Kommentteja Maaseudun tulevaisuuden perjantai 30.8. lehteen

Kommentteja Maaseudun tulevaisuuden perjantai 30.8. lehteen

Yleisilme on lehdessä palannut vanhaan suuntaansa – erityisesti metsätaloudessa ei ole mitään vikaa, tuomitaan sinne tänne muita, mitään itsekritiikkiä ei ole ja kaikesta pitää maa- ja metsätaloudelle maksaa – varmaan siitäkin jos ei makseta. Näkymä on pöyristyttävä siihen nähden miten paljon aikuisemman itsevastuullisemmin monella muulla alalla suhtaudutaan – ei siellä valiteta kaikesta ja vaadita kaikesta maksua. Osaavat itsekin maksaa kustannuksiaan ja palkkojaan.

Onneksi lehti on sentään siivonnut ne sananvapauden vastaiset umpipöljät syytökset mielipiteistään että miten lehti sellaisia ja sellaisia mielipiteitä julkaisee joka on erittäin primitiivistä sananvapautta – myös Maaseudun tulevaisuus lehdeltä kun ei siitä kauan ole kun sellaisia palstoilla näkyi. Pöyristyttävää oli niitä lukea.

Toinen piirre joka paistaa rumasti koko maaseudun ja sen kuntien metsätalouskäsityksistä on – että sellu- ja polttopuupolitiikka on oikeaa ainutta metsätaloutta.

En nimittäin ole missään kunnassa nähnyt tavoiteasetantaa – että me emme ole sellu- ja polttopuumetsäläisiä – meidän kunta haluaa olla kärjessä kun metsän jalostusarvoa nostetaan  metsän ja puun – huomaa, ne on eri käsitteitä – jalostusmahdollisuuksien variaatioissa mukaan lukien luontomatkailu, marja ja sienitalous.

Tämmöinen innovatiivineen jalostusastealoitteettomuus kiljuu hiljaisuutena jokaikisessä maaseutukunnassa.

Kyllä niissä nukutaan muissa on vika ja kaikesta pitää maksaa aloitteettomuuden pökerryksissä.

Tämä maksattamisvimman pikkupipertäminen saa jo koomisia piirteitä – kun MTK ehdottaa lehden mukaan että luontoarvoista mukaan lukien metsän suojavyöhykkeistä vesistöihin 5-50 metriä pitäisi metsän ostajan maksaa ettei metsänomistajan tarvitse kaikkea maksaa.

Mitä kapea-alaista pikkupiperrystä jollaisella tehdään kaikki asiat huonosti toimiviksi ukkovarpaan liikahdus askeliksi.

Kun pitäisi lähteä siitä – että metsätalous maksaa kokonaisuutena suojavyöhykkeet –  ja että suojavyöhykkeet vesistöihin on 50 m.

Miksi 50 metriä.

Siksi että se on myös lajien säilymisen kannalta monimuotoisuus kysymys – sillä kun joen tai puron molemmilla rannoilla on 50 metrin suojavyöhyke – niin siellä voi jo moni laji elää ja viihtyä – 5-10 metrin suojavyöhyke on sen sijaan eläimille sama kuin ihminen pantaisiin asumaan vaatekomeroon eikä eläimet sellaiselle suojavyöhykkeelle mene.

Suojavyöhykekustannus koko metsätalouden maksettavaksi olisi kertaluonteinen – koska 50 m suojavyöhykkeen määrääminenkin on kertaluontoinen.

Sen jälkeen valtio voi maksaa metsänomistajalle palkkiota luonnonhoitotyöstä vuosittain suojavyöhykkeellä joka katsotaan siinä luonnonhoidollisista syistä tarpeelliseksi – luokkaa vesakon raivaus että hirvieläimet ja jänikset saavat syötävää ja ettei suojavyöhykkeet pusikoidu. Joko metsänomistaja tekee sen itse tai hankkii siihen alihankintana tekijän. Joka työ myös pitää tehdä. Eikä ottaa rahaa siitä ettei tee.

Perjantain 30.8. Maaseudun tulevaisuus lehdessä on myös keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen haastattelu – jossa hän ottaa kantaa myös kasvuun tähtääviin investointihyvityksiin – jotka Kaikkosen mukaan pitäisi kohdistaa myös pk-yrityksiin suurten yhtiöiden lisäksi.

Juuri näin – sillä se olisi myös pk-yritysten innovaatiokannustin – ja tuottaisi paljon työpaikkoja.

Samalla tuo Orpon hallituksen talouden perusdynamiikkaa ymmärtämätön linjaus suunnata investointihyvitys vain suuryhtiöille – kertoo sitä mikä alkeellinen asetelma Suomessa on jota oikeisto palvoo kuin jumalan sanaa – että suuryritykset kuorii parhaat päältä ja muut saa mitä saa jos saa. Sama alkeisautoritäärinen meininki on oikeiston linjauksessa että vientialat määrää palkankorotusten ylärajan.