuus – ihmiset kulkee siellä eksyneen näköisinä – koska eivät löydä sieltä sosiaalista kotiaan – missä he voivat olla sellaisia kuin ovat – tarvitsematta maksaa siitä mitään.

Ja yhtälailla kun kapitalistit on pilanneet kaupunkien olemuksen tekemällä siitä ihmisten juoksuradan ihmisten saada kapitalismikunniakkaasti kiinni oman burn outinsa – ollakseen kunnon kaikkensa antanut kapitalistinen kansalainen. Niin yhtälailla kapitalismi on pilannut sosiaalisuudenkin – pitää maksaa että voit olla sosiaalinen – kahvista, oluesta…..

Sosiaalisuudesta on tehty Suomessa maksullista – et istu siinä jos et osta mitään. Ja minkä ostat esimerkiksi kahvin ja pullan nautit nopeasti että uudet asiakkaat pääsee tilallesi. Kaljaa ostaessasi saat istua pidempään ja vaikka kuinka kauan – sillä me tiedämme sosiaalisuuden maksulliseksi tehneenä että ostat kohta lisää kaljaa.

Mutta sitten tiedetään esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella THL – että näin on maksullisesta sosiaalisuudesta tehty suomalaisen alkoholismin kapitalistinen perusta ja syy kaupallistamalla sosiaalisuus kaljan ostopakolla.

Ja kolmannenkin ydinasian hyvästä aineettomien arvojen kaupungista ovat – mukaan lukien Hämeenkatu – kapitalistit pilanneet – kieltämällä tai tekemällä maksulliseksi kulttuurin. Ei Tampereella saa laulaa, soittaa, tanssia, esittää näytelmiä kuka vaan missä vaan edes puistoissa – kun kauan kauan sitten se kaikki kuului asiaan vanhoilla italialaisilla kaupungin toreilla joissa oli kaivo.

Jo ennen kuin entinen jääkiekkopomo tuli nykyiseksi pormestariksi – oli Tampere restriktiivisen vihamielinen vapaalle kulttuurille – ei katusoittoa. Etenkin syystä kun kahden jääkiekkojoukkueen kaupunki oli ja on edelleenkin ja pannut massiiviset resurssit siihen että ihmiset tulee ja tuo rahansa urheilulle – joka mahdollisuus pitää estää kulttuurilta – tuon pyrkimyksen ollessa maailmanlaajuinen ja luisunut epäeettisyydellä läpimarinoituna sille tasolle myös maailmanlaajuisesti Suomen lisäksi – että urheilu sukeltaa kerta toisensa jälkeen pyykkikoriin – löytääkseen sieltä – puhtaita vaatteita – ei löydä. Varsinaista epäeettisyyden kierrättämistä siis – etsitään joku puhtaalta vaikuttava vaate pyykkikorista ja palautetaan se käytön jälkeen – pyykkikoriin – josta joku taas ottaa sen käyttöönsä.

Näin on siis Tampere muiden sinänsä kiitettävästi autoilusta irti pyristelevien kaupunkien tapaan edelleen samassa tilanteessa ”kaupunki on ihmisten oman henkilökohtaisen burn outinsa kapitalismikunniallisen saavuttamisen juoksurata”.

Mitenkä se muistuttaakaan venäläisen sodankäynnin ihmisaaltojen ajamista vastustajan tykistötuleen – heidän saavuttaakseen isänmaallisen kunnian täyttymyksen elämälleen.

Sellaista se on kun kapitalismi ei ymmärrä aineettomia arvoja, ihmisarvoa ja ihmisarvoista elämää.

Kannattaisi jo ymmärtää että kapitalismi ja sen seurauksena talouselämä ja sen seurauksena sosiaaliset yhteisöt kaupungeista pikkukuntiin – on pahassa ja syvässä identiteettinsä ja tarkoituksensa kriisissä.

Kannattaa muistaa että Putinin agressiivinen imperialismi edustaa mädännäisintä kapitalismin tasoa – jonka perässä ja samalla kehitysuralla roikkuu ne kapitalistit jotka käy kauppaa Putinin Venäjän kanssa – kaupallistaen sen tuhon tuloikseen jota Putin kaikille mahdollisille asioille maailmassa aiheuttaa – aloittaen tällä kertaa Ukrainasta.

