Mikä on minun oikeastaan niin jatkuvan luovuuteni kuin pianoimprosointinikin ydin

Mikä on minun oikeastaan niin jatkuvan luovuuteni kuin pianoimprosointinikin ydin

Minä menen syvemmälle luovaan musiikin ytimeen kuin melodioihin etenkin pianoimprovisaatioiden kautta – kuten neljä  tekemääni improa kansanlauluihin. 

https://jussivaaralathoughts.blogspot.com/2024/04/four-piano-improvisations-to-finnish.html

Melodia on kuin ydin jonka ympärillä on improvisoinnilla paljastettavaa melodian säteilyä.
Melodia on siis minulle liian rajoittava – se vie musiikilta sen luovaa vapautta – vaikka se kokoaakin musiikin kauneutta melodian tiivistelmäksi.
Ja minä olen olemukseltani luovaa virtaavaa vapautta kaiken muunkin kuin musiikin suhteen. Siitä on osoituksena koko blogger blogini.
Siksi pianoimprovisaatio on minulle musiikin ydin – ei melodiat sinänsä. Säveltäjätkin lopulta säveltävät improvisoinnin kautta siinä mielessä että he valitsevat kussakin sävellyksen kohdassa monesta mahdollisesta melodiakulusta – vain yhden. Se saattaa olla tuskaisakin kokemus hylätä niin monta muuta.
Ihmiset keskittyy melodiaan – minä siihen mitä melodia voi pianoimprovisoinnillani paljastaa – joita paljastuksia melodian säteilystä voi olla tietenkin loputtomiin.
Haaste on äärimmäisen vaikea – ja siksi myös äärimmäisen mielenkiintoinen.
Etenkin kun puhtaassa improvisoinnissa en lähde mistään melodiasta – vaan lähden täysin nollasta katsoen mitä millisekunneissa tehdyt valinnat lopputulokseksi tuottaa.
Tavallaan en siis katso auringonnousua nähdäkseni auringonnousun – katson kaikkia niitä valonsäteiden vaihtuvia leikkejä joita nouseva aurinko tuottaa.
Näen maailman paljon laajemmin kuin useimmat ihmiset.
eerojuhani vaarala

Juuri näin - instituutioiden pitää itse ottaa tilanne haltuunsa - eikä jäädä poliitikkojen pompoteltavaksi.

Yle

" Jyväskylän yliopisto välttää yt-neuvottelut säästämällä tiloista ja tekemällä henkilöstösäästöt eläköitymisten ja määräaikaisuuksien lopettamisten kautta.

Rehtori Jari Ojala piti tänään tiedotustilaisuuden yliopistolla, missä käytiin lävitse vuosina 2025–2027 tehtäviä 12 miljoonan euron säästöohjelma.

– Jyväskylän yliopisto osoitti jälleen voimansa ratkaisemalla yhdessä nämä pulmansa, Ojala kiitteli kokoontunutta henkilöstöä.

Ratkaisuja yliopiston taloustilanteeseen on etsitty henkilöstölle ja opiskelijoille suunnatuilla kyselyillä ja seuraamalla tilojen käyttöastetta sähköavainten ja avainkorttien kautta.

Yliopiston budjetti on ollut vuosia alijäämäinen. Asiaa on korvattu pääomatuotoilla, mutta ne eivät enää riitä.

– Yliopiston tehtävä on tutkimus ja koulutus eikä rahan tekeminen, Ojala muistutti tiedotustilaisuudessa. "

Komeaa luettavaa tämä yliopiston temppu - tuollaista on hyvä osallistava päämäärätietoinen muutosjohtaminen

Pitäen mielessä sen että paras muutosresurssi on aina ihmisten korvien välissä.

Suomessa on opittu liikaa valittamaan ja systemaattisesti siirtämään vastuu omista asioista muille eikä itselle.

Ja unohdettu - että jos et itse järjestä asioita niin joku muu tekee sen - eikä se joku muu ole asioittesi paras asiantuntija.

***

Eikö keinotekoinen tasa-arvo kyvykkäämpiä jarruttamalla ja heikompia väkisin raahaten ole jo nähty. Pitääkö sitä vierittää lapsuuteenkin.

Eikö ihmiset saa olla sitä mitä ovat ja mihin heillä on kykyjä.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010423120.html

***

Tieteen ja politiikan pysyvä suhde.

Kannattaa ymmärtää tämä perusasia
1. Tiede ei tiedä kaikkea - siitä seuraa että asiantuntijatkaan ei tiedä kaikkea
2. Josta seuraa että poliitikot yrittää paikata niitä aukkoja ja ymmärryksen katvealueita joita tiede ja asiantuntijat ei tiedä ja ymmärrä.
3. Tämä on tieteen ja politiikan pysyvä suhde.
****
Onko hälymaailma vallannut liikaa tilaa sekä julkisuudessa että sitä kautta ihmisten mielissä.

On visuaalista hälyä. On auditiivista hälyä - on somen asiatonta hälyä.

Pitäisikö substantisoitua.

Olisiko jo aika avata visuaalisen shown eurooppalaiset kilpailut. Eikä alistaa Euroviisuissa musiikkia sen pelleksi.

Musiikki ytimeltään on sisäisenä koettu epävisuaalinen asia. Nyt musiikki on kadonnut Euroviisuissa visuaaliseen hälyyn.

Mistä sen tietää - siitä että ihmiset kuuntelee arjessa musiikkia musiikkina - ei visuaalisen möykän keskellä.

Jos visuaalinen haluaa olla taidetta - sen pitää hypätä kaikissa visuaalisen taiteen lajeissa taiteena omaan kelkkaansa - eikä kytkeä muita tahoja itsensä pinnallapitäjäksi.

***
Raha työntää muut arvot sivuun - sille pitää keksiä vasta-arvo.

Sellainen onkin jo olemassa - operatiiviseksi toimivaksi aatteeksi asti kehitettynä.

Se on kehittämäni eettis-realismi.

Se panee muut arvot etiikan ja realismin voimalla paikoilleen.

Mikä on eettisintä ja realistisinta on paras ratkaisu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu