Miksi maailma on paha paikka ja miksi poliitikot ovat poliittisia kukkaistutuksia

Voiko asumisen väljyyttä tai ahtautta oikeastaan erottaa elämisen väljyydestä tai ahtaudesta.

Silloin asumista pitää käsitellä kolmen tilakäsitteen kautta – jotka kaikki sisältävät asumisen koon ja viihtyisyyden.

1. Itse asunnon fyysinen koko ja koosts riippumatta siinä koettu viihtyisyys

2. Sen ympäristön fyysinen väljyys jossa asunto sijaitsee ja siinä koettu viihtyisyys – kuten vaikkapa katutilojen lähiympäristö, maaseudun ympäristö, ikkunamaisema, parveke, oma piha

3. Asumisen henkinen ja sosiaalinen väljyys ja ahtaus – asunto voi olla väljä tai pieni mutta henkisesti ahdas ihmisistä johtuen mukaanlukien asunnossa asuvat ja seinänaapurit – tai ulkoympäristön henkinen väljyys eli henkinen ilmapiiri paikkakunnalla tai lähiympäristössä tai se että asuu kilometrien päässä muista ihmisistä kokien sen joko vapauttavana tai ahtaana.

Noista kolmesta asumisen ja elämisen fyysisestä ja henkisestä väljyydestä yhteen ei kiinnitetä Suomessa lainkaan huomiota.

Siihen jos henkinen ilmapiiri on paikkakunnalla diskriminoiva, juoruava, panetteleva jne – niin mikään viranomainen ei tartu siihen – ei kunta itse, ei poliisi, ei oikeuskansleri tai oikeusasiamies vaikka kyseessä olisi jatkuva pysyvä tai systemaattisesti joihinkin tai johonkin henkilöön kohdistuva perustuslaillisia oikeuksia rikkova selvästi todisteilla osoitettu toiminta joko sosiaalisesti tai palveluhäirinnän tai -diskriminoinnin tasolla.

Siihen kehoitetaan vain sopeutumaan.

Mutta miksi pahuuteen ja epäeettisyyteen pitäisi vain sopeutua

Suomessa on suorastaan olettama että asumisen ja elämisen sosiaalinen ja henkinen ulkoinen väljyys saa olla suoraan ilkeä, paha tai pahantahtoinen perustuslakiin ulottuen asti – eikä kukaan tee asialle mitään. Ei kukaan.

Pyritään kyllä hämärän oletuksen omaisesti fyysisin keinoin kuten kukkaistutukset elämisen henkiseen väljyyteen – mutta edes suoranaiseen pahuuden kulttuuriin ei puutu kukaan.

Ja yhtenä syynä siihen on se.

Että edellä hahmottelemallani tavalla asumisen ja elämisen ulkoisen henkisen psykologisen arkkitehtuurin käsitettä ei edes ole.

Sitä joka olisi psykologiatieteen ulkoisen asumisen henkisen väljyyden psykologista yhteisöarkkitehtuuria – joka ei olisi vain henkistä kukkaistutusarkkitehtuuria – vaan tunnistaisi myös sen patologiat – joka on välttämätöntä – että niihin patologioihin voidaan puuttua.

Suomessa nämä asiat on peitelty henkisellä kukkaistutusarkkitehtuurilla – peitellen niillä myös välinpitämättömyyttä – mitä ne yhteiskunnalle kuuluu – vaikka ne on kirjoitettu selkokielisesti yhteiskunnan ytimeen.

Perustuslakiin.

Samaa saamattomuutta pahuuden suhteen on maailmassa myös niin Putinin kuin ilmastonmuutoksenkin suhteen.

Eettisyyden sekä käsitetason että operatiivisen tason kehittymättömyyttä – syynä – miksi maailma on niin paha paikka.

Jossa poliitikotkin ovat poliittisia kukkaistutuksia.

Jotka tekee tällä hetkellä sisäpoliittisista syistä ulkopoliittisia kukkaistutuksia Putinin toimien pahuutta ja omien toimiensa saamattomuutta kaunistellakseen.

Sama koskee pakotteiden pitävyyden kuin ilmastonmuutoksen torjumisen saamattomuutta.

Nykyhetkellä on maailmassa enemmän kukkaistutuksia kuin koskaan – mutta niiden multa haisee mädäntyneeltä.