Ps. Onko käynyt mielessä että lapset ja nuoret ehkä joutuu olemaan liian aikaisin ja väärällä tavalla aikuisia kaupunkien kaduilla – kun he eivät voi olla kaupungilla ikänsä mukaisesti lapsia ja nuoria ja leikkiä keskenään.

eerojuhani vaarala

Akuutti kysymys kuuluu - onko Kiina sytyttämässä Venäjän propagandaopeilla Eurooppaan ja Aasiaan maailmansotaa

***

Pitäisikö Euroopan reunavaltioiden ampua Mainilan laukaukset - että päästään tositoimiin Venäjän nujertamiseksi.

https://yle.fi/a/74-20098829
***
Itsekkyyden etiikka - että paras on kun kaikki ajattelevat vain omaa etuaan - on ajautumassa maailmassa täydelliseen konkurssiin.

Sillä edes realiteetit ei kestä sitä saati sitten etiikka.
***
Tavallisten ihmisten tavallinen arki tuhoaa kaikista eniten ja kaikista varmimmin luontoa ja ihmiskunnan tulevaisuutta - kun he eivät osaa käyttäytyä luontoa kohtaan.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7a265f25-3486-4141-aaba-2703cf46d42c

***

Lyhyt kertaus kehittämästäni eettis-realismin aatteesta ja muista ajattelutavoistani.

EETTIS-REALISMI

Eettis-realismin perusta on kaksi lausetta

1. Mitä enemmän asiassa on sekä realismia että etiikkaa - siis molempia - sitä parempi asia on ratkaisuna

2. Etiikan määritelmä - jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari mukaan lukien eläimet ja kasvit - muita, itseä, luonnon ja ihmisten monimuotoisuutta vahingoittamatta ja luontoa perusteettomasti vahingoittamatta.

Arvojani ovat - hyvyys, kauneus, oikeus, totuus ja kohtuus.

Ihmiskunnan pitää kasvattaa aineettomien arvojen osuutta sekä yhteiskunnassa että taloudessa - sillä aineettomat arvot ravitsevat ihmistä henkisesti ja sivistävät ihmistä - ja sen lisäksi aineettomat arvot kuluttavat ympäristöä ja luontoa minimaalisesti verrattuna materialistiseen kulutukseen. Siksi aineettomat arvot pelastavat luonnon ja ihmiskunnan - ei materialistiset arvot.

Aineettomista arvoista tärkeimpiä ovat - hoiva ja huolenpito, sosiaalisuus, kulttuuri, itsensä kehittäminen ja luontosuhde.

Ihmiskunnan pitää minusta opetella seuraavia asioita

- poikkileikkausajattelusta katteettomine yleistyksineen dynaamiseen aikajana-ajatteluun jossa poikkileikkaustieto on sen hetken kuvaus aikajanasta kun poikkileikkaus tehdään

- on opeteltava ajattelemaan asioita dynaamisina arvoketjuina

- on opeteltava kaikki asiat dynamiikkoina - niin että sekin on dynamiikkaa, pysähtynyttä dynamiikkaa, kun mikään ei liiku ja mitään ei tapahdu. Dynamiikkaa siis tarvitaan asioiden kehittämiseen ja muuttamiseen.

- ihmisen on hyvä olla kun ruuasta saatu energia virtaa sekä aivosolujen läpi merkitystä antavalla tavalla - niin että ihminen kokee elävänsä joka solullaan - lisäksi hyvä olo syntyy siitä kun ihminen on toisaalta monissa tavoitteellisissa prosesseissa - kuten toisista huolehtimassa, sosiaalisissa vuorovaikutuksissa, itseään kehittämässä kulttuurin teon ja nauttimisen prosesseissa mutta toisaalta olla pyrkimättä mihinkään vaan olla hyvässä luontosuhteessa luonnon kanssa läsnäollen. Pitää opetella ja antaa aikaa välillä itselleen - että minä olen tässä ja luonto on tuossa ja olemme läsnä toisillemme ja meillä molemmilla on hyvä olla.

Siinä tiivistelmä monista tärkeimmistä asioista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu