Lyhyt kertaus kehittämästäni eettis-realismin aatteesta ja muista ajattelutavoistani.

Lyhyt kertaus kehittämästäni eettis-realismin aatteesta ja muista ajattelutavoistani.

EETTIS-REALISMI

Eettis-realismin perusta on kaksi lausetta

1. Mitä enemmän asiassa on sekä realismia että etiikkaa – siis molempia – sitä parempi asia on ratkaisuna

2. Etiikan määritelmä – jokaiselle  elolliselle hyvä elämänkaari mukaan lukien eläimet ja kasvit – muita, itseä, luonnon ja ihmisten monimuotoisuutta vahingoittamatta ja luontoa perusteettomasti vahingoittamatta.

Arvojani ovat – hyvyys, kauneus, oikeus, totuus ja kohtuus.

Ihmiskunnan pitää kasvattaa aineettomien arvojen osuutta sekä yhteiskunnassa että taloudessa – sillä aineettomat arvot ravitsevat ihmistä henkisesti ja sivistävät ihmistä – ja sen lisäksi aineettomat arvot kuluttavat ympäristöä ja luontoa minimaalisesti verrattuna materialistiseen kulutukseen. Siksi aineettomat arvot pelastavat luonnon ja ihmiskunnan – ei materialistiset arvot.

Aineettomista arvoista tärkeimpiä ovat – hoiva ja huolenpito, sosiaalisuus, kulttuuri, itsensä kehittäminen ja luontosuhde.

Ihmiskunnan pitää minusta opetella seuraavia asioita

– poikkileikkausajattelusta katteettomine yleistyksineen dynaamiseen aikajana-ajatteluun jossa poikkileikkaustieto on sen hetken kuvaus aikajanasta kun poikkileikkaus tehdään

– on opeteltava ajattelemaan asioita dynaamisina arvoketjuina

– on opeteltava kaikki asiat dynamiikkoina – niin että sekin on dynamiikkaa, pysähtynyttä dynamiikkaa, kun mikään ei liiku ja mitään ei tapahdu. Dynamiikkaa siis tarvitaan asioiden kehittämiseen ja muuttamiseen.

– ihmisen on hyvä olla kun ruuasta saatu energia virtaa sekä aivosolujen läpi merkitystä antavalla tavalla – niin että ihminen kokee elävänsä joka solullaan – lisäksi hyvä olo syntyy siitä kun ihminen on toisaalta monissa tavoitteellisissa prosesseissa – kuten toisista huolehtimassa, sosiaalisissa vuorovaikutuksissa, itseään kehittämässä kulttuurin teon ja nauttimisen prosesseissa mutta toisaalta olla pyrkimättä mihinkään vaan olla hyvässä luontosuhteessa luonnon kanssa läsnäollen. Pitää opetella ja antaa aikaa välillä itselleen – että minä olen tässä ja luonto on tuossa ja olemme läsnä toisillemme ja meillä molemmilla on hyvä olla.

Siinä tiivistelmä monista tärkeimmistä asioista.

eerojuhani vaarala

Ympäristölle ja monimuotoisuudelle myönteinen asenne leviää ihmisten parissa - niistä on tullut sosiaalinen normi

Ihmiset rakastavat yhä enemmän luontoa ja luonnoneläimiä mutta myös kotieläimiä ja lemmikkieläimiä.

Käsite monimuotoisuus kuuluu ja näkyy yhä useammin joka paikassa - on ymmärretty miten keskeinen käsite se on ihmiskunnan luontosuhteessa myös ihmiskunnan säilymisen kannalta.

Metsä tulee yhä läheisemmäksi ihmisille monimuotoisena asiana - puupellot ja avohakkuut menettävät suosiotaan ja metsän ja metsätalouden käsitteet monipuolistuvat mm jatkuvan kasvun metsänhoidon suuntaan.

Materialismi on yhä enemmän kyseenalaistettua samaan aikaan kun aineettomien arvojen äärimmäisen rikkaaseen kirjoon herätään yhä paremmin. Mitkä mahdollisuudet pelkällä sosiaalisuudella voi olla.

Autoilun dominointi vähenee ja samaan aikaan kaupungeista tulee sekä terveellisempiä, hiljaisempia ja turvallisempia - kaduilla kaikuu yhä enemmän autojen äänten sijaan ihmisten puheensorina - ja kaukaa kuuluu haitarin soitto ja kirkonkellojen soittokin tulee takaisin kaupunkien äänimaisemaan.

Ja lintujen laulu - aamulla herättyään voi avoimesta ikkunasta kuulla lintujen laulua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu