Miksi Halla-Aho presidentiksi nyt

Miksi Halla-Aho presidentiksi nyt

Hänellä on ehdokkaista eniten itsenäistä rohkeaa analyysikykyä ja näkemystensä ilmaisukykyä perustellusti – muut ehdokkaat ovat poliittisia mukana-aaltoilijoita.

Tältä pohjalta Halla-Ahosta saattaa tulla aito turvallisuuspoliittinen vaikuttaja – ei mukana-aaltoilija – ja sillä on merkitystä sekä Suomelle että koko Itämeren alueelle. Ja koko läntiselle puolustukselle.

Ja nyt jos koskaan me lännessä tarvitsemme analyysipohjaisia näkemyksiä turvallisuuspoliittiseen kannanmuodostukseen. Muiltakin valtiojohtajilta. Tämmöinen vallitaseva näkemyskuurupiiloilu ei enää riitä – sillä siitä ei synny operatiivisuutta.

Halla-Ahon voi sanoa olleen ainakin aikaisemmin arvoiltaan suorastaan sekopää – mutta nyt sitä ei ole näkynyt ja näyttäisi että hän olisi päässyt mamufiksaatioistaan laajemmille arvopohjavesille – ja se suhteellistaa hänen arvojaan ja maailmankuvaansa. Toisaalta hän tietää varmasti ettei ihmisvihalla saavuteta lännessä muuta kuin kengänpohjan kuvan perseeseensä – ja sitä Halla-Ahonkaan perse ei kestä – vaikka meriveden kestäisikin. Länsi on ankkuroitunut demokraattisiin arvoihin mukaanlukien  ihmisarvo – sen taakse on Halla-Ahon kuin perussuomalaistenkin käveltävä – kuten kaikkien ääriliikkeiden – jos haluaa olla poliittinen vaikuttaja eikä poliittinen marginaali – molempiin ryhmiin mahtuu joka hetki -mutta poliittisessa marginaalissa ei pääse vaikuttamaan.

En ole havainnut Halla-Ahossa diktatorista toisten kantojen jyräämistä – hän esittää mielipiteensä ja antaa niiden olla muiden käsittelyssä.

Jossain määrin ainakin itsetuntohaavoittuneena saattaa kuitenkin olla taipumusta aivan liian subjektiiviseen herkkähipiäisyyteen – mutta Halla-Ahon pitäisi kyllä käsittää että se hiipii valta-asemaan helposti alkaen vääristää sitä subjektiiviselta minä minä pohjalta. On poliitikon etuoikeus saada kaikenlaista kritiikkiä perusteltua tai ei ja asiatonta – mutta ennen kaikkea käsittää että se on aina informaatiota – joko poliitikosta itsestään – tai kritisoijasta. Se helpottaa kestämään kritiikkiä ja auttaa poliitikkoa kehittymään – kun oivaltaa mikä kritiikissä on kritisoijasta eikä kritisoidusta lähtevää. Ja sillä voi herkkähipiäisyytensä subjektiivisuudelta välttyä – ja pelastaa kykynsä yhteiseen hyvään eikä itsetuntonsa paijaamiseen – siis olemaan julkisesti typerä.

Sanoisin siis että Halla-Aho on itsenäisesti kyvykäs arvopohjaltaan ainakin ollut jotakuinkin sekopää – mutta selvästi korrektisti käyttäytyvänä ei ala eikä pääse arvoriehumaan sillä konteksti presidenttinä edes Suomessa saati kansainvälisesti ei anna sille tilaa.

Niinpä voisimme antaa Halla-Ahon kyvyille presidentin tilaisuuden. Ja saahan Halla-Ahon tehtävästään poiskin jos hän ei ymmärrä sen historiallisia reunaehtoja – mutta kyllä hän ymmärtää – kun vastaan tulee leegioittain kansainvälisiä poliittisia johtajia jotka ei tingi demokratian arvoista diktatuurien suuntaan. Tehtävänä tiukka kontraaminen suhteessa Venäjään. Myös Suomen vuoksi.