Maailman suurimpia periaatetason ongelmia on epävakaustilanteissa talouden hyödyn pikakeskittyminen joillekin tahoille

Maailman suurimpia periaatetason ongelmia on epävakaustilanteissa talouden hyödyn pikakeskittyminen joillekin tahoille

Niiden tahojen mitenkään ponnistelematta sen eteen.

Jolloin kyse on dynaamisen suuntautuvan talouden täydellisestä vastakohdasta – jossa pelkkä paikallaan istuminen riittää – ja voi odottaa että aika hoitaa ja jopa salamavauhtia massiivisen rikastumisen.
Joissa maailmantalouden tasolle ulottuvissa passiivisen talouden kohdissa – muutamissa kuukausissa – saatetaan aiheuttaa valtava pysyvä vahinko kaikelle sille mitä muussa taloudessa on aktiivisesti ponnisteltu vuosikausia hyvien saavutusten eteen niitä saavuttaen.
Ja sitten näillä maailmantalouden epätasapainon aalloilla vain istumalla rikastuvilla – ei ole mitään velvollisuutta eikä asetettua veroa – joilla heidän passiivisen rikastumisensa kääntöpuolta – muualle syntyneitä vahinkoja voidaan tasoittaa.
Josta seuraa käytännössä se – että valtiot ottavat satoja miljardeja velkaa – vain siksi että rahoittavat siten ymmärtämättään noita maailmantalouden epätasapainosta passiivisesti rikastujia.
Tästä pitäisi seurata juuri Stiglitzin osoittamassa suunnassa se – että luodaan talouden epätasapainotilanteista passiivisesti hyötyvien nopeasti reagoiva verotusjärjestelmä. Jossa passiivinen epätasapainotilanteista rikastuminen saa välittömästi lakiin perustuvan progressiivisen verotuksen niskaansa – globaalissa maaimantaloudessa – jäännöksettä kaikkiin valtioihin ulottuen.
Muutenhan käy pikavauhtia niin – että valtiot ja demokratiat joutuvat elleivät jo ole pankkien ja suurpääomien taskussa.
Ja sitähän ei minkään poliittisen suunnan äärioikeistosta äärivasemmistoon saakka pidä missään valtiossa hyväksyä – että kallein aarteemme demokratia – valjastetaan rahan liekanaruun. Raha voi olla hyvä renki – mutta isäntänä se on kelvoton.
Jonka osoittaa se ettei se itse ymmärrä tehdä aloitetta tuon progressiivisen veron asettamisesta talouden epätasapainotilanteista passiivisesti rikastuville ja sillä korvaamatonta vahinkoa demokratioiden saavutuksille aiheuttaen – vaikka eivät sitä tahtoisikaan. Se että lainsäädännössä on porsaanreikä rikastumiselleen ei ole eettinen peruste rikastua niin. Eihän sekään että on tilaisuus varastaa tai aiheuttaa vahinkoa ole eettinen peruste että niin saa tehdä.
Yle:
” Stiglitz on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ekonomisteista. Hän sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 2001.

Sittemmin Stiglitz on tullut tunnetuksi globalisaation ja uusliberalistisen ideologian äänekkäänä kriitikkona, joka haluaa tasata valtasuhteita rikkaiden ja köyhien maiden välillä ja verottaa raskaasti monikansallisia suuryhtiöitä.

Verotuksesta Stiglitz löytää myös yhden ratkaisun Euroopan energiakriisiin.

– Samaan aikaan, kun perheet ja pienet yritykset kärsivät valtavasti, on olemassa yhtiöitä jotka tekevät huimia voittoja. Ne eivät ole tehneet mitään erityistä luodakseen näitä voittoja vaan ne ovat puhtaasti vain hyötyneet [sodan takia] kallistuneesta kaasusta, öljystä, sähköstä ja niin edelleen.

Tämä on Stiglitzistä epäoikeudenmukaista. Tiistaina hän julkaisi yhdessä nimekkäiden kollegoidensa kanssa raportin liittyen monikansallisten yhtiöiden verottamiseen(siirryt toiseen palveluun). Raportin pääteesi on, että valtioiden on laitettava eräänlainen hätä- tai poikkeusvero sotatilanteesta hyötyville yhtiöille.

– Me sanomme niille, että jakakaa voittonne ”

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu