Luonnon dynaaminen vuorovaikutuksellinen monimuotoisuus geeniperintään asti – on ihmiskunnan perustuslaki
Luonnon dynaaminen vuorovaikutuksellinen monimuotoisuus geeniperintään asti – on ihmiskunnan perustuslaki – ihmiskunnan itseään itseltään suojeluun asti.
Ihmisen suhde luontoon on liian monoviljely-yksinkertaistunut – ja kadottanut mm kontaktin kasvien ja pieneliöiden dynaamisen monimuotoisuuden vuorovaikutuksen ymmärtämiseen.
Erityisen hölmönä tämä näyttäytyy metsätaloudessa jossa ei ole mitään tarvetta monomuotoiseen myös lajeja hävittävään puupeltoajatteluun.
Ei edes taloudellisesti – sillä puupeltomonomuotoinen lajeja hävittävä avohakkuu tuottaa sekä vähemmän puuta että hiilensidontaa että sitä myöten myös vähemmän happea kuin monimuotoinen lajeille erittäin ystävällinen jatkuvan kasvun metsänhoito.
Selvää kun on että kun metsää hoidetaan jatkuvan kasvun menetelmällä niin siihen ei koskaan tarvitse istuttaa uusia taimia kun niitä on siellä joka hetki kasvamassa eri-ikäisinä – ja kunkin metsän omien geeniperintöjen varassa joka tuntee monimuotoisesti oman kasvualustansa maaperän ja sen sienirihmastojen luonteen – jolloin kyse on geeniperinnöstä alkaen havupuun havunneulaseen asti kyseisen metsäalueen sille ominaisesta dynaamisesta periytyvästä monimuotoisuudesta. Ja tämä ajattelu ei ole tavoittanut tiede- , politiikka- ja talousmaailmaa vielä lainkaan – että monimuotoisuus ulottuu minkä tahansa luontokohdan kasvien ja eliöiden geeniperintään asti.
On vain yksinkertaisimmalla ajattelun tavalla luonnon monimonimuotoisuuden dynaamisesta älykkyydestä irtautuen ajateltu – kun monoviljelyä harrastava maanviljelijä alkaa metsätalouteen ja teollisuuden monomuotoinen sarjatuotanto tulee tekemään metsällä bisnestä niin siitä syntyy juuri niin älyllisesti yksinkertainen moninkertaisesti vahingollinen hölmöily kuin avohakkuupolitiikka on – että kun metsä avohakataan niin siitä tuhotaan hetkessä sekä hirvittävä määrä viherhiukkasmassaa maasta puunlatvoihin saakka ja tuhansien lajien elinympäristö hetkessä.
Ja nyt tuo syvällistä geeniperintää ja päivittäistä kasvien ja eliöiden monimuotoisuutta ymmärtämätön teollinen monomuotoisuusajattelu tunkee täydellisesti luonnon monimuotoisuudesta etäytyneeksi geenimanipulaatiotieteeksi myös EU:n tasolla.
Meidänhän pitäisi jokainen luontokohta mäennyppylöistä suonotkelmiin ja niemiin asti ymmärtää dynaamisiksi monimuotoisuuksiksi.
Jolta pohjalta pitää oppia ymmärtämään se miten eri luontotyyppien monimuotoisuus toimii paikalliseen geeniperintään ja kasvien ja eliöiden toisiaan tukeviin vuorovaikutuksiin asti.
Ruuan osalta teollinen monoviljely on aikaa myöten romahtanut ymmärrykseltä niin alas – ettei ymmärretä edes pölyttäjien merkitystä ja jätetä sitä varten viljelyalueiden väliin niitty- ja puukaistaleitakin jotta kukkien, pölyttäjien ja lintujen monimuotoisuusverkosto toimii – luoden näin luonnolle äärettömän tärkeän pölyttäjäalueverkoston jopa kauttaaltaan maailmassa.
Jota varten pitäisi olla ehdoton kansainvälinen pakottava lainsäädäntö ilman mitään oikeutta poikkeuksiin että noita niittykaistaleita viljelyalueita jakaen pitää olla
Näin olen avannut ikkunan näköalalle – että mikään mitä ihmiskunta tekee – ei saisi irtautua dynaamisesta geenitasolle ulottuvasta luonnon monimuotoisuudesta. Ei minkään paikallisen luontokohdan osalta.
Vaan kaikki mitä ihmiskunta tekee pitäisi vertauttaa samalla tavalla monimuotoisuuteen kuin lainsäädäntö vertautuu perustuslakiin.
Sillä on täydet perusteet sanoa.
Luonnon dynaaminen vuorovaikutuksellinen monimuotoisuus geeniperintään asti – on ihmiskunnan perustuslaki – ihmiskunnan itseään itseltään suojeluun asti.
Jonka vuoksi mitään teollista monomuotoisuutta eikä geenimanupulointiakaan pidä tehdä – vertaamatta sitä siihen – miten luonnon dynaaminen monimuotoisuus sen tekee.
Ja kilpailuttaa niitä tieteellisesti – ennen poliittista päätöksentekoa.
Kommentit (0